Lotta Svärd 100 vuotta: Näin lotat palvelivat sodissa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lottien vaarallinen sotatie

Lottien taival kesti vain neljännesvuosisadan. Tylyssä lakkautuksessa liikkeen omaisuus onnistuttiin pelastamaan.


6.12.2021 10:00

”Minä lupaan kunnian sanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan Suojeluskuntaa sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata sekä noudatan Lotta Svärd -yhdistyksen sääntöjä.

Sotavuosina tuhannet lotat vaaransivat henkensä tämän lottalupauksen mukaisesti ja osa heistä myös sen antoi. Vuoden 1943 lopulla järjestössä oli yli 220 000 jäsentä. Seuraavana vuonna Lotta Svärd -yhdistys lakkautettiin.

Vain neljännesvuosisadan toiminut järjestö jätti ison jäljen.

Monella lotalla riippuu nykyisinkin seinällään Lotta Svärdin kultaiset sanat -huoneentaulu.

Sisällissodassa, lotille tietenkin vapaussodassa, Suomen senaatin valkoisen armeijan muodostivat suojeluskunnat. Niitä avustivat monet vapaaehtoiset naiset. He auttoivat lääkinnässä, muonituksessa ja varusteiden huoltamisessa. Ompelutaito oli arvossaan. Toisin kuin punaisten puolella, naiset eivät kuitenkaan osallistuneet taisteluihin.

Kun sota päättyi, monilla suojeluskuntaosastolla oli ”naisjaosto”. Termit vaihtelivat: puhuttiin emännistä, naiskomiteoista tai jopa naisplutoonista.

Elokuussa 1919 suojeluskuntain ylipäällikkö Georg Didrik von Essen antoi päiväkäskyn, jonka mukaan naiset voisivat osallistua suojeluskuntien toimintaan. Yhdistysrekisteriin Lotta Svärd merkittiin kuitenkin vasta syksyllä 1920.

Valkoisessa Suomessa kansallisrunoilija J.L. Runeberg oli arvossaan.

Valkoisessa Suomessa kansallisrunoilija J.L. Runeberg oli arvossaan. Hänen vänrikki Stoolin tarinoissaan esiintyy Lotta Svärd, joka ei koskaan ollut kaukana, missä ”pyssyt paukkui ja luodit lens”.

Suomen sodan aikana 1800-luvun alussa Ruotsin armeijalla ei ollut naisia huoltonsa apuna. Vuosisatojen ajan oli kuitenkin tavallista, että sotajoukkojen mukana liikkui naisia ja lapsiakin. Naiset saattoivat olla sotilaiden vaimoja tai myivät mitä sattui, joskus itseäänkin. Kovin paljoa heitä tuskin Suomen metsäteillä kulki.

Albert Edelfelt kuvitti J. L. Runebergin teoksen Lotta Svärd.

Rouva Svärd oli sotilaan leski, joka kierteli joukkojen mukana viinaa myymässä. Runeberg sai tämän keksimänsä henkilön kuulostamaan urhoolliselta ja isänmaalliselta.

Sisällissodan voitonparaatissa Helsingissä keväällä 1918 kenraali Mannerheim vertasi valkoisia auttaneita naisia Lotta Svärdiin, mikä viimeistään teki nimityksestä kunniallisen ja antoi nimen uudelle järjestölle.

Lotta Svärd -yhdistyksen sääntöjen mukaan sen piti avustaa suojeluskuntia terveydenhoidossa, ruoanlaitossa, varustusten valmistamisella ja varoja hankkimalla. Jäseniä oli jo alkuvaiheessa kymmeniätuhansia. 1930-luvun alussa perustettiin pikkulotat, tyttöosasto, jonka jäsenet olivat 8–16-vuotiaita.

”Aseta korkealle lotta-ihanteesi. Vain oikeamielisenä, puhtaana ja raittiina voit olla oikea lotta”, Lotta Svärdin kultaiset sanat opettavat. Mannerheim vertasi valkoisia auttaneita naisia Lotta Svärdiin, mikä viimeistään teki nimityksestä kunniallisen ja antoi nimen uudelle järjestölle.

Jännitteetöntä uuden järjestön perustaminen ei ollut. Elettiin kielikiistojen aikaa, ja aluksi johtavien lottien joukossa oli paljon ruotsinkielistä yläluokkaa. Tämä kismitti suomenkielisiä ja aiheutti konflikteja.

Osa lotista ajatteli lähteneensä mukaan vain isänmaalliseen harrastustoimintaan, mutta lottajärjestö haluttiin kytkeä osaksi puolustusvoimia. Tähän oli järkisyitä, koska Suomen armeijan miesluku oli rajallinen. Tositilanteessa mahdollisimman moni mies olisi tarvittu pyssynvarteen. Lotat vapauttaisivat heitä siihen.

