Saksalainen vaihto-opiskelija nosti esille, että Helsingin ylipiston maantieteen opiskelijoiden opiskelijatapahtumassa käyttäydyttiin sopimattomasti, kun yksi opiskelijaryhmä pukeutui tapahtuman ohjeiden mukaisesti Afrikan tähti -pelin nappuloiksi.
Tummaihoinen opiskelija kirjoittaa Instagram-tilillään, että Afrikan tähti -peli toistaa rasistista ja stereotyyppistä Afrikka-kuvaa ja on malliesimerkki kolonialismista ja sen romantisoinnista.
Pelin pohjimmaisena ajatuksena on, että pelaaja tulee Afrikkaan ja kiertää pitkin mannerta etsimässä jalokiviä. Suurimman ja arvokkaimman Afrikan tähden löydettyään pelaaja palaa eurooppalaisten hallitsemiin pohjoisen suurkaupunkeihin Tangeriin tai Kairoon niin nopeasti kuin mahdollista.
Ufoka Eugene.
African Anti-Racism Societyn perustaja ja puheenjohtaja Ufoka Eugene pitää peliä kolonialistisena ja viime vuosisadan alun Afrikka-kuvaa ylläpitävänä. Eurooppalaiset ovat riistäneet Afrikan luonnonvaroja vuosisatojen ajan ja ottaneet mantereelta miljoonittain orjia.
– Miten näin merkittävän asian nimissä voidaan pitää muka hauskaa? hän kysyy.
Järjestö on valmistelemassa tiedotetta asiasta.
Maantieteen opiskelijat ry ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ovat pahoitelleet tapahtumaa ja kertoneet keskustelevansa asiasta yliopiston kanssa. Suunnitelmissa on muun muassa antirasismikoulutusta, jotta vastaavaa ei jatkossa tapahdu.
Fuksiaisissa oli peliteema, ja yksi ryhmä sai pukeutumisteemaksi Afrikan tähden.
Pelistä ja opiskelijatapahtumasta noussut kohu on hyvä mahdollisuus keskustella tärkeästä aiheesta, hän sanoo. Maltillinen vuoropuhelu on kaikkein tärkeintä, hän sanoo, ja pitää ikävänä sitä, miten kaukana keskustelu on siitä Twitterissä ja muualla sosiaalisessa mediassa. Keskustelun aloittanut vaihto-opiskelija on saanut jyrkkää palautetta ja kertonut Twitterissä pelkäävänsä reaktioita. Hän on poistunut sen takia Twitteristä.
Rasismista ja etenkin institutionalisoituneesta rasismista on Suomessa vaikea keskustella, Eugene sanoo. Hän pitää ikävänä myös sitä, millaiseen asemaan Afrikan tähti -teeman mukaisesti pukeutuneet fuksit ovat joutuneet.
Pelissä tuodaan jalokiviä Kairoon tai Tangeriin.
Afrikan tähti on julkaistu alun perin vuonna 1951, ja pelilaudalla on muun muassa lannevaatteisiin pukeutuneita afrikkalaisia tanssimassa. Manner näyttäytyy eksoottisena villieläinten ja kenties myös villi-ihmisten mantereena, jonka satumaisia luonnonvaroja pelaaja etsii.
Vanha eksotisoitu kuva Afrikasta ei ole koskaan pitänyt paikkaansa, Eugene sanoo. Eugene pitää ongelmana, että 1920-lukulainen siirtomaa-aikainen käsitys Afrikasta on yhä valloillaan sekä keskivertoeurooppalaisten että päättäjien keskuudessa. Afrikkaa pidetään yhtenäisenä ja köyhänä alueena, ja siitä puhuttaessa puhutaan usein köyhästä maaseudusta ja eksoottisista suureläimistä. Hänen mielestään hyväntekeväisyysjärjestöjenkin on helpompi kerätä lahjoituksia sillä kuvastolla, kuin näyttämällä myös keskiluokkaista ja kaupunkien Afrikkaa.
