Omaiset kertovat kuoleman jälkeisestä byrokratia­helvetistä – ”Minulla ei ollut oikeuksia auttaa äitiäni”

Moni IS:n lukija kertoo, että kuolleen puolison tai lähiomaisen asioiden hoito on todella vaikeaa.

Jonotusta täällä, lomakkeita tuolla, allekirjoituksia siellä... Kuolleen lähiomaisen asioiden hoito vaatii paljon aikaa ja pitkää pinnaa.

29.9.2021 14:27

Monet Ilta-Sanomien lukijat ovat kokeneet kansanedustaja Satu Hassin (vihr) tavoin suurta epätoivoa ja tuskastumista mm. pankkien ja vakuutusyhtiöiden byrokratiaan puolison tai lähiomaisen kuoleman jälkeen.

Ilta-Sanomat kirjoitti Hassin kokemasta byrokratiahelvetistä 22. syyskuuta.

Lue lisää: Satu Hassin byrokratia­helvetti miehensä kuoleman jälkeen: Kertoo käytännön esimerkin – näin hankalaa oli asiointi vakuutusyhtiön kanssa

Moni lukija kokee, että asioiden hoitaminen on tehty todella vaikeaksi, jos puoliso tai muu lähiomainen kuolee tai joutuu esimerkiksi muistisairauden takia laitoshoitoon. Apua tai ohjeita ei ole helposti saatavilla.

Ongelmia on koitunut esimerkiksi aikakauslehtien tilauksien päättämisestä, pankkien kanssa tehtyjen suoraveloitussopimusten lopettamisesta, asunnon vuokrasopimuksen irtisanomisesta tai siitä, että perintöä ei päästä jakamaan, koska asiakirjavaatimukset ovat niin erikoisia.

Ongelmia on tiedossa myös silloin, jos kiinteää omaisuutta perittäessä isot perintöverot pitää maksaa, mutta perittävää omaisuutta (esimerkiksi asuntoa, maatilaa tai metsää) ei voi pantata lainan vakuudeksi eikä myydä. Veroja ja tasinkoja varten on jouduttu turvautumaan kulutusluottoihin.

– Jouduimme siskoni kanssa maksamaan perintöveroa perinnöstä, jota emme ole koskaan eli vieläkään saaneet! Se summa vaadittiin muutama kuukausi isäni kuolemasta, summa oli melkoinen. Verovirastosta sanottiin tylysti, että ota pankkilainaa, yksi IS:ää lähestynyt lukija kirjoittaa.

Kansanedustaja Satu Hassi kertoi IS:lle kokemistaan byrokratiahankaluuksista 22. syyskuuta.

Karmeimmillaan tilanne on johtanut siihen, että omainen on väsynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

– Olen yrittänyt hoitaa 88-vuotiaan äitini asioita, mutta lopuksi siirto maistraatille oli pakollista, koska kyllästyin, kun minulla ei ollut oikeuksia auttaa äitiäni. Aina oli seinä vastassa toimistoissa. Pidettiin jotenkin rikollisena, vaikka olin äitini asioilla hänen hyväkseen. Maistraatti ei ole ilmoittanut minulle, kuka äitini asioita nyt hoitaa!

Myös lukuisten erilaisten valtakirjojen ja todistusten loputtomalta tuntuva hankkiminen turhauttaa.

– Olen äitini kuoleman jälkeen toimittanut eri yhtiöille kymmeniä valtakirjoja. Yhtiöillä on usein omat valtakirjapohjansa. Yksi valtakirja, jossa annetaan yhdelle kuolinpesän osakkaalle valtuudet hoitaa omaisuus- ja muut asiat, ei ole yhtiöille riittävä, kirjoittaa eräs IS:n lukija.

Eri tahot vaativat erilaisia valtakirjoja. Pahimmillaan niitä täytyy tehtailla kymmenittäin.

