Etäkoulun koko karmeus alkaa paljastua – ”Tässä tää nuoruus sulaa pois kotona, tietokoneella, turpa kiinni”

Korona-aika on laittanut koville koululaiset, ammattiin opiskelevat, lukiolaiset ja yliopisto-opiskelijat. Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro kertoo nyt, miltä asiat hänestä näyttävät.

Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro ei ole pitänyt luentoa luentosalissa kahteen vuoteen.

16.1. 14:00

Etäopiskelu ei ole ratkaisu. Aina, kun on mahdollista, koulujen ja yliopistojen pitää olla auki. Yliopistot ovat olleet pian kaksi vuotta kiinni, ja se on aivan kestämätöntä.

Näin sanoo Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro. Puhelinhaastattelu on kestänyt lähes tunnin. Yliopistolle ei ole menemistä.

Haastattelu on tehty hieman ennen kuin poliitikot alkoivat tosissaan vääntää koulujen etäopiskelusuosituksesta, jota lopulta ei tullut. Kun keskustelu kävi kuumimmillaan, Salmela-Aro oli huolissaan, aikovatko poliitikot ohittaa tutkimustulokset.

Sillä nyt ollaan Salmela-Aron tutkimusalueiden ytimessä. Kun käy katsomassa Helsingin yliopistolla hänen kotisivuaan, julkaisuluettelo on vakuuttava. Satoja tieteellisiä artikkeleita, lukuisia kirjoja, useampi vuosikymmen tutkimustyötä.

Heti alkuun tulee kuitenkin pulma. Kun katsoo tutkimustuloksia, ongelmia on nyt joka suunnassa: peruskoululaiset oireilevat, lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat oireilevat, yliopisto-opiskelijat oireilevat ja opettajat oireilevat. Tutkimuksista piirtyvä kuva on hetkittäin lohduton.

Kenen hätä on nyt suurin?

– Lukiolaiset ovat huolestuttavin ryhmä, mutta yliopisto-opiskelijoita ei saa unohtaa, Salmela-Aro sanoo.

– Olen huolissani, miksi yliopistossa opiskelevat ovat niin hiljaa. Miksi he eivät reagoi? Ovatko he jo niin väsyneitä, että eivät enää jaksa pitää meteliä?

Lukiolaiset ovat huolestuttavin ryhmä, mutta yliopisto-opiskelijoita ei saa unohtaa.

Ennen kuin mennään lukiolaisiin, tehdään vielä koukkaus peruskoulun puolelle. Salmela-Aro on ollut tekemässä lukuisia tutkimuksia. Yksi niistä käsitteli yli 3 000 kouluikäistä helsinkiläistä. Tutkimuksessa selvitettiin heidän kouluhyvinvointiaan ennen koronaviruskriisiä ja sen aikana.

Salmela-Aro on erityisen huolissaan tytöistä. He voivat huonommin kuin aikoihin.

Viime vuoden kouluterveyskysely puolestaan näytti, että uupumisasteista väsymystä koulutyössä koki 34 prosenttia peruskoulun 8. ja 9.-luokan oppilaista ja 38 prosenttia lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoista. Helsingissä tyttöjen uupumista mittaavat luvut olivat yli 50 prosenttia.

Luvut ovat hurjia. Salmela-Aro on tarkastellut ja tutkinut kouluterveyskyselyn tuloksia 15 vuotta ja erityisen huolissaan hän on nyt tytöistä: he voivat huonommin kuin aikoihin.

– Varsinkin lukiossa tytöt opiskelevat suoritustyyliin. He vaativat itseltään enemmän kuin pojat. Ongelmia tulee myös siitä, että tytöt puhuvat ongelmista keskenään, mikä sinänsä voi olla hyvä, mutta samalla he tulevat kiihdyttäneeksi ongelmiaan. Lopulta he kääntävät ongelmat omaksi syykseen, Salmela-Aro sanoo.

Pojille tyypillisempi tapa suhtautua on ajatella kouluympäristön ja koronan vaikutusten olevan sellaisia, että syy on ulkopuolella, ei itsessä. Nykytilanteessa se on parempi reagointitapa.

Jotta ääneen pääsisivät myös lukiolaiset itse, jutussa on kursiivilla helsinkiläisessä abiturientin kirjaamia kokemuksia. Hän on opiskellut etänä ensimmäisen vuoden kevään (2020) maaliskuusta eteenpäin, ja toisena vuonna joulukuun 2020 alusta loppukevääseen 2021. Kommentit käytetään nimettömänä, koska aihe on henkilökohtainen.

Olen huolissani, miksi yliopistossa opiskelevat ovat niin hiljaa. Miksi he eivät reagoi? Ovatko he jo niin väsyneitä, että eivät enää jaksa pitää meteliä, kysyy Katariina Salmela-Aro.