Eugenen mukaan esimerkki tietämättömyyden ongelmasta on, että ihmiset puhuvat Afrikasta ikään kuin kyseessä olisi yksi maa eikä 54 valtiosta, jotka yhdessä muodostavat maailman toisiksi suurimman maanosan.
– Minulta on kysytty usein majoista ja leijonista. Asuin Kamerunissa 23 vuotta ja näin ensimmäistä kertaa leijonan Helsingissä eläintarhassa, vuonna 2010 Suomeen muuttanut Eugene kertoo.
70-vuotispainoksessa kartalla ei muun muassa ole tummaihoisia ihmisiä. Rosvot on korvattu leopardeilla.
Afrikan tähti voisi olla hyvä alusta keskustella Afrikasta, Eugene sanoo. Kun Helinä Rautavaaran museo teki pelistä ammentavan kiertonäyttelyn, sen pohjaksi tehtiin Afrikan tähti – pelilaudan kääntöpuoli -julkaisu koululaisille. Antropologi Katja Uusihakalan tekemässä julkaisussa kerrotaan pelin paikoista todenmukaisesti ja todetaan, että pelistä voi saada väärän kuvan Afrikasta.
Cancel-kulttuuri ei Eugenen mukaan ole terve vastaus, vaan sen sijaan kannattaisi päivittää tuotteita. Martinex julkaisi keväällä uuden 70-vuotispainoksen pelistä. Siinä karttaa on päivitetty, ja se kuulostaa Eugenen mukaan jo paljon paremmalta.
Tietämättömyyttä ylläpidetään vanhentuneella Afrikka-kuvastolla. Kouluissa ei juuri opeteta Afrikasta ja sen historiasta, vaan opetus on Eurooppa-keskeistä. Eugenen mukaan valtasuhteet ovat sekaisin, kun orjuudesta ja siirtomaista puhuttaessa ei painoteta, että eurooppalaiset olivat mukana sortajina.
Olisi tärkeää muistaa, että vaurautta on rakennettu kaikkialla Euroopassa, Suomessakin, kolonialismin avulla, hän sanoo.
– Se ei ole sinun syysi. Kukaan meistä ei ollut siellä 200 vuotta sitten. Mutta voit ymmärtää nyt, että se oli ongelmallista. Sen ei tarvitse jatkua aina, hän sanoo.
– Meidän sukupolvemme todella ansaitsee parempaa, hän sanoo.
Pelin kuva afrikkalaisista on hyvin siirtokausiaikaista kuvastoa.
Institutionaalinen rasismi on hänen mukaansa Suomessa yleistä, eikä sitä usein tunnisteta. Hän sanoo muun muassa, että tarpeettomat kielivaatimukset työpaikoilla aiheuttavat ongelmia. Maahanmuuttajienkin kanssa keskustellessa vaaditaan hyvää suomen kielen taitoa, vaikka muu kielitaito olisi itse työssä olennaisempaa.
Hän kertoo maistereista, jotka siivoavat, koska eivät löydä muuta töitä ja somalinaisista, jotka eivät mene ulos, koska he pelkäävät kadulla kohtaamaansa vihaa.
Eugene on opiskellut Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomi-diakoniksi. Hän työskentelee perheohjaajana.
Yleensä Suomessa on hyvä olla, mutta ei aina. Hän huomauttaa, että vuonna 2018 Suomi oli Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen mukaan EU:n rasistisin maa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys osoitti viime vuonna, että neljä viidestä afrikkalaistaustaisesta on kokenut Suomessa syrjintää ihonvärinsä vuoksi.
– Valitsen, millaisiin paikkoihin menen. Se on ennaltaehkäisevä tapa, ja on surullista, että teen niin, hän sanoo.