Armeija ja suojeluskunnat olivat miehisiä paikkoja. Lottia saatettiin helposti käskyttää.

1920-luvun alussa lottien keskusjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Greta Krohn sai potkut vain puolen vuoden jälkeen. Häntä pidettiin liian itsepäisenä ja omavaltaisena.

Ylipäätään tehtävä oli tuulinen, kunnes siihen valittiin vuonna 1929 Fanni Luukkonen.

Fanni Luukkonen (1882–1947) oli Lotta Svärd-järjestön keskusjohtokunnan jäsen 1925–29 ja puheenjohtaja 1929–44.

Luukkonen oli Sortavalan seminaarin yliopettaja. Hänen isänmaallisuutensa juonsi tsaarin ajan sortovuosista.

Luukkonen oli naimaton ja omistautui työlleen lottien johdossa täysin. Hän oli omassa joukossaan arvostettu ja ehkä vähän pelättykin. Toisaalta läheltä tunteneet muistivat hänet lempeänä ihmisenä.

Tolkuttomasti töitä paiskinut Luukkonen kärsi stressistä ja unettomuudesta. Hän antoi kaikkensa. Nuorena urheilua harrastaneessa naisessa näkyivät työn jäljet. Hän näytti ikäistään vanhemmalta.

Kun tunnelma kuumeni 1930-luvun vaihteessa, monet sen suojelukunnissa eivät voineet vastustaa Lapuan liikkeen houkutusta.

Lottajohtajan arkea eivät helpottaneet poliittiset paineet. Kun tunnelma kuumeni 1930-luvun vaihteessa, monet sen suojelukunnissa eivät voineet vastustaa Lapuan liikkeen houkutusta. Imu ulottui lottiinkin.

Luukkonen ei edustanut oikeistolaista äärilaitaa. Hänellä oli sympatioita vapaamielistä edistyspuoluetta kohtaan.

Lotissa tunnetuin äärilinjan edustaja oli Lapuan yhteiskoulun rehtori Hilja Riipinen, Lotta Svärd -lehden päätoimittaja. Monet kuvasivat ”Hurja-Hiljana” tunnettua naista fanaatikoksi.

Riipinen valittiin vuonna 1930 eduskuntaan kokoomuksen riveistä. Kun Lapuan liike kukistui Mäntsälän epäonnistuneessa kapinassa, Riipinen siirtyi sen seuraajan IKL:n eduskuntaryhmään. Vihtori Kosolan lisäksi Riipinen ihaili avoimesti Mussolinia ja myöhemmin Hitleriä.

Lotta Svärd -astiastoa. Kun järjestö lakkautettiin, pyrittiin lotta-tunnusmerkit hävittämään astioista kemiallisesti tai maalaamaan eri kuvioita päälle.

1930-luvun edetessä poliittiset suhdanteet muuttuivat ja tilanne rauhoittui. Fanni Luukkosen tehtäväksi tuli siivota ääriajattelua järjestöstään. Riipinen sai potkut Lotta Svärdin päätoimittajan paikalta ja järjestön keskusjohtokunnasta. Hän kuitenkin palasi jälkimmäiseen tehtävään myöhemmin.

Talvisodan alkaessa lottajärjestö joutui testiin. Lotat auttoivat haavoittuneita ja sairaita. He muonittivat sotilaita ja evakkomatkalle joutuneita siviileitä, korjasivat ja valmistivat vaatteita.

He työskentelivät kartanpiirtäjinä, puhelinvaihteissa ja lennättimissä. Työstä radisteina tai salakirjoitusten avaajina ei liikoja puhuttu.

Ilmavalvontalotat tähystivät vihollisen koneita. Ennen tutkien yleistymistä näköhavainnot olivat usein ainoa keino antaa ennakkovaroitus lähestyvästä ilmahyökkäyksestä. Talvisodan aikana vartiotorneissa oli kestettävä kylmää ja viimaa.

Lotat selvisivät tulikokeesta. Kun Suomi lähti jatkosotaan, Lotta Svärd -järjestö oli puolustusvoimien erottamaton osa.

Sylikkäin, toisistaan turvaa hakien, he ovat joutuneet sinkoavan kranaatinsirun runtelemiksi, puun alla maatessaan.

”Kaikkialla ympäristössämme on siitä jälkiä, puita poikki, oksia raastettuna, valtavia räjähdyskuoppia niin metsissä kuin pelloissakin. Tappioitakin on. Kaksi herttaista, nuorta 17–18 -vuotiasta lottaamme, jotka olivat pitäneet kanttiiniaan läheisessä talossa ja vasta illansuussa muuttaneet sen edemmäksi metsikköön, menettävät ensin jalkansa ja seuraavana aamuna molemmat kuolevat verenvuodon aiheuttamaan heikkouteen. Sylikkäin, toisistaan turvaa hakien, he ovat joutuneet sinkoavan kranaatinsirun runtelemiksi, puun alla maatessaan.”

