”Liityin pikkulottiin vuonna 1936. Siihen aikaan nuoret liittyivät joko partioon tai lottiin. Olen kotoisin Karjalasta, Ruskealan pitäjän Matkaselästä. Se oli Viipurin ja Joensuun ratojen risteysasema, vilkas paikka.
Talvisodan syttymisen aikaan kävin Sortavalan tyttökoulua. Rehtori kutsui meidät koolle ja kertoi, että sota on syttynyt. Koulu suljettiin.
Aluksi olin talvisodan aikana töissä lottien kanttiinissa ja Matkaselän keskuksessa. Kun rauha tuli vuonna 1940, koti jäi rajan taakse ja muutimme Joensuuhun.
17-vuotiaana menin lääkintälottien kurssille. Toivoin pääseväni Laatokalle kenttäsairaalaan, mutta kun oli vielä alaikäinen, niin pääsin sotasairaala 22:een sisätautien osastolle.
Sirkka Kajanne, 98, joutui elämänsä pahimpaan paikkaan sotasairaalassa, jossa hänet määrättiin ensimmäisenä työpäivänä pesemään kuolleen vääpelin ruumis.
Työ oli antoisaa, mutta raskasta. Autoimme monenlaisissa tehtävissä. Tyhjensimme aamuisin yskösastiat, mittasimme kuumetta, petasimme sänkyjä ja pesimme potilaita.
Heikkoja potilaita oli paljon. He ikävöivät vaimoa, lapsia ja kotia. Öisin lotat olivat seurana niille, jotka eivät saaneet unta. Kerroimme uutisia ja kirjoitimme heidän puolestaan kirjeitä kotiväelle.
Useimmiten miehet kirjoittivat äidille. Ne kirjeet olivat liikuttavia. Yhtään kirjettä tyttöystävälle en kirjoittanut.
Sirkka Kajanne lottapuvussaan lotta Koistisena.
Erityisesti mieleeni on jäänyt ensimmäinen työvuoro sairaalassa, kun osastonhoitaja määräsi uuden, nuoren lotan pesemään kuollutta vääpeliä.
En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kuolleen ihmisen ruumista. Osastonhoitaja vetäisi lakanan pois ruumiin päältä ja tuntui, että jalat lähtevät alta. Kalpenin ja tuntui, että pyörryn. Onneksi ylihoitaja tuli ja sanoi, ettei nuorta lottaa voi ensimmäisenä päivänä laittaa tällaiseen työhön.
Hoitaja sitten pesi vääpelin ruumiin ja minä vain avustin. Kun vääpeliä haettiin pois sairaalasta, ikkuna oli auki ja ristiveto nosti hänen päällään ollutta lakanaa. Olin juuri menossa hakemaan siivousvälineitä huoneesta ja järkytyin kovasti. Jalat ihan vapisivat kauhusta.
Siirryin sairaalasta Matkaselän kenttäpostikonttoriin sotasensuurin pariin. Avasimme kirjeet ja tarkistimme, ettei niissä ole mitään sellaisia tietoja, joita ei saa kertoa eteenpäin.
Lotta Koistisen Lotta Svärd -järjestön tyttöosaston jäsenkortti.
Kerran avasin vahingossa marsalkka Mannerheimille osoitetun kirjeen. Siinä monta poikaa sodassa menettänyt äiti pyysi marsalkkaa siirtämään viimeisen pojan pois rintamalta lähemmäs kotia. Se oli surullinen ja vaikuttava kirje.
Pakettipostissa tuli kerran märkä paketti, jonka päällä luki ”Sisältää saappaat”. Kun avasimme sen, niin saappaiden sisälle oli pantu viinapullot. Niistä oli toinen mennyt rikki. Suljimme paketin ja lähetimme eteenpäin saatesanoilla ”Toinen saapas vuotaa”.
Lottakomennus kenttäpostin parissa loppui, kun sairastuin vuonna 1942. Olin sairaalassa viisi viikkoa. Lopulta vika löytyi sydämestä. Minulla oli sydämen sisäkalvon tulehdus. Se saatiin kuriin lääkityksellä.
Pääsin Sortavalaan kouluun takaisin vuonna 1942. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1944. Olin viimeisten ylioppilaiden joukossa Sortavalan tyttökoulusta. Pojat olivat rintamalla ja tyttöjä pääsi ylioppilaaksi yhdeksän.
Lotta Koistisen Lotta Svärd -järjestön jäsenkortti vuodelta 1941.
Ylioppilaskokeet pidettiin pommisuojassa. Laatokan tykistö ampui koko ajan. Penkkareita juhlistettiin Sortavalan hotellissa.
Kun sota päättyi, perhe lähti evakkoon Kuopioon. Isä jatkoi työtä rautatiehallitukselle ja minä pääsin opiskelemaan kauppaopistoon. Siellä tapasin mieheni Tapio Kajanteen, jonka kanssa muutimme hänen kotiseudulleen Kemiin.
Perheeseen syntyi kolme lasta, kuusi lastenlasta ja 12 lastenlastenlasta. Toimin opettajana Pajusaaren koulussa 20 vuotta kunnes siirryin perheen kirjakauppaan mieheni avuksi.”
Lotta Koistinen
Sirkka-Liisa Annikki Kajanne, o.s. Koistinen, syntynyt 1923 Kontiolahdella
Lääkintälottana sisätautiosastolla sotasairaala 22:ssa ja Matkaselän kenttäpostikonttori 1:ssä sotasensuuritehtävissä
Työura opettajana ja kirjakauppiaana Kemissä
Voit lukea lisää sota-ajan lottien tarinoita Ilta-Sanomien viikonvaihdelehdestä 4.–6.12.