– Valtakirja-asiassa oltiin kuin tsaarin ajan Venäjällä. Todistuksia, lippua, lappua ja pyöreitä leimoja tarvittiin, ennen kuin olin riittävillä valtuuksilla varustettu hoitamaan kuolinpesän asioita. Erästä asiaa hoitaessani ilmoitti pankkitoimihenkilö minulle, että valtakirjasta puuttuu juuri tämän asian hoitamiseen oikeuttava rasti valtakirjasta. Otin kynän ja vetäisin valtakirjaan tarvittavan rastin. Pankkitoimihenkilö huudahti, että ei noin voi tehdä. Vastasin, että juurihan minä niin tein. Olisi pitänyt hakea valtuutus jokaiselta kuolinpesänosakkaalta. Taas olisi aikaa kulunut valtuuksien hakemiseen ja jonottamiseen, toinen lukija puolestaan päivittelee.

Eräs lukija kertoo isän kuolinpesän jäljiltä myydystä metsäpalstasta, johon oli otettu metsävakuutus.

– Myyntiä varten toimitin kaikkien perillisten valtakirjat. Kun metsä oli myyty, yritin lopettaa metsävakuutuksen. Lähetin kopion kauppakirjasta, perunkirjat ja myyntiä varten tehdyt valtakirjat kuolinpesän osakkailta. Se ei kuitenkaan vakuutusyhtiölle riittänyt. Vaikka metsää, johon vakuutus oli otettu, ei enää ollut omistuksessamme, piti vakuutusyhtiölle toimittaa uudet valtakirjat kaikilta perillisiltä vakuutuksen lopettamista varten, lukija kertoo.

Jonottaminen eri palveluihin käy tuskallisen tutuksi niille, jotka hoitavat läheistensä asioita.

Myös virkatodistusten saaminen koetaan yhdeksi suurimmista ongelmista. Toimitusajat ovat tällä hetkellä pitkiä, ja kun perunkirjoitus täytyisi pitää kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, pesänselvitys alkaa monessa tapauksessa lisäajan haulla.

Perunkirjoitus

  • Perunkirjoitus on toimitus, jossa selvitetään kuolinpesän tila eli luetteloidaan vainajan omaisuus ja velat.

  • Perunkirjoitus on järjestettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta.

  • Perunkirjoitustilaisuuteen on lain mukaan kutsuttava kaikki pesän osakkaat.

  • Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, joka toimii kuolinpesän veroilmoituksena sekä omaisuus- ja osakasluettelona.

  • Perukirja on toimitettava kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta verovirastoon.

Lähde: Wikipedia

Digi- ja väestötietovirasto DVV:n viestintä- ja markkinointijohtaja Liinu Lehto sanoo, että heidän keskimääräinen käsittelyaikansa perunkirjoituksen osakasluettelon ja sukuselvityksen vahvistamisessa on tällä hetkellä neljä viikkoa. Poikkeuksellisen hankalissa tapauksissa aikaa voi kulua kauemmin.

– Tässä on ehkä sekoitettu se, että jos vainaja on kuulunut kirkkoon, sukuluettelo tulee kirkon rekisteristä. Jos vainaja ei ole kuulunut kirkkoon, silloin se tulee meiltä. Ja mehän emme tee perukirjoja, meiltä tulee vain osakastietojen vahvistus, että perukirjassa ovat oikeat henkilöt, Lehto tarkentaa.

Jos haluaa hoitaa esimerkiksi kuolleen vanhempansa raha-asiat, se voi olla yllättävän monen mutkan takana.

Viranomaiset ja yritykset tunnistavat ongelmat, mutta nykytilanteessa kädet ovat sidotut. Asioiden hoitamista varten täytyy olla alkuperäiset asiakirjat, jotta asianomaiset henkilöt voidaan verifioida. Se aiheuttaa väkisinkin kankeutta ja byrokratiaa.

– Näin vaatimus on ollut tähän mennessä. Asiakirjat tarvitaan, jotta pystytään turvaamaan kuolinpesän tai omaisen varat ja ettei kukaan pysty tekemään väärinkäytöksiä. Siinä ei voi ottaa mitään riskejä, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä edustavan Finanssialan johtava asiantuntija Timo Tuominen sanoo.

