Jyrki Lehtolan kolumni: Antirasismi on rankkaa työtä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Antirasismi on loputonta työtä – kysykää vaikka verottajalta

Suomeenkin pitäisi luoda selkeämpi pelon kulttuuri, jossa kukaan ei saisi sanoa asioita, joita joku muu ei ymmärrä, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.

17.9. 8:00

Turku ilman natseja-mielenosoitus, Elokapina Helsingissä, Elokapina Tampereella. Pitkään ollut itsellä sellainen tunne, että katselee elämää vierestä eikä kykene kuin jakamaan Kirsi Pihan twiittejä.

Konkreettista toimintaa sitä kaipaisi, niin kuin aikoinaan Savoyssa, kun sen terassilla pössytteli kannabista koko illan hyvän asian eli pössyttelyn puolesta.

Onneksi anarkian viimeinen linnake, sisäministeriö, perusti meidän taistelevien valkoisten iloksi #OlenAntirasisti-kampanjan, ja sen jälkeen on kiirettä pukannut. Kaiken väristen ja -puolisten olot ovat parantuneet (olkaa hyvä!), kun olen kotisohvalta jättiscreenin äärestä twiitannut muille jättiscreeniensä ääressä loikoville, että #OlenAntirasisti, ja ne ovat vastanneet #OlenAntirasisti, aika lailla Suomessa nyt samat energiat kuin aikoinaan sillä Selma-nimisellä naisella Alabamassa.

#OlenAntirasisti.

Hyvyys on jotain sellaista, että se vie mukanaan. Nopeasti tuli sellainen olo, että täytyisi tehdä paljon enemmän rasismin vastaisen työn hyväksi (se työ ei lopu koskaan!).

Sarjayrittäjänä perustin saman tien t-paitafirman, joka myy antirasistisia paitoja ja asusteita. Niissä on slogan #OlenAntirasisti, ja paitojen lisäksi tarjolla on mm. huppareita, vaippoja, hammasrautoja ja auton takaikkunatarroja. Paitaan ja huppariin saa tekstin lisäksi kuvan joko pahoinvoivasta (rasismin syytä!) ei-valkoisesta kuten Kanye Westistä tai oman naamansa, kun valkoisen ihmisen tunteista tässä nyt on kyse, ilman niitä ja hashtagia ei #maailma #muutu.

T-paidoista on konkreettistakin hyötyä rasismin vastaisessa taistelussa. Niiden avulla moni kehittyvän maan lapsi saa ensikosketuksen työelämään vastaiskuna sille, että juuri työhönottopolitiikassa näkyy usein rakenteellinen rasismi pahimmillaan.

Jani Leinosen ja Finlaysonin kanssa on suunniteltu jo antirasistisia lakanoita, joita ei antirasistien täydy edes pestä, kun ne ovat niin karsean näköisiä, ettei niissä lika näy. Muumitkin olisi kiva saada taistoon mukaan, kun ne ovat niin valkoisia, ettei mitään rajaa, ja siksi niitä varmaan kuunneltaisiin.

Rasismin vastainen taistelu on työtä eikä leikkiä, kysykää vaikka verottajalta.

Se hieman ärsyttää, että kun olen nyt 120 kertaa uutisoinut eri tahoilla olevani antirasisti, jotkut alkavat hölistä jotain semantiikasta ja jonkin sellaisen kuin ”kriittisen rotuteorian” sisäänrakennetusta rasismista. En tiedä, mitä tuolla tarkoitetaan, joten kyse on valetotuuksista, ja siksi Suomeenkin pitäisi luoda selkeämpi pelon kulttuuri, jossa kukaan ei saisi sanoa asioita, joita joku muu ei ymmärrä.

Toisaalta ihan sama, toisin kuin rasismi. Tärkeää on se, mitä tunnen ja näppäilen, Afrikan savanneilta ei suotta ole peräisin sananlasku ”Power to the right kind of white people”.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?