”Etänä koulupäivä alkaa avaamalla läppäri aamulla klo 8:15. Neljään asti istut kuulokkeet päässä näytön edessä, Teams-kokouksesta toiseen. Näytöllä näkyy vaihteleva määrä nimikirjaimia ja suljettuja mikkejä, hyvällä tuurilla opettajalla on kamera päällä. Välillä opettaja saattaa tunnin aluksi kysyä ”miten menee?” johon joku nimikirjaimista vastaa ”ihan ok”.”

Kaikki lukiolaiset eivät tietenkään voi huonosti. Salmela-Aro sanoo, ettei ole koskaan nähnyt tuloksissa niin suurta ääripäiden korostumista kuin nyt.

Tilannetta voi vaikeuttaa entisestään se, että kouluissa on menossa monia uudistuksia yhtä aikaa. Lukioon tuli ensin pääsykoeuudistus, sitten opetussuunnitelma uudistui.

Toisesta asteesta tuli maksuton ja oppivelvollisuus laajeni.

Salmela-Aro sanoo, ettei ole koskaan nähnyt tuloksissa niin suurta ääripäiden korostumista kuin nyt.

Ettei koululaisten ja opiskelijoiden tilanne alkaisi vaikuttaa toivottomalta, hyvääkin on. Sosioemotionaalisilla taidoilla voi suojata itseään kouluhyvinvoinnin heikentymiseltä ja nämä taidot kehittyvät nimenomaan nuoruudessa. Nyt puhumme sellaisista asioista kuin uteliaisuus, resilienssi – jota voi kuvata kimmoisuudeksi – sisukkuus ja luottamus.

– Uteliaisuus on selvästi suojaava tekijä. Sisukkuus näkyy esimerkiksi siinä, että ei luovuta tai lannistu, Salmela-Aro sanoo.

”Etänä koulupäivä alkaa avaamalla läppäri aamulla klo 8:15. Neljään asti istut kuulokkeet päässä näytön edessä, Teams-kokouksesta toiseen”, helsinkiläislukiolainen kirjoittaa. Kuvituskuva.

Parhaat sosioemotionaaliset taidot ovat hyväosaisista perheistä tulevilla lapsilla. Kyse voi olla siitä, että koulutetut vanhemmat tietävät näiden taitojen merkityksen ja osaavat kannustaa lasta hankkimaan niitä.

Etäkoulua koskevien tutkimustulosten jälkeen kukaan ei enää voi sanoa, etteivätkö oppilaan hyvinvointi ja oppiminen liittyisi toisiinsa. Ahdistuneena ei opi.

Jutun alussa mainittu helsinkiläisiä oppilaita koskeva tutkimus näytti etäopetuksen ehkä ikävimmän puolen: niin sanotun optimaalisen oppimisen hetket vähenivät rajusti. Ennen pandemiaa optimaalisen oppimisen hetkiä oli jopa 25 prosenttia opiskeluajasta, etäaikana enää viisi prosenttia.

Optimaalisen oppimisen hetkessä nuori on innostunut ja saa sopivasti haasteita taitoihinsa nähden.

– Etäkoulua koskevien tutkimustulosten jälkeen kukaan ei enää voi sanoa, etteivätkö oppilaan hyvinvointi ja oppiminen liittyisi toisiinsa. Ahdistuneena ei opi, Salmela-Aro sanoo.

”Etänä kunnollinen vuorovaikutuksellinen opetus on aivan toivotonta. Historian luentomaiset tunnit vielä toimivat, mutta jos ajattelen esimerkiksi omia ranskan- ja venäjäntuntejani, niin olihan ne ihan painajaismaisia. Kuvittele, ettet ole heräämisen jälkeen avannut suutasi. Avaat klo 8:15 teamsin ja sieltä pätkivällä yhteydellä ranskan tunnin, nimikirjainkasa kokoontuu näytölle, mikki toimii huonosti, ja sun pitää alkaa sönköttämään vastausta johonkin vaikeeseen tehtävään.”

Yliopisto-opiskelijoita on ehditty tutkia korona-aikana paljon. Heistä löytyy jo seurantatutkimuksia. Salmela-Aro sanoo, että koronankriisin ja sen seurauksena etäopiskelun alussa, keväällä ja syksyllä vuonna 2020, tutkimuksissa näkyi selvästi vaatimusten ja voimavarojen epäsuhta.

– Oli paljon kaikenlaista teknistä haastetta. Lisäksi opiskelijoiden yhteisöllisyyden tarve ei täyttynyt. Opiskelijat olivat voineet ladata valtavasti odotuksia opintojensa alkuun, ja sitten he istuvat vuoden yksin opiskelija-asunnossaan.

Hyviä uutisiakin on. Viimeisimmässä, syksyllä 2021 ennen omikronmuunnosta kerätyssä aineistossa näkyy, että yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointi oli parantunut.

