”Jopa omat vanhemmat sanoivat, etteivät antaisi poikansa tehdä kodin sähkötöitä” – myös ammatti­koulun uudistuksessa meni jotain pieleen

Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina melkoisessa myllerryksessä.

6.9.2021 13:46
  • Ilta-Sanomat käsittelee juttusarjassa Suomen koulujärjestelmän ongelmia ja kysyy niihin ratkaisuja.

Vuoden 2018 alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi ja sen vaikutukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua.

Reformin perimmäinen tarkoitus oli tehdä ammattikoulujen opetuksesta entistä yksilöllisempää ja käytännönläheisempää. Uudistukset koskivat muun muassa ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, tutkintorakennetta ja koulutuksen toteuttamismuotoja.

– Uudistuksen piti vahvistaa opiskelijoiden saamaa tukea ja auttaa siinä, että Suomi saa niitä osaajia, joista on pulaa. Hallitus kuitenkin vei uudistukselta onnistumisen edellytykset, kun se samalla leikkasi ammatillisen koulutuksen rahoitusta. Se oli suoraan pois opettajien määrästä ja siten opiskelijoiden saamasta tuesta, toteaa opetusalan ammattijärjestö OAJ:n neuvottelupäällikkö Markku Perttunen.

Silloinen Juha Sipilän (kesk) hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa, että reformin tarkoitus on muuttaa ammatillinen koulutus osaamisperustaiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Opiskelijan kannalta se on tarkoittanut käytännössä sitä, ettei opiskelijalle enää taata mitään tiettyä tuntimäärää opetusta yhtä osaamispistettä kohden, vaan opintosuorituksia arvioidaan ainoastaan osaamisen perusteella. Työelämätaitojen opiskelu siirtyi siis luokkahuoneista työpaikoille.

IS haastatteli tätä juttua varten useita ammattikoulun opettajia, joista monikaan ei keksinyt uudistuksesta juuri hyvää sanottavaa.

Opettajien mielestä ammatillisen koulutuksen reformi on syypää siihen, että ammattikoulusta valmistuvien nuorten valmius siirtyä koulunpenkiltä työelämään on nyt entistä heikompi.

– Jopa erään oppilaan omat vanhemmat sanoivat, etteivät antaisi vastavalmistuneen poikansa tehdä kodin sähkötöitä, vaikka hänellä oli siihen pätevyys, eräs nimettömänä pysyttelevä ammattikoulun opettaja sanoo.

Ammatillisen koulutuksen reformi oli yksi pääministeri Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeista. Se oli mittakaavaltaan suurin koulutusuudistus kahteen vuosikymmeneen. Uudistusta perusteltiin sillä, että tulevaisuudessa tarvittaisiin uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa.

Reformin lainsäädännön valmistelu aloitettiin keväällä 2016 samaan aikaan, kun päätettiin ammatillisen koulutuksen määrärahaan kohdistettavasta noin 400 miljoonan euron leikkauksesta.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus muuttui reformin myötä suoritepainotteiseksi siten, että merkittävä osa rahoituksesta kytkettiin suoritettujen tutkintojen määrään. Oppilaitos saa siis rahaa sitä mukaa, kun sieltä valmistuu oppilaita.

Ajatus on periaatteessa hyvä, mutta kun oppilaitos itse arvioi opiskelijoiden valmiudet ja antaa tutkinnot ilman kunnollista ulkopuolista arviointia, johtaa se vääjäämättä ”riman madaltumiseen”, sanoo Mikko Koivukangas.

– Viime vuosien ja jopa viimeisen 15 vuoden ajan kehitys on ollut erityisen huolestuttavaa. Homman perusluonne ja tehtävä ovat jääneet pahasti taka-alalle, toteaa entinen ammattikoulun yksikönjohtaja Mikko Koivukangas.

Koivukangas työskenteli Oulussa ammatillisen koulutuksen esimiestehtävissä yli 30 vuotta ennen kuin jäi yksikönjohtajan virasta eläkkeelle muutama vuosi sitten. Hän näki pitkän uransa aikana paljon hyviä piirteitä ammatillisessa koulutuksessa, mutta reformiin hän ei voi sanoa olevansa tyytyväinen.

Hänkin on nähnyt omin silmin, miten ammatillisesta koulutuksesta vasta valmistunut nuori siirtyy työelämään ilman siellä tarvittavia taitoja.

– Kunnollinen mittari tutkinnon suorittaneiden todellisen osaamisen arvioimiseksi puuttuu, ja opettajat joutuvat kenties venyttämään tutkintotavoitteiden tulkintaa, Koivukangas summaa.

Opettajien havainnot ovat siinä mielessä nurinkurisia, että koulutuksen alkuperäinen tarkoitus oli nimenomaan vahvistaa opiskelijoiden ammatillista osaamista ja työllistymistä ja myös varmistaa työvoiman saatavuus.

Sen lisäksi kaikista koulutusjärjestelmistä juuri ammatillisen koulutuksen odotetaan kantavan merkittävä vastuu nuorten syrjäytymisen ehkäisystä.

Se on iso taakka kannettavaksi, kenelle tahansa.

Ammatillisen koulutuksen reformi painottaa yksilöllisiä opintopolkuja ja opiskelijan omia valintoja samalla kun lähiopetus on vähentynyt. Suuri osa opiskelijoista hoitaa vastuunsa luontevasti, mutta eivät kaikki.

Mikko Koivukankaan mielestä reformin epäonnistuminen johtui juurikin yltiöhumanistisesta ihmiskäsityksestä, jonka mukaan kaikki olisivat innokkaita oppijoita, motivoituneita itsenäiseen oppimiseen ja vastuullisia suunnittelemaan ja toteuttamaan itsenäisesti opintojaan.

– Valitettavasti vain osa on mainitun kaltaisia opiskelijoita. Useimmat kaipaavat edelleen säännöllisiä aikatauluja, ryhmässä tapahtuvaa oppimista ja ryhmäytymisen tuomaa tukea. Kun tuohon yksilöllisyyden korostamiseen liittyi samanaikaisesti mittavia resurssien leikkauksia, muuttui tavoitteiden saavuttaminen yhä etäisemmäksi, entinen rehtori sanoo.

Samalla kun opetus muuttui oppitunneista osaamisopetukseksi, opiskelijoiden ohjaaminen muuttui ryhmäopetuksesta yksilöohjaukseksi.

Helsinkiläisessä ammattikoulussa ohjelmointia opettavan Matti Seisen mukaan yksilöohjaus kuulostaa paperilla erinomaiselta, mutta käytännössä se on kaikkea muuta.

Matti Seisen omassa koulussa opiskelijan työssäoppimisen toimenkuva tarkastetaan aina etukäteen. – Mutta tiedän, että kaikkialla ei näin ole, vaan esimerkiksi koodari on laitettu hyllyttämään tuotteita. Se taas ei vastaa opetussuunnitelman tavoitteita lainkaan, hän sanoo.

– Henkilökohtaisen opetussuunnitelman tekeminen jokaiselle on todella aikaa vievää ja raskasta. Etenkin silloin, kun opiskelijaa opettaa samanaikaisesti useampi eri opettaja mahdollisesti vielä eri yksiköistä tai jopa oppilaitoksista, Matti Seise sanoo.

Yksilöllisyyden korostaminen niukoilla resursseilla on johtanut siihen, että yhdellä opettajalla saattaa olla opetettavanaan samaan aikaan eri