Pikkupojat putosivat hyiseen järveen, Taruanna kauhoi jäälohkareiden läpi mielessään vain yksi ajatus – ”Se oli karmea näky”

Ilta-Sanomat täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi esittelemme 90 sankaria Suomesta.

Sinä aamuna Taruanna Haarlo oli pukenut monta kerrosta toppa- ja villa­vaatteita päälle. Edessä oli työpäivä Forssan Vieremän koulun iltapäivä­kerhon ohjaajana. Oli 24.3.2020, ja sää niin aurinkoinen ja kaunis, että Haarlo ajatteli, että lasten kanssa olisi mukava leikkiä kirpeässä pakkassäässä ulkona.

Iltapäivällä kaksi tuttua poikaa, 7- ja 8-vuotiaat, kävivät koulun pihalla ja jatkoivat sitten matkaansa läheiseen metsään leikkimään. Lapset olivat koronapandemian takia etäopetuksessa.

Haarlon mielessä käväisi huoli siitä, että toivottavasti pojat tietävät pysyä poissa Mäkilammin jäältä. Se oli jo muuttunut petollisen näköiseksi.

Yhtäkkiä toinen iltapäiväkerholaisista riensi Haarlon luo kertomaan, että pojat ovat uponneet jäihin.

– Juoksin koulun nurkalle, ja siellä tosiaan näkyi järvellä kaksi päätä. Se oli karmea näky.

Kuva: Lassi Rinne / IS

Pojat huusivat avannosta

Sekä Haarlo että iltapäiväkerhon kaksi lasta pinkoivat muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Mäkilammin rantaan.

Rannalla ollut nainen oli juuri soittanut hätäkeskukseen ja sanoi avun olevan tulossa. Laiturilla seisoi toinen, nuori nainen pelastusrenkaan kanssa. Kun Haarlo pääsi hänen luokseen, nainen kysyi, mitä hän voi tehdä pelastusrenkaalla, kun pojat ovat niin kaukana, pelastusrengas niin painava ja ja järven jää niin heikkoa, ettei hän mitenkään kykene heittämään rengasta pojille.

Haarlon ainoa ajatus oli, että hänen on pakko päästä poikien luo ja pitää heidät pinnalla.

– Pojat huusivat avannosta, että tehkää jotain, emme jaksa enää kauaa. Emme halua kuolla tänne. Toisen leuka oli jo pinnan alla, Haarlo kertoo.

– Ajattelin, että tilanne ei voi mennä näin, että rannalla on aikuisia, jotka eivät voi muka tehdä mitään. Ei lapselle voi antaa sellaista kuvaa, että aikuiset eivät edes yritä.

Hän lähti kävelemään jäälle.

Kuva: Lassi Rinne / IS

”

Pojat huusivat avannosta, että tehkää jotain, emme jaksa enää kauaa.

Putosi samaan avantoon

Nuori nainen tuli jäällä hetken matkaa Haarlon perässä pelastusrenkaan kanssa ja heitti sen sitten lähelle avannon reunaa. Haarlo jatkoi kohti poikia, kunnes putosi jäihin, samaan avantoon kuin hekin.

– Ensin minun piti uida renkaan luo, enkä meinannut heti yltää siihen. Hakkasin jäätä käsilläni, että pääsin renkaaseen käsiksi. Kun sain renkaan, uin ensimmäisen pojan luo ja ohjeistin häntä pitämään siitä kiinni niin lujaa kuin ikinä.

– Sitten ei auttanut muu kuin lähteä pojan ja renkaan kanssa uimaan toisen pojan luokse. Muistan sen, että se oli ihan äärettömän raskasta. Vesi oli täynnä jää­lohkareita ja vaatteet painoivat ihan vietävästi.

Kun molemmat pojat oli saatu tarraamaan kiinni pelastusrenkaaseen, Haarlo tsemppasi heitä jaksamaan vielä hetken. Avannosta tuntui mahdottomalta päästä omin voimin ylös.

Haarlo sanoo, ettei hän tiedä yhtään, miten kauan kolmikko roikkui pelastus­renkaassa ennen kuin ambulanssin ja paloauton äänet alkoivat kaikua järvellä.

– Kun pintapelastaja pääsi sinne, meidät saatiin ylös todella nopeasti ja ripeästi.

Taruanna Haarlo on nähnyt pelastamiaan poikia edelleen satunnaisesti Forssassa. Hän kertoo kantavansa kaulassaan joka päivä sydänkaulakorua, jonka pojat antoivat hänelle. Kuva: Lassi Rinne / IS

Palkittiin hengenpelastusmitalilla

Tapauksen jälkeen yöunet olivat jonkin aikaa kehnot, sillä Haarlo heräili öisin miettimään tapahtunutta ja vatvomaan sitä, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Muutoin sekä pojat että 42-vuotias Taruanna selvisivät tilanteesta pienellä vilustumisella.

– En unohda koskaan sitä, kun tulimme poikien kanssa samalla hetkellä ulos eri ovista ensiapupolilla ja he molemmat juoksivat minua vastaan ja tulivat halaamaan.

Keväällä 2021 Haarlo palkittiin tasavallan presidentin myöntämällä hengenpelastus­mitalilla. Hengenpelastusmitali myönnettiin vuonna 2021 kaikkiaan 11 suomalaiselle.

Taruanna on miettinyt jälkikäteen, miksi hän lähti jäälle kävellen eikä ryömien, kuten aina ohjeistetaan. ”Siinä kohtaa ajattelin vain, että nyt on mentävä äkkiä.” Hän toivoo, että onnettomuustilanteessa ihmiset yrittäisivät aina auttaa hädässä olevaa eivätkä jäisi toimettomiksi. Kuva: Lassi Rinne / IS

Oikaisu juttuun kello 11.26. Tapahtumapaikkana oli Forssan Vieremä, eikä pohjoissavolainen Vieremän kunta.