Lähihoitaja Tarja Paajosen, 66, työssä ikääntyneet ihmiset ovat tuttu näky niin asiakaskunnassa kuin henkilöstössäkin.
Paajonen työskentelee täysipäiväisesti Helsingin kaupungin pyörittämässä muistisairaiden ryhmäkodissa.
– Moni ryhmäkoti ja palvelutalo ei enää pyörisi kunnolla ilman eläkeläisiä, Paajonen sanoo.
Eläkkeelle jääviä hoitajia pyydetään töihin entistä enemmän, hän kertoo. He hankkivat lisäansiota tekemällä keikkatyötä tai määräaikaisuuksia. Taustalla on ankara työvoimapula.
– Sijaisia on vaikea saada, ja joka vuorossa saattaa olla nuori keikkatyöläinen, jolla ei ole työkokemusta, Paajonen kertoo.
– Sijaisia on vaikea saada, ja joka vuorossa saattaa olla nuori keikkatyöläinen, jolla ei ole työkokemusta, Paajonen kertoo.
Paajonen jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten ja on tehnyt siitä lähtien täyttä päivää hoitotyössä.
Paajonen teki työuransa toimistotyössä työmarkkinajärjestön palveluksessa, mutta hänellä on myös lähihoitajan koulutus. Hän teki aiemmin keikkatyötä päivätyönsä ohella.
Elämänkokemus auttaa ymmärtämään paremmin muistisairaiden vanhusten tarpeita, Paajonen sanoo. Työssä tarvitaan kärsivällisyyttä.
– Eläkeläiset tekevät työtä hyvällä asenteella. Se tulee siitä, että työtä tehdään vapaasta tahdosta eikä pakosta.
– Tykkään työn sosiaalisesta puolesta, Paajonen sanoo.
Lähihoitajan työtä pidetään raskaana vuorotyönä, mutta Paajonen ei koe niin.
– Yövuorot eivät ole minulle ongelma, sillä olen aina ollut pieniuninen. Eikä työ ole raskasta silloin, kun on toimiva tiimi, jossa jokainen hoitaa osuutensa.
Paajonen kertoo tienaavansa nyt enemmän kuin ennen eläkkeelle jäämistään, kun lasketaan yhteen eläke ja palkka.
Hän sanoo kuitenkin, ettei raha ole tärkein syy jatkaa työntekoa eläkkeellä.
– Tykkään työn sosiaalisesta puolesta. Minulla ja miehelläni ei ole enää omia vanhempia elossa, ja lapset ovat jo aikuisia. On kiva antaa jollekin hoivaa ja huolenpitoa.
– Samanaikaisuuden ajatus houkutteli. Että voi saada eläkettä ja tehdä töitä, Salo kertoo.
Tuula, 74, työskentelee illat siivoojana – ”Mukava lisä pienen eläkkeen päälle”
Runsas vuosikymmen sitten Tuula Salolla alkoi tulla 63 vuotta täyteen, kun hän kuuli, että eläkeikää saatettaisiin pian nostaa. Saloa huoletti, että eläkkeelle pääsy karkaa vuosien päähän.
Hän sopi silloisen työnantajansa kanssa, että hän hakee eläkkeen ja jatkaa siivoojan työtään.
– Samanaikaisuuden ajatus houkutteli. Että voi saada eläkettä ja tehdä töitä. Minulla on pieni eläke, joten ansiotulot ovat mukava lisä, Mikkelin Ristiinassa asuva Salo kertoo.
Salo on nykyisin SOL Palveluiden palkkalistoilla ja huolehtii Mäntyharjun lukion ylläpitosiivouksesta. Palvelupäällikkö Eeva Hokkanen kertoo, että Mikkelin seudulla työvoiman saatavuudessa on vaikeuksia, joten kokeneille ja varttuneille työntekijöille on tarvetta.
Hokkanen kuvailee Tuula Saloa ”koulun hengettäreksi” ja sanoo, että tämän kädenjälki näkyy asiakastyytyväisyydessä ja -palautteessa.
Tällä hetkellä Salo siivoaa kolmena arki-iltana viikossa. Työpäivä alkaa iltapäivällä, kun viimeiset lukiolaiset lähtevät kotiin. Työt voivat jatkua iltayhdeksään, mutta Saloa iltapainotteinen työ ei haittaa. Hän luonnehtii itseään iltavirkuksi.
– Olen tehnyt välillä täyttä työviikkoakin, mutta tämä tuntuu nyt oikein sopivalta, Salo sanoo.
– Olen tehnyt välillä täyttä työviikkoakin, mutta tämä tuntuu nyt oikein sopivalta. Minulla ei ole ihmeempiä harrastuksia. Pitkä viikonloppu on mukava, siinä ehtii ulkoilla koiran kanssa, yksin kissansa ja koiransa kanssa asuva Salo kertoo.
Hän sanoo nauttivansa työn itsenäisyydestä – siivousurakan saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee, kunhan homma tulee hoidetuksi.
Nyt Tuula Salon silmissä siintää jo työelämästä luopuminen. Hän aikoo jatkaa työntekoa ensi kesään asti, jolloin hän täyttää 75 vuotta. Kun siivousvälineet on ripustettu naulaan, Salo suunnittelee palkitsevansa itsensä pienellä matkalla.
– Olen matkustellut aika vähän ulkomailla, mutta Virossa on tullut käytyä. Jos sitä lähtisi Tallinnaan shoppailemaan ja nauttimaan laivan noutopöydästä.
Lammentausta moittii eläkeläisten verotusta ja työeläkemaksuja. Kunniansa saavat kuulla niin eläketulon lisävero eli raippavero kuin ostovoimaa syövä taitettu indeksikin.
Yrittäjä Risto, 73, moittii eläkeläisten verotusta – ”Meitä boomereita vähätellään!”
Kuopiolainen Risto Lammentausta, 73, paiskii töitä eläkepäivillään samasta syystä kuin moni muukin ikääntynyt yrittäjä: hän alivakuutti nuorempana itsensä eli maksoi yrittäjän eläkemaksuja alakanttiin. Tuloksena oli toivottua pienempi eläke.
– Kun on köyhä, nuuka ja ahne, on tehtävä töitä, että saa voita leivälle, Lammentausta lohkaisee.
Lammentausta moittii eläkeläisten verotusta ja työeläkemaksuja. Kunniansa saavat kuulla niin eläketulon lisävero eli raippavero kuin ostovoimaa syövä taitettu indeksikin.
– Eläkeläisiä verotetaan jopa enemmän kuin palkansaajia. Meitä boomereita vähätellään, vaikka meidän sukupolvemme on jälleenrakentanut tämän maan, Lammentausta puhisee.
Toisaalta yrittäjän ei tarvitse maksaa vakuutusmaksuja eläkkeellä tehdystä työstä, toisin kuin palkansaajan.
– Tahti on sopivan leppoisa. Työtä on viikoittain muttei kahdeksaa tuntia päivässä eikä joka päivä. Ei tule stressiä, Lammentausta sanoo.
Lammentausta teki työuransa isännöitsijänä. Taloyhtiöiden iltakokouksissa istuminen on jo taakse jäänyttä elämää, mutta hän jatkaa edelleen kiinteistöhallinnon yrittäjänä.
Lammentausta tekee asunto-osakeyhtiöille ja yksityisille kiinteistön omistajille energiatodistuksia ja pelastussuunnitelmia. Hänellä on työhuone omakotitalossaan.
– Tahti on sopivan leppoisa. Työtä on viikoittain muttei kahdeksaa tuntia päivässä eikä joka päivä. Ei tule stressiä.
Epäsäännöllinen työ jättää aikaa harrastuksille: Lammentausta metsästää, marjastaa ja sienestää.
Työ turvaa toimeentulon ja auttaa ylläpitämään toimintakykyä.
– Jokainen rakennus on käytävä tarkastamassa ennen energiatodistuksen kirjoittamista. Siinä tapaa ihmisiä ja saa liikettä aivoihin. Työ on puhdasta matematiikkaa ja havainnointia.
– Kirsikkana kakun päälle saa lähettää laskun.
Tässäkö ratkaisu työvoimapulaan? ”Eläkeläiset ovat hyvä työvoimareservi”
Suomessa on kova pula muun muassa sairaanhoitajista, lähihoitajista, yleislääkäreistä ja varhaiskasvatuksen opettajista, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometri.
Työikäisten työllisyysaste nousee hitaasti, eikä kaikkiin ammatteihin löydy helposti ulkomaista työvoimaa.
Siksi ei ole ihme, että eläkeläisiä houkutellaan entistä enemmän töihin. Vanhuuseläkkeessä ei ole tulorajaa, eli työtä voi tehdä eläkkeen päälle niin paljon kuin jaksaa.
Suomessa oli vuoden 2020 lopussa lähes 300 000 alle 68-vuotiasta vanhuuseläkeläistä. Noin joka kymmenes teki vuoden aikana ansiotyötä, kertoo Eläketurvakeskuksen (ETK) tuore tutkimus. Miehiä ja naisia oli yhtä paljon.
Ovatko eläkeläiset ratkaisu työvoimapulaan?
– Kyllä eläkeläiset ovat hyvä työvoimareservi ja voivat olla osaratkaisu ongelmaan. Suomalaiset jäävät eläkkeelle yhä terveempinä, eikä ammattitaito katoa eläkkeelle jäädessä minnekään, ETK:n kehityspäällikkö Jari Kannisto sanoo.
– Eläkeläiset eivät kuitenkaan riitä korjaamaan kestävyysvajetta. Isompi vaikutus saadaan nostamalla aktiivi-ikäisten työllisyysastetta, koska he tekevät yleensä kokopäivätyötä, toisin kuin eläkeläiset.
Kunta-alalla eläkeläiset ovat yksi ryhmä, jota houkutellaan aktiivisesti töihin. Eläkeläisiä työskentelee nyt eniten sosiaali- ja terveyspalveluissa ja varhaiskasvatuksessa.
– Tulevaisuuden työvoimatarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan merkittävää koulutusmäärien nostoa, mutta se vaikuttaa viiveellä. Ilman muuta lyhyellä aikavälillä eläkeläisten rekrytointi on yksi tärkeä keino vastata osaajapulaan, Kuntaliiton työmarkkinatutkija Juho Ruskoaho sanoo.
Työssä käyvien 63–67-vuotiaiden vanhuuseläkeläisten määrä on ETK:n tutkimuksen mukaan lähes tuplaantunut vuodesta 2007. Tilastossa eivät näy yrittäjät, koska yleensä he eivät enää eläkkeellä maksa eläkemaksuja.
Tilastokeskuksen mukaan myös 70–74-vuotiaiden työnteko on yleistynyt. Heistä noin seitsemän prosenttia käy töissä.
ETK:n tutkimus osoittaa kuitenkin, että työtä tekevien vanhuuseläkeläisten määrä ei enää kasva. Selityksenä ei ole kuitenkaan työinnon hiipuminen, vaan vähitellen nouseva eläkeikä.