Puolustusvoimien kriisiajan joukkokategoria kutistuu. Alueelliset joukot lakkautetaan, mutta operatiiviset joukot ja paikallisjoukot jäävät.
Näin linjaa valtioneuvoston uunituore puolustusselonteko, joka ohjaa Suomen puolustuskyvyn kehittämistä tämän vuosikymmenen lopulle asti.
Uudistuksen tavoitteena on parantaa puolustusvoimien valmiutta torjua ”laaja-alaista vaikuttamista” ja antaa operatiivisille joukoille joustavuutta toimia painopistesuunnissa kaikissa osissa maata.
Lue lisää: Puolustusselonteko julkaistiin – Kaikkonen listasi asiat, jotka siinä korostuvat
Aikamoista sotilasjargonia. Suomennetaan hieman.
Laaja-alainen vaikuttaminen on toiselta nimeltään hybridivaikuttamista. Siitä on puhuttu viime vuosina paljon, etenkin sen jälkeen, kun Venäjä otti laittomasti haltuunsa Krimin niemimaan keväällä 2014.
Laaja-alaiseen vaikuttamiseen, hybridiin siis, voi sisältyä sotilaallisen voiman käyttöä. Se nähtiin Krimillä, kun koko maailma hämmästeli tunnuksettomien venäläisjoukkojen – vihreiden miesten – nopeaa ilmaantumista niemimaan avainkohteisiin. Se hämmensi päätöksentekijöitä Washingtonissa saakka ja hidasti reagointia Venäjän operaatioon.
On hyvä tietää, että Suomen karhu on hereillä ja terävöittää vastaustaan hybridiuhkiin. Tätä tarkoitusta palveli jo valmiusyksikköjen perustaminen viime vuosikymmenen lopulla.
Laaja-alainen vaikuttaminen on ovelaa ja häijyä, ja se hämärtää sodan ja rauhan välistä rajaa. Teknologian kehittyminen vain tekee siitä entistä häijympää.
– Ei laaja-alainen vaikuttaminen ole mihinkään katoamassa. Päinvastoin, siihen vastaaminen on yhä haasteellisempaa. Sitä varten tätä kykyä nyt sitten kehitetään, sanoi puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen torstaina puolustusselonteon julkistustilaisuudessa.
Uudistettujen paikallisjoukkojen avulla puolustusvoimat pyrkii torjumaan vihreät miehet, tai mitkä tahansa muutkin maahantunkeutujat. Tätä varten paikallisjoukoista tehdään entistä taistelukykyisempiä.
Nämä ovat kovia sotilaallisia tehtäviä. Käsitys paikallisjoukoista muuttuu kokonaan.
Kun paikallisjoukot turvaavat selustan, voivat puolustusvoimien suorituskykyisimmät ja liikkuvuudeltaan parhaat voimat – operatiiviset joukot – puolustaa entistä tehokkaammin maata yllättävissä tilanteissa, mahdollista strategista maahanhyökkäystä vastaan. Kriisiajan organisaatiosta tulee entistä ketterämpi, ja hyvä niin.
Aivan heti uudistus ei kuitenkaan tapahdu. Lähivuosina sitä ryhdytään rakentamaan. Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus pysyy ennallaan: se on edelleen 280 000 sotilasta.
Mitä muuta uutta puolustusselonteossa on? Ei kauhean paljon, ei ainakaan mitään kovin dramaattista, verrattuna vuonna 2017 julkaistuun edelliseen selontekoon.
Linjaukset yhteistyöstä kumppanien kanssa ovat samantyyppisiä kuin ennenkin. Suomi ”säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä”. Yhteensopivuudella varmistetaan, ”ettei mahdolliselle liittymiselle muodostu käytännön esteitä”.
Puolustusvoimien yhteensopivuus Nato-maiden kanssa osoittautui kullan arvoiseksi Afganistanin evakuointioperaatiossa elokuussa. Puolustusvoimien suojausjoukko puhui samaa kieltä kuin läntiset kumppanit, ja toimintatavat olivat kaikille yhteisiä ja tuttuja. Samalla aallonpituudella ajatteleminen on keskeisen tärkeää aina, kun toimitaan yhdessä. Sodassa tai rauhassa.