– Voin kuvitella, ettei asioiden hoito ole yksinkertaista, jos ei ole ollut aikaisemmin sellaisen kanssa tekemisissä eikä tarkalleen tiedä, mitä kaikkia asiakirjoja tarvitaan. Kaikki pyrkivät tekemään parhaansa, ettei asiaa vaikeutettaisi yhtään lisää, Tuominen lisää.

Saman toteaa DVV:n ylijohtaja Timo Salovaara.

– Parhaamme teemme. Kun kaikkia tietoja ei ole vielä digitaalisessa muodossa, yritämme tehostaa manuaalisia prosesseja. Olemme saaneet lisätalousarviossa rahoitusta määräaikaisten työntekijöiden palkkaamiseksi viraston eri palveluprosessien nopeuttamiseksi, ja tästä on voitu osoittaa jonkin verran lisäresurssia myös sukuselvitysten käsittelyyn, Salovaara sanoo.

Testamenttikaan ei pelasta kaikelta byrokratialta.

– Tieto ihmisen kuolemasta välittyy meille kyllä tehokkaasti ja se tieto on luotettavasti käytettävissä. Asioiden sujuvointi paranisi jo siten, jos eri toimijat tarkastaisivat kuoleman tietojärjestelmästä, niin paperista todistusta ei tarvittaisi, Salovaara sanoo.

Isompi haaste on sen sijaan varmistua siitä, kenellä omaisella on oikeudellinen oikeus hoitaa vainajan asioita.

– Kaikista suomalaisista ei ole sukulaisuuksia olemassa digitaalisesti, joten joudumme antamaan selvityksen sukulaisuudesta paperilla. Se on se rajoite. Sukuselvitys tarvitaan lisäksi, jotta voidaan tehdä perukirja ja osittaa vainajan omaisuus, Salovaara lisää.

Salovaara lisää, että asioiden muuttamiseksi tarvittaisiin myös lakien muuttamista. Ihmisen kuolemasta on säädetty usean ministeriön toimialaan kuuluvassa laissa.

Verohallinto ja DVV aloittivat joitakin vuosia sitten yhteisen ”Kuoleman ekosysteemi” -hankkeen suunnittelun. Sähköisen järjestelmän tarkoituksena olisi koota eri tahojen tiedot yhteen palveluun helpottamaan omaisten taakkaa, ja sen tavoitteena on, että kaikki tapahtuisi mahdollisimman automaattisesti ja digitaalisesti.

Kun henkilö kuolee, järjestelmä alkaisi automaattisesti hakea sukuselvitystä ja eri tietoja eri osapuolilta kuolleen omistuksista, ja sen kautta voisi myös näppärästi irtisanoa esimerkiksi vainajan lehtitilauksia tai vakuutuksia.

Verohallinto ja digi- ja väestötietovirasto suunnittelevat uutta palvelua, joka helpottaisi omaisen taakkaa hoitaessa menehtyneen lähisukulaisen asioita.

Hanke on kuitenkin edennyt viime vuosina hitaasti. Finanssialan johtava asiantuntija Timo Tuominen painottikin Finanssialan verkkosivuilla kirjoittamassaan kolumnissa hankkeen ripeää edistämistä ja saattamista valmiiksi mahdollisimman pikaisesti.

Salovaara ei kuitenkaan lupaa hankkeen valmistumista aivan lähivuosina.

– Hankkeessa puhutaan miljoonien eurojen investoinneista. Yleensä isot kehityshankkeet saavat rahoituksen hallitusohjelman kautta uuden hallituksen aloittaessa. Nykyisen hallituksen ohjelmassa tätä hanketta ei ole.

– Rahoituksen puuttuessa – ja koska tarvittavaa säädösvalmisteluakaan ei ole meneillään – ei hanketta ole tässä vaiheessa mahdollista merkittävällä panoksella edistää, Salovaara sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?