Rasismia torjuttaessa on tärkeää kuunnella eri maista kotoisin olevia ihmisiä ja päästää heidät ja heidän yhteisönsä ja järjestönsä ääneen. Eugene toivoo myös lainsäädäntöön parannusta, jotta rasismia ja vihapuhetta vastaan olisi selkeämmät välineet.
Nimensä lautapeli on saanut Etelä-Afrikasta 1905 löydetyn Cullinanin timantin mukaan. Timantti painoi 3 106,75 karaattia eli reilut 620 grammaa. Suurin osa timantista päätyi Britannian kuninkaalliseen valtikkaan.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Afrikan tähti -peli nousee keskustelun aiheeksi. Muun muassa monet tutkijat ovat kirjoittaneet asiasta. Pelilautaa ei ole juuri päivitetty sitten vuoden 1951, ja laudalla on muun muassa vanhanaikaiset nimet monille paikoille.
”Samaan aikaan kun lannevaatteisiin puetut mustat alkuasukkaat ovat poistuneet niin tuotepakkausten kyljistä kuin koulukirjojen sivuilta, jatkuu muuttumaton heimotanssi kansallisen instituution asemaan korotetulla pelilaudalla”, kirjoittaa historian tutkija Henna Ylänen tutkimusartikkelissaan Kansakunta pelissä. Nationalismi ja konfliktit 1900-luvun alun suomalaisissa lautapeleissä.
”Tosikot voisivat väittää, että Afrikan tähti on kolonialistinen peli, koska pelaajat ovat siellä vain rohmuamassa luonnonvaroja. Epäilemättä peli kantaakin mukanaan siirtomaavallan perintöä, mutta toisaalta pelin rosvotkin näyttävät eurooppalaisilta. Onko lopultakaan suurta eroa pelaajien ja pelilaudalla lymyävien western-henkisten ryöväreiden välillä?”, kulttuurihistorian professori Hannu Salmi kirjoitti Turun Sanomissa kolumnissaan 2009.
Musta Pekka -kortit vedettiin myynnistä viime vuonna. Peliä on pelattu monissa Euroopan maissa ainakin 1800-luvulta saakka.
Valmistaja Martinex kertoi Iltalehdelle, että ei pidä Afrikan tähteä rasistisena.
– Ajatuksissa on ollut lisätä peliin mukaan sellainen ”tiesitkö?”-lappu, yhtiöstä vastattiin kysymykseen siitä, onko ongelmallista, että lapset voivat oppia siitä Afrikka-kuvaa.
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra (vihr), jonka isä on kotoisin Länsi-Afrikan Malista, pitää peliyhtiön vastauksia surullisina. Hän kertoi Iltalehdelle, että ne kertovat piittaamattomuudesta ja siitä, ettei yhtiöllä ole halua ymmärtää pelin taustaa.
Kari Mannerla suunnitteli pelin 19-vuotiaana 1940-luvun lopulla. Hän on kertonut inspiroituneensa muun muassa Tarzan-kirjoista ja Humphrey Bogart -elokuvista.
– On liikuttavaa, miten lapsellisella tietämyksellä se on tehty. Esimerkiksi lentoasemia on paikoissa, joihin ei todellisuudessa pääse kuin kävellen. Mutta jos tekee opetusohjelman, ei tule hyvää peliä, vuonna 2006 kuollut Mannerla on kertonut.
Martinex veti viime vuonna Pekka-pelikortit myynnistä. Aiemmin Mustana Pekkana myydyssä pelissä häviäjä oli se, jolle jäi pelin loppuessa tummaihoinen Pekka käteen. Jo 1990-luvulla keskusteltiin siitä, onko peli sopiva ja opettaako se lapsille rasistisia asenteita. Samoilla korteilla voi pelata myös Hullunkurisia perheitä, joiden vanhanaikaiset roolimallit puhuttivat myös.
Valiolla oli pitkään Musta Pekka -juusto ja siihen perustuva ruokakerma. Juuston valmis lakkautettiin 2015, ja kerman nimi on nykyisin Pippuri-Pekka.