”Kyberpuolustuksen toimivaltuuksia on syytä selkeyttää, ja mahdollisimman pian.
Maa- ja merialueiden sekä ilmatilan puolustamisen lisäksi selonteossa korostuu kyberpuolustus.
Kyberpuolustusta pitäisi selonteon linjausten mukaan terävöittää erityisesti kehittämällä lainsäädäntöä ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Siinä onkin haastetta. Kyberpuolustusta koordinoi liikenne- ja viestintäministeriö, mutta siitä vastaavia viranomaisia on monia. Kyberpuolustuksen toimivaltuuksia on syytä selkeyttää, ja mahdollisimman pian. Kybermaailmassa on ollut vilkasta viime aikoina.
Puolustusselonteko mainitsee myös Kiinan ja Venäjän. Se on nykyisin jo täysin vakiintunut maan tapa: Kiinan ja Venäjän aiheuttamista uhkista kerrottiin myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, joka hyväksyttiin viime vuoden lokakuussa. Molemmat selonteot toteavat selkeästi, että Kiina on noussut globaaliksi toimijaksi. Se lisää jännitteitä ja vaikuttaa suurvaltojen väliseen dynamiikkaan.
Näin puolustusselonteko: ”Kiinan käyttämien vaikuttamiskeinojen mahdolliset vaikutukset kohdemaiden turvallisuuteen aiheuttavat kasvavaa huolta.”
Virke on kankean ympäripyöreä, eikä siitä saa oikein otetta. Vahingollisia vaikutuskeinoja luetellaan kyllä tekstissä myöhemmin, mutta tällä kertaa Kiinaa erikseen mainitsematta:
”Kehittyvä teknologia ja digitalisaatio mahdollistavat uudenlaisia vaikuttamiskeinoja, jotka voivat vaarantaa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja uhata kriittistä infrastruktuuria. Normaaliolojen ja erityyppisten, viime kädessä sotilaallisten, konfliktien rajapinta on hämärtynyt. Konfliktien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja ennakoimattomuus lisääntynyt. Nämä tekijät asettavat vaatimuksia päätöksenteon ja toimeenpanon sekä erityisesti tilannekuvan, valmiuden ja ennakkovaroituskyvyn kehittämiselle.”
Tämä on jo aika selkeä muotoilu. Tässä kiteytyy ajatus kokonaisturvallisuudesta: Suomen puolustaminen tarvitsee sekä sotilaita että siviilejä. Puolustusvoimia, muita viranomaisia, elinkeinoelämää, järjestöjä ja kansalaisia. Kaikkia.
Ja näin selonteko Venäjän sotilaallisista kyvyistä:
”Venäjä on sijoittanut Suomen lähialueille viime vuosien aikana teknologisesti kehittyneimpiä asejärjestelmiään ja entistä suorituskykyisempiä joukkojaan. Venäjä harjoittelee säännöllisesti puolustushaarojen yhteisiä operaatioita, ja sen kyky sotilaallisen voiman nopeaan ja yllätykselliseen suuntaamiseen on kehittynyt. Kaukovaikutteisilla asejärjestelmillä, esimerkiksi risteilyohjuksilla, Venäjä ulottaa sotilaallisen vaikuttamiskykynsä oman alueensa ulkopuolelle ja kykenee rajoittamaan muiden toimintavapautta.”
Tämä on suorasukaista ja kiertelemätöntä tekstiä, vailla menneiden vuosikymmenten peittelyä ja itsesensuuria. Hyvä, että asioista puhutaan suoraan.
Seuraavan kerran Venäjä testaa puolustushaarojen yhteistoimintakykyä suuressa Zapad 2021 -sotaharjoituksessa läntisen sotilaspiirin, Pohjoisen laivaston ja Valko-Venäjän alueella. Sitä seurataan naapurimaissa, Natossa, Washingtonissa ja myös Suomessa.