Kommentti: Reagan halusi omia Springsteenin – nyt Bruce miettii Obaman kanssa mikä meni pieleen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Reagan halusi omia Springsteenin – nyt Bruce miettii Obaman kanssa mikä meni pieleen

Bruce Springsteen on ollut puoli vuosisataa yhdysvaltalainen ikoni. Mutta hänenkin luottamuksensa horjuu, kirjoittaa Seppo Varjus.

27.11.2021 12:00

Ronald Reagan oli varmasti ainakin hiukan tosissaan kehuissaan vuonna 1984.

– Amerikan tulevaisuus on tuhansissa unelmissa sydämissänne. Se elää toivon sanomana monien nuorten amerikkalaisten ihaileman New Jerseyn oman Bruce Springsteenin lauluissa, Yhdysvaltain presidentti julisti vuonna 1984.

Springsteenin Born in the USA -kappale tuolloin kaikilla radioasemilla. Reagan tai ainakin hänen tiedotustiiminsä oli innostunut kappaleen isänmaalliselta kuuluvasta kertosäkeestä. Sillä ei ollut niin väliä, mitä sen välissä laulettiin.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama myönsi Bruce Springsteenille presidentillisen kunniamitalin vuonna 2016.

Springsteenin olemus oli sellainen, että hänet olisi voitu pistää reaganilaisen kylmän sodan elokuvasankarien Rambon ja Rockyn rinnalle. 1970-luvun rähjäisestä ja pitkätukkaisesta muusikosta oli kasvanut bodattu amerikkalaisuuden symboli.

Moni oletti ilman muuta, että Springsteen ratsasti reaganilaisuuden aallolla. Jos näin oli, hän tunsi itsensä varmasti epämukavaksi.

Tämän joulun alla Springsteeniltä ja hänen maineikkaalta E Street Bandiltaan ilmestyi live-albumi The Legendary 1979 No Nukes Concerts.

42 vuotta sitten Springsteen esiintyi ydinvoimaa vastustavissa suurkonserteissa New Yorkissa. Niiden välitön syy oli onnettomuus Three Mile Islandin ydinvoimalassa Pennsylvaniassa.

Viimeistään vuonna 1995 ilmestynyt Ghost of Tom Joad -albumi paalutti Springsteenin paikan Yhdysvaltain poliittisella kartalla. Se oli kaukana vasemmalla Ronald Reaganista.

Springsteen on itse pitänyt konsertteja hetkenä, jolloin hän siirtyi yhtyeineen ”politiikan areenalle”. E Street Band soitti noin tunnin tiukan setin, joka Springsteenin oman kehun mukaan ”eteni kuin karannut juna”.

Springsteen oli jo tunnettu nimi, mutta aika, jona hänen videonsa kilpailisivat MTV-kanavalla Madonnan ja Michael Jacksonin kanssa, oli vasta edessä. Noustessaan suurimman suosionsa huipulle Yhdysvalloissa Springsteen ei juuri politiikkaa puhunut.

Hänen laulujensa sanat muuttuivat kuitenkin yhä yhteiskunnallisemmiksi. Viimeistään vuonna 1995 ilmestynyt Ghost of Tom Joad -albumi paalutti Springsteenin paikan Yhdysvaltain poliittisella kartalla. Se oli kaukana vasemmalla Ronald Reaganista.

Vuonna 2004 Springsteen esiintyi Vote for Change -kampanjassa, joka tuki demokraattiehdokasta John Kerryä republikaanipresidentti George W. Bushia vastaan. Bush voitti vaalit.

Vuonna 2008 Springsteen pääsi viimein esiintymään demokraattipresidentti Barack Obaman voitonjuhlaan. Hän nousi lavalle amerikkalaisen radikalismin suurimman laulajalegendan Pete Seegerin kanssa. Seeger kuoli 94-vuotiaana vuonna 2014. Voi miettiä, perikö Springsteen hänen paikkansa. Muitakaan sille ei juuri tarjolla ole.