Jos etäopinnot osuvat yliopiston alkuvuosiin, muista opiskelijoista voi jäädä etäiseksi ja ulkopuolisuuden tunne voi kestää koko yliopiston ajan. Tutkimukset näyttävät, että opiskelijat kaipaavat nyt kovasti yhteisöllisyyttä.

Yhteiskunnan avautuminen ja se hetki, kun yliopistot olivat hetken auki, ne alkoivat heti näkyä tuloksissa.

– Se on erityisen ilahduttavaa. Yhteiskunnan avautuminen ja se hetki, kun yliopistot olivat hetken auki, ne alkoivat heti näkyä tuloksissa.

Muutenkin syksyn ja kevään 2021 opiskeluintoa ja uupumista tutkineen kyselyn tulokset poikkesivat aikaisemmista. Siinä missä alussa ongelmana olivat voimavarat ja vaatimukset, viime vuonna korostuvat psykologiset perustarpeet. Ne eivät täyty.

Ei ole tarpeeksi yhteisöllisyyttä. Opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat eivät oikein saa opintojansa loppuun, vaan vitkuttelevat niiden kanssa. Opiskelijoilla on myös tunne, että heillä ei ole autonomiaa, joka näkyy esimerkiksi siten, että he eivät koe voivansa vaikuttaa asioihin.

– Heidän äänensä ei vieläkään kuulu päätöksenteossa. Ei, vaikka menossa on kolmas koronavuosi. Toivon, että heidän äänensä kuuluisi voimakkaammin, Salmela-Aro sanoo.

Ikävintä on, että meillä on eri opiskeluasteilla ikäluokkia, joihin koronavuodet jättävät jälkensä.

Esimerkiksi syksyllä 2020 yliopisto-opintonsa aloittaneet joutuivat olemaan lähes koko ensimmäisen lukuvuotensa etäopinnoissa. Salmela-Aro pitää täysin mahdollisena, että jos opiskelukavereihin ei pääse tutustumaan ja kokee ensimmäisen opiskeluvuoden ulkopuolisuutta, tuo tunne voi kestää koko opintojen ajan. Silloin yksi yliopiston parhaista puolista jää kokematta.

Lue myös: Lyydian, 20, unelma yliopistosta vaihtui yksin kotona puurtamiseen – ”Mitä kaikkea meiltä jää oppimatta?”

Osa opiskelijoista pelkää, että opintojen alun etäopetus jätti heidän osaamiseensa aukkoja.

– Se on ihan perusteltu pelko. Joka alalla perusjutut käydään läpi alussa. Jos niissä on aukkoja, siitä voi seurata lumipalloefekti. Alkuvuosien kursseja voi toki kerrata myöhemmin, mutta se voi myöhästyttää valmistumista.

Tutkimukset näyttävät, että lääketieteen opiskelijat voivat muita paremmin. Yksi selittävä syy on, että heidän opinnoissaan on paljon sellaisia kursseja, joissa on oltava läsnä. Heidän opetuksensa ei siis ole ollut niin paljon etäopiskeluun perustuvaa kuin muilla.

”Opettajat toki yrittävät parhaansa, mutta itse opetus ei ikinä etänä ollut yhtä hyvää kuin koululla, juuri sosiaalisen kanssakäymisen haasteiden takia.”

Helsinkiläisiä oppilaita koskeva tutkimus näytti etäopetuksen ehkä ikävimmän puolen: niin sanotun optimaalisen oppimisen hetket vähenivät rajusti.

Käsittelemättä ovat vielä opettajat ja rehtorit. Heitäkin koskevissa tutkimuksissa Katariina Salmela-Aro on ollut mukana: yhteystyötä on tehty Opettajien ammattijärjestön OAJ:n ja Suomen rehtorien kanssa.

Opettajien ja rehtoreiden voimavarat ja varanto alkavat olla käytetty, ei ole enää paljoa, mistä ammentaa.

–  Näissä tutkimuksissa näkyy taas vaatimusten ja voimavarojen epäsuhta. Opettajien ja rehtoreiden voimavarat ja varanto alkavat olla käytetty, ei ole enää paljoa, mistä ammentaa.

– Opettajat sanovat tutkimuksissa, että hybridiopettaminen on erityisen kuormittavaa.

Vuosittain kaikille Suomen rehtoreille tehty rehtoribarometri näytti, että vuonna 2021 rehtoreista 77 prosenttia oli huolissaan koko kouluyhteisön hyvinvoinnista.

”Etäopetus ei ole mikään hauska sukupolvikokemus. Joka kerta kun etäopetusta pidennettiin taas kuukaudella, koulun juhlat peruttiin tai vanhojen tanssit siirrettiin, niin päällimmäinen tunne oli, että tässä tää nuoruus sulaa pois. Kotona, tietokoneella, turpa kiinni.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?