”Hänen persoonansa jää mieleeni ikuisesti” – Nyt puhuu Koskelan murhan uhrin koulun entinen työntekijä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Hänen persoonansa jää mieleeni ikuisesti” – Nyt puhuu Koskelan murhan uhrin koulun entinen työntekijä

Koskelan murhan uhria yritettiin tukea koulussa niin hyvin kuin mahdollista oli, uhrin koulun entinen työntekijä sanoo. Tukitoimien resurssit eivät kuitenkaan ole riittävät, ja opettajilla pitäisi olla mahdollisuus antaa kiusaajille rangaistuksia, hän sanoo.

Koskelan surma järkytti lähiseudun asukkaita.

4.9. 14:32

Koskelan murhan 16-vuotias uhri kävi Käpylän peruskoulua, kunnes hänen elämänsä päättyi julmaan väkivaltaan 4. joulukuuta 2020. Perjantaina Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kolme vuonna 2004 syntynyttä poikaa nuorena henkilönä tehdystä murhasta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.

– Tämä murha, nuoren ihmisen lähteminen ennenaikaisesti noin karmealla tavalla, ei varmasti unohdu minulta koskaan. Hänen persoonansa jää myös mieleeni ikuisesti, uhrin koulun entinen työntekijä sanoo nyt.

Haastateltu haluaa esiintyä tässä artikkelissa nimettömänä asian arkaluonteisuuden tähden. Hän on surman jälkeen vaihtanut työpaikkaa.

Uhri oli ollut koulussa erilaisten tukitoimien kohteena, ja hän asui sijoitettuna lastensuojelun yksikössä.

IS:n haastattelema koulun entinen työntekijä korostaa, että koulussa työntekijät välittivät pojan hyvinvoinnista ja huolehtivat hänestä parhaansa mukaan.

– Haluni vaikuttaa nuorten hyvinvointiin, mielenterveyden häiriöiden hoidon puolesta ja sijoitettujen lasten ja nuorten hyvän hoidon puolesta säilyi. Lopulta tätä tragediaa eivät koulu tai lastensuojelu olisi voineet mielestäni estää, koulun entinen työntekijä näkee.

Julkisuudessa on kerrottu uhrin kokemasta koulukiusaamisesta.

Poliisin tekemän koulun ja lastensuojelun toimintaan liittyvän esiselvityksen mukaan kiusaaminen ei kuitenkaan ollut koulussa systemaattista ja jatkuvaa. Esiselvityksen mukaan koulussa ei laiminlyöty kiusaamiseen puuttumista.

Kaksi nyt käräjäoikeuden murhasta tuomitsemaa poikaa oli käynyt aikaisemmin samaa koulua. He olivat tunteneet uhrin päiväkodista asti. Kolmas murhasta tuomittu oli uudempi tuttavuus.

– Tässä ei ollut kysymyksessä pelkästään koulukiusaaminen. Pojat eivät olleet olleet yhdessä koulussa yli vuoteen, joten koulun vaikutus heidän elämäänsä oli katkennut. Tuon ikäiset nuoret liikkuvat myös kaupungilla laajasti, eikä lastenkoti voi ulottaa valvontaansa kaikkialle, koulun entinen työntekijä sanoo.

Haastateltu huomauttaa, että tragediaan liittyviä tekijöitä ei ole voitu avata mediassa kovinkaan laajasti.

– Tämä on ollut uhrin omaisten toive ja sitä pitää kunnioittaa. Jotakin yksityiskohtia uhrin luonteesta on tullut ilmi mediassa ja myös jonkin verran harhaanjohtavaa tietoa.

Koulu ja lastensuojelu eivät saa kertoa asiakkaistaan mitään, joten suuri yleisö ei saa tietoonsa kaikkia niitä asioita, joita tämä tragedian taustalla oli.

– Mielestäni se on traagista. Suomalainen kulttuuri vaatii tuon vaikenemisen. Vainajia kunnioitetaan vaikenemalla, ongelmista vaietaan ja puhumisesta joutuu ongelmiin, haastateltu pohtii.

Laki määrittää viranomaisten vastuun ja vaikenemisen hyvin tarkasti.

– Kyllä tämänkaltaisiakin tragedioita voi tapahtua, vaikka viranomaiset olisivat tehneet parhaansa. Se tuntuu pahalta viranomaisestakin.

Minusta kiusaajia tulisi rangaista, jotta he ymmärtäisivät lopettaa.

Poliisi ei epäile viranomaisia virkavastuun laiminlyönnistä eikä muistakaan rikoksista.

– Tapahtuma ei ole todiste koulun tai lastensuojelun huonosta tai laittomasta toiminnasta. Poliisin tutkintaan pitää voida myös luottaa, haastateltu sanoo.

– Toivon, että tämän murhan yhteydessä tehty Helsingin kaupungin sisäinen tutkinta johtaisi joihinkin muutoksiin ja parannuksiin. Toivon myös työrauhaa kouluihin ja lastensuojeluyksiköihin, joissa tehdään paljon hyvää työtä.

Ihmiset toivat kynttilöitä Eduskuntatalon eteen tragedian paljastumisen jälkeen.

Koulukiusaamiseen ei kuitenkaan nykyään ole haastatellun mielestä kouluissa mahdollisuuksia puuttua riittävän tehokkaasti.

Uhrin koulun entinen työntekijä kokee, että opettajat tekevät parhaansa kiusaamisen kitkemiseksi. Päätökset rangaistusten linjauksista tulevat kuitenkin koulujen ulkopuolelta, eivät opettajilta.

– Kiva-koulusta ja myös koulun muusta toiminnasta puuttuvat rangaistukset kokonaan. Minusta kiusaajia tulisi rangaista, jotta he ymmärtäisivät lopettaa. Kaikkien ihmisten käytös ei taivu sanomisella ja hyssyttelyllä, vaan tarvitaan rajoituksia ja rankaisuja. En kannata häpeällä kasvattamista, mutta kyllä kiusaamisesta pitää seurata jotain tuntuvaa, haastateltu pohtii.

– Lisäksi syyt kiusaajan käytökseen ja hänen hätänsä tulisi ottaa vakavasti. Kiusaaja tarvitsee sekä rajat että rakkautta. Kiusaamisen pitäisi johtaa tarvittaessa myös tukitoimiin sekä kiusatun että kiusaajan kohdalla.

Haastateltu näkee ongelmana sen, että edelleen 2020-luvulla kiusatut joutuvat jäämään kotiopetukseen tai vaihtamaan koulua.

– Kouluissa opettajilta puuttuu rankaisujen ja avun tarjoamisen lisäksi aikaa. Kiusaamisen selvittelytyö tehdään oppituntien lomassa tai ylimääräisellä ajalla. Opettajien työmäärä on peruskouluissa valtava. Mielestäni Kiva-koulu selvityksiin ja muihin kiusaamisselvityksiin pitäisi todellakin paneutua ja resurssoida myös aikaa.

Voidaanko autismin kirjon lapsen kohdalla puhua oikeudesta olla tavallisella luokalla ilman riittäviä tukitoimia ja kiusattuna? Toteutuuko inkluusio silloin hyvin? Ei todellakaan!

Haastateltu kertoo olevansa erityisen huolissani niistä lapsista ja nuorista, joilla on neuropsykiatrisia häiriöitä, ja heihin kohdistuvasta kiusaamisesta.

– Nyt nepsy-lapsille ja -nuorille tarjotaan jo muutenkin liian vähän tukea. Sen lisäksi he kokevat hyvin usein kiusaamista. Saavatko he siihen psyykkistä apua ajoissa? Sanoisin, etteivät saa.

Koulumaailmassa inkluusio tarkoittaa sitä, että lapset, joilla on esimerkiksi neuropsykiatrisia häiriöitä, sijoitetaan yleisluokille erityisluokkien sijaan.

– Voidaanko autismin kirjon lapsen kohdalla puhua oikeudesta olla tavallisella luokalla ilman riittäviä tukitoimia ja kiusattuna? Toteutuuko inkluusio silloin hyvin? Ei todellakaan!

Koskelan murhan uhri oli lastensuojelun asiakas ja hän asui lastensuojelun sijoitusyksikössä.

On kerrottu, että yläkoulussa pojan olemus muuttui. Jo ennestään ujosta ja hiljaisesta pojasta tuli sulkeutunut ja masentunut, ja hänellä alkoi olla vaikeuksia koulutehtävissä.

Haastatellun mukaan yläkoulussa poika sai kaiken tuen, mitä koulu saattoi tarjota.

Tämä käy ilmi myös poliisin esiselvityksessä. Siinä kerrotaan myös, mitä koulun opettajat pitivät ongelmana riittävän tuen saamisessa oppilaille:

Selvityksissä tuodaan ongelmina esille muun muassa oppilaiden tukitarpeiden merkittävä lisääntyminen, puutteet erityisopetuksen järjestämisessä sekä oppilaiden asiakirjoissa, Ote-paikkojen vähäisyys, erilaisiin tutkimuksiin pääsemisen viive, kuntoutuksen liian vähäinen määrä, erityisopetuksen ja oppilashuollon vajaat resurssit sekä Helsingin kaupungin linjaukset ryhmäkokojen kasvattamisesta, alueellisten erityisluokkien määrien vähentämisestä ja erityisopetuspäätösten saamisen tiukentumisesta.”

Haastatellun mukaan tukea pitäisi olla enemmän ja aikaisemmin.

– Monille oppilaille, myös uhrille, olisi pitänyt olla enemmän aikaisempaa tukea. Tämä on resurssikysymys. Erityisopettajia on kouluissa liian vähän.

Monille oppilaille, myös uhrille, olisi pitänyt olla enemmän aikaisempaa tukea. Tämä on resurssikysymys.

Yksi hyvä vaihtoehto monille kiusatuille nuorille on haastatellun mukaan Helsingissä käytössä oleva OTE-opetus. Siihen ohjautuvat koulussa syystä tai toisesta oireilevat oppilaat, joilla on jäänyt poissaolojen takia opintoja väliin. OTE- opetuksessa heille räätälöidään oma suunnitelma, ja he saavat opiskella pienessä ryhmässä.

– OTE- opetukseen päätyy erityisesti kiusattuja ja hiljaisia nuoria, jotka saavat sieltä hyvän tuen ja turvan. Tämä erittäin hyvä tukimuoto on aivan liian harvoille tarjolla. Sinne eivät pääse myöskään sijoitetut nuoret, vaan he jäävät koulujen laaja-alaisen erityisopettajan tuen varaan.

Haastatellun mukaan erityisopettajan tuki ei ole usein riittävää, koska se tapahtuu muun opetuksen yhteydessä. Laaja-alaisella erityisopettajalla ei ole antaa tarpeeksi aikaa yhdelle oppilaalle.

– Tämä on ensimmäinen asia, jonka muuttaisin välittömästi. Sijoitetut nuoret pitäisi laittaa etusijalle kouluissa, ja heille pitää antaa mahdollisuus OTE-opetukseen tai vastaavaan tukeen! Koulupudokkuus (koulua käymättömyys) syrjäyttää jo muutenkin syrjäytymisvaarassa olevia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?