Springsteeniltä ja Barack Obamalta ilmestyi hiljan yhteinen kirja, joka perustuu miesten podcast-keskustelusarjaan. Kirjan nimi on Renegades – Born in the USA. ”Syntynyt Yhdysvalloissa” määrite seuraa Springsteeniä aina vain.

Obaman kiinnostus musiikkiin tunnetaan. Hän on julkaissut netissä listoja suosikkikappaleistaan.

Vuonna 2014 olin tekemässä juttua Obaman vierailusta Tallinnassa. Hänen puhettaan odoteltaessa soi erittäin tyylikäs valikoima 1970-luvun soulia, Al Greeniä ja sellaista. Ei hän varmaan ollut itse soittolistaa valinnut, mutta kertonut mitä toivoo.

Obama ja Springsteen puhuvatkin luontevasti ja paljon musiikista. He luettelevat suosikkiartistejaan ja jopa protestilaulujaan.

Mutta laulaja ja presidentti puhuvat myös nuoruudestaan ja perheistään.

Springsteen on 72-vuotias ja Obama 60-vuotias. Ikäerosta huolimatta syntyy vaikutelma, että laulaja katsoo presidenttiä vähän ylöspäin.

Selviää nopeasti, että kumpaakin yhdistää vaikea isäsuhde. Obama vietti kenialaisen isänsä kanssa nuoruudessaan vain muutaman viikon. Springsteenin etäinen isä kärsi vaikeista mielenterveysongelmista.

Springsteenin myöntää, että hänen ”työläislaulunsa” kertovat oikeastaan duunari-isän maailmasta, ei hänen omastaan. Bruce ei ole koskaan elättänyt itseään muulla kuin musiikilla.

Laulaja Bruce Springsteen esiintyi demokraattien presidenttiehdokas senaattori Obaman, vaalitilaisuudessa marraskuussa 2008.

Pääosaan Obaman ja Springsteenin henkilöiden ohi nousee kuitenkin Yhdysvallat, jonka tulevaisuudesta miesten unelmat ovat olleet samankaltaisia. Nyt ne ovat vaarassa.

Obama selittää kuinka ”aina pitäisi tietää missä on, jotta pääsisi sinne minne haluaa”. Springsteen vastaa olevansa järkyttynyt huomiosta, että varmoina pidetyt koordinaatit olekaan kohdallaan.

Suuria rotuun ja yhteiskuntaluokkiin olevia ongelmia ei ole Yhdysvalloissa ratkaistu. Päinvastoin ne pahenevat.

Jopa Obaman ja Springsteenin kaltaisten etuoikeutettuun asemaan itsensä nostaneiden miesten täytyy myöntää, että he eivät enää pysy kaikessa perässä.

– Amerikka on todellinen ja sen mahdollisuudet avoinna jokaiselle. Tiedän, että juuri nyt ei tunnu siltä, mutta kyllä se näin on, Obama lopulta vakuuttelee itselleenkin.

Toivon sanoma soi enää hiljaa.

Protestoiva Springsteen

  1. Ghost of Tom Joad. Nimensä John Steinbeckin kapinallisesta romaanihenkilöstä ottanut laulu kertoo asunnottomista ja luvattomista maahanmuuttajista, jotka värjöttelevät siltojen alla. ”Tervetuloa uuteen maailmanjärjestykseen”.

  2. American Skin (41 Shots). Laulu kertoo tositapauksesta, jossa New Yorkin poliisi surmasi guinealaisen siirtolaisen Amadou Diallon vuonna 1999 järjettömällä tulivoimalla. Kyseessä oli poliisin erehdys henkilöstä.

  3. Born in the USA. Laulu ei ole isänmaallisuuden ylistys vaan se kertoo Vietnamin veteraanien kylmästä pettymyksestä kotimaahan paluun jälkeen ja amerikkalaisen työväenluokan aseman romahduksesta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?