Terve, kirjailija!
Mikä meininki näpyttelijällä? Varmaan tuttu ja turvallinen, kun taas vaaput kohti kirjamessujen lavaa, jossa jo odottaa toinen kalpea, tärisevä kirjaihminen.
Kirjaihminen ei ole välttämättä lukenut uutta kirjaasi, mutta sille maksetaan, että se ylistää sitä ja sinä – pieni, suloinen menneisyyden haamu! – vastaat nöyränä, että jaa, en oo aatellut, mutta ehkä se tosiaan noin on.
Olipa taas hyvä kirjallisuuskeskustelu!
Olet hetkesi ansainnut, kirjailija!
Ruumisarkkusi läpi eivät kaikki tuoksut pääse, mutta viime aikoina olet nuuskutellut ajan henkeä ja havahtunut kirjallisuuden vastaisten voimien nousuun.
Seisot tietenkin – sinä hauras, selkärankainen ihanuus! – horjumatta sananvapauden puolella, mutta ehkä raja on silti johonkin vedettävä, jotta sinun ei kävisi huonosti.
Merkit ovat nimittäin kovin huolestuttavat!
Ensin Helsingin Sanomissa julkaistiin Maaria Ylikankaan perusteltu arvostelu syötävän Miki Liukkosen – Miki moi, ollaan ”koodissa”! – uusimmasta romaanista.
Katkera, kateellinen Ylikangas oli tehnyt kaltaisilleen jätesäkeille tyypillisen virheen, että oli lukenut kirjan, perehtynyt siihen eikä senkään jälkeen ilmoittanut, että miten kävikin, taas ilmestyi vuoden paras kirja.
Sinä, kirjailijana, olit salaa tyytyväinen kollegan kohtelusta, mutta samalla aloit pelätä: entä jos joku lukisi sinunkin kirjasi ajatuksella?
Onneksi Liukkonen suuttui henkilökohtaisesta panettelustaan niin, että raivosi Instassa vesikidutuksensa kertovan kritiikin yleisestä alennustilasta.
Huh huh! Nyt jäi Elokapina toiseksi, kun sinä ja muut historian sitkeät jäänteet kaaduitte Liukkosen syliin paheksumaan, miten ihminen, alempanne, voi olla niin julma, ettei rakastele kirjailijaa mediassa.
Niin kuin tuo ei olisi riittänyt, kirjaroviot jatkuivat.
Hirveä Oskari Onninen (ehkä myös natsi?) arvosteli Hesarissa ihanan Katja Ketun kirjan oman elämänsä lukiolaishikarista Ismo Alangosta.
Onninen väitti – kateellisena, katkerana!!! – Ketun kirjan olevan keskeneräinen, hahmoton, kohdettaan jumaloiva ja täynnä virheitä.
Sinä, kirjailijana, olit tuohtunut: ei noin saa sanoa, sehän on kirja! Onneksi Kettu itse rynni kertomaan totuuden. Hän ilmoitti rohkeasti Facebookissa lukeneensa kirjoittamansa kirjan, joten Onninen on tyhmä, väärässä ja nilkki (ehkä myös natsi?).
Hyvin kiteytetty! Sinä ja muut puolikuolleet nallukat seurasitte johtajaa, haukuitte kriitikon, miten näin saa sanoa, kukaan teistä ei ollut Ketun kirjaa lukenut, mutta rajansa kaikella, kyseessä on kirja.
Kun FB-keskusteluun viimein liittyi joku paskahattu Onnisen puolustaja, Kettu käski hänen poistua, koska sananvapaudella on – totisesti! – rajansa.
Tärise ja pidä siis hauskaa kirjailija, olet pahuuden keskellä ansainnut edes hetken maksettua rakkautta!
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
