Mika Aaltolan kolumni: Onko EU:n puolustusulottuvuuden lasi puoliksi tyhjä vai täynnä? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Onko EU:n puolustus­ulottuvuuden lasi puoliksi tyhjä vai täynnä?

EU:n sotilaallinen toimijuus maailmalla ja lähialueilla on hankalaa, vaikka tarve sille on ilmeinen, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

4.9. 15:02

Kabul-hetki osoitti jälleen kerran, että EU:n sotilaallinen toimijuus maailmalla ja lähialueilla on hankalaa, vaikka tarve sille on ilmeinen. Näitä hetkiä on ollut monia, Ukrainasta Libyaan sekä Syyriasta Afganistaniin. Operaatio Malissakin yskii. Seurauksena on usein julistuksia ja uskontunnustuksia. Toiveajattelussa on omat vaaransa, ja kenties myös syynsä sille, ettei lasi tunnu täyttyvän. Kompassia etsitään, mutta oman rajallisuuden perinpohjainen arviointi ja perkaaminen saattaa unohtua.

EU-jäsenyys näkyy kansalaisten arjessa. EU:n markkinasäätely vaikuttaa esimerkiksi tuotteisiin kodeissamme, televisioista ja kännyköistä aina ruokaan ja terveyteen. Eurooppalaista koordinaatiota on monella sektorilla. EU:lla on myös ajankohtaista kykyä säädellä monikansallisten tai valtiollisten yritysten toimintaa Googlesta Facebookiin ja Gazpromista Huaweihin. Tässä on paljon voimaa, joka harkitusti käytettynä turvaa arkeamme. Unohtamatta vihreitä diilejä, jotka muuttavat tuotannon muotoja, energian lähteitä, säätelevät ministandardeja sekä myös siirtävät tuotantoa maantieteellisesti. Suurvaltakilpailussa EU:lla on oma epäsuora toimintakykynsä.

Viisaat toimijat ymmärtävät nöyrinä omat sidoksensa ja omat rajansa.

Toisaalta, meillä on taipumuksena tulkita EU:n sotilaallinen kyvykkyys ikään kuin vääjäämättömänä asiana. Elämme tätä hetkeä ikään kuin tulevaisuuden odotusarvoissa. Syy–seuraussuhteet kääntyvät nurinkurisiksi. Tulevaisuus ikään kuin saa aikaan tätä päivää. Tahdolla ja tavoitteilla toki on vaikutusta. Mutta niitä tarvitaan juuri, koska historian suunta ei ole vääjäämätön. Moni keskeinen paradigma kylmänsodan jälkeen on osoittautunut toiveajatteluksi demokratian leviämisestä, markkinoiden avautumisesta, keskinäisriippuvuuden rauhanomaisuudesta aina suurvaltojen normalisoitumiseen. Tahtoa on ollut, mutta historian virta on oikullisempi ja ennakoimattomampi kuin kuvittelemme.

EU:lle annettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2012. Perusteluina oli rauhan, sovittelun, demokratian ja ihmisoikeuksien ylläpitäminen Euroopassa. Tämä onkin ollut EU:n suurin saavutus. Se on luonut mekanismeja, joilla keskeisten eurooppalaisten suuvaltojen suhteet on saatu pysymään aisoissa. EU on väline, joka on suurelta osin suunnattu sisäisten suhteiden ja paineiden manageeraamiseen. Kun puhumme eurooppalaisesta ulkoisesta sotilaallisesta kyvystä on hyvä pitää mielessä EU:n perustoimintalogiikka, joka on sisäinen ulkoisen asemasta. On hyvä miettiä ulkoisen sotilaallisen operaation vaikutuksia sisäiselle vakaudelle. Minkä pääkaupungin operaatioissa olisimme yhteisesti mukana, missä, kenen kanssa ja miten niiden jännitteet purkautuisivat takaisin perinteisempiin sisäisiin jakolinjoihin?

Paasikiviläiseen tosiasioiden tunnustamiseen liittyy liiallisen itsevarmuuden ja turhien kuvitelmien vaarallisuuden havaitseminen ajoissa. Antiikin ajattelija Thukydides nostaa hybriksen keskeiseen asemaan pohtiessaan Ateenan ja Spartan välisen sodan syitä. Machiavelli tuo esiin sen, että ajoittainen hybris itsessään on vielä anteeksi annettavaa. Hybriksen pitää kuitenkin ajoissa johtaa rajallisuuden ymmärrykseen, jottei se tuhoaisi liikaa asioita, joita on jo saavutettu.

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri ja Vietnamista vetäytymisestä Nobel-palkittu Henry Kissinger viittaa saksalaisen Otto von Bismarckin ajatukseen, jonka mukaan vallan täytyy olla itseään rajaavaa, jotta nemesis vältettäisiin. Nemesiksellä Kissinger viittaa vallan taipumukseen ajautua ja jopa hakeutua aseelliseen kampailuun ja näin itsehallinnan menettämiseen. Viisaat toimijat ymmärtävät nöyrinä omat sidoksensa ja omat rajansa. Näin vältetään tulevaisuuden Kabul-hetkiä ja niistä jälleen kerran väärien opetuksien vetämistä.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?