Näin kuvasi TK-mies Toivo V. Narva hyökkäysvaiheen alussa vuonna 1941 näkemäänsä murhenäytelmää. Kirjoitusta ei sodan aikana julkaistu.

Sotavammoihin kuoli 113 lottaa. Taudit surmasivat 140. Tapaturmissa kuoli yli 30.

Sotien aikana eri pituisilla rintamakomennuksilla ehti käydä kymmeniätuhansia lottia. Vaarana olivat puna-armeijan tykit, miinat ja maataistelukoneet. Selustassa iskuja tekivät neuvostopartisaanit.

Rintaman takanakin vaani vaaroja. Pommikoneet iskivät yllättäen. Sota-ajan oloissa sattui monenlaisia onnettomuuksia.

”Sydän on vielä kaiken jäljeltä kuin olisi kuolema käynyt mailla, ottanut kalleinta ja jättänyt tyhjyyden, jolle ei löydy täytettä; autiuden, mihin ei voinut kotiutua”, Fanni Luukkonen kirjoitti.

Hänen rakas järjestönsä oli tuhottu.

Kun Suomi lähti jatkosotaan, Lotta Svärd -järjestö oli puolustusvoimien erottamaton osa.

Jatkosota päättyi tiukkoihin rauhanehtoihin. Suomen piti hajottaa ”hitleriläis­mieliset” järjestöt. Syksyllä 1944 Suomeen asettuneen liittoutuneiden valvonta­komission kakkosmies Grigori Savonenkov teki Suomen puolustus­ministeri Rudolf Waldenille selväksi, että niihin kuului myös Lotta Svärd.

Walden ja presidentti Mannerheim katsoivat, että oltiin pakon edessä.

”Minä sanoin olevani samaa mieltä, (ikävä asia, mutta minkä sille voi)”, pääministeri J.K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa.

Fanni Luukkonen oli saanut kunniamerkinkin Adolf Hitleriltä. 1920-luvun alussa lottomerkkiin piirretty hakaristi näytti nyt huonolta.

Lottien asemaa ei parantanut se, että jatkosodan aikana järjestön toimintaa oli innolla esitelty asevelimaissa. Fanni Luukkonen oli saanut kunniamerkinkin Adolf Hitleriltä. 1920-luvun alussa lottomerkkiin piirretty hakaristi näytti nyt huonolta.

Suomessa maan alta nousseet kommunistit karsastivat kaikkea suojelukuntiin etäisestikin liittyvää. Heille se edusti vuoden 1918 vihattua valkoista armeijaa.

Järjestön lakkauttamisesta ilmoitettiin 23.11.1944. Fanni Luukkoselle se oli isku, josta hän ei toipunut. Luukkonen jäi käytännössä työttömäksi. Hän sai vihapostia ja häirikkösoittoja. Luukkonen kärsi munuaisvaivoista ja sydämen vajaa­toiminnasta.

Lokakuun lopulla 1947 Luukkonen kuoli sydänkohtaukseen Helsingissä 65-vuotiaana.

Vasemmalla pikkulottamerkki, lottamerkki oikealla.

Lotta Svärdin lopetuksen ehdittiin varautua. Sen suuri omaisuus haluttiin saada turvaan. Nykyrahassa sen on arvioitu vastanneen kymmeniä miljoonia euroja.

Lokakuussa 1944 perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, jolle varoja ohjattiin. Niitä saivat myös Sotainvalidien veljesliitto ja Punainen risti. Aivan kaikkea ei saatu siirrettyä. Osa jäädytettiin valtiokonttoriin.

Huoltosäätiö perusti Työmaahuolto Oy:n, josta kasvoi suuri työmaaruokailua ja catering-palveluja pyörittänyt firma. Vuonna 1978 se myytiin Fazerille.

Helsingissä tunnetaan hyvin Laaksoon Mannerheimintien päähän rakennuttu Naisten talo, jossa asui satoja naisia. Sen ravintolasta White Ladysta tuli tunnettu. Sekin oli Huoltosäätiön perustama.

Ajat muuttuvat aina. Historian pyörän alle jääneet voivat taas nousta sen kulkiessa eteenpäin.

Vuonna 2004 aika oli kypsä sillä, että Suomen naisten huoltosäätiön nimi muutettiin Lotta Svärd -säätiöksi.

Lähteet: Lukkarinen: Suomen lotat, Koskimies: Katsaus lottajärjestön toimintaan, Antikainen: Velvollisuuden kutsu, Kulju ja Tuomikoski: Tuntematon jatkosota – TK-miesten sensuroidut dokumentit, HS/IS-arkisto.

Voit lukea lisää sota-ajan lottien tarinoita Ilta-Sanomien viikonvaihdelehdestä 4.–6.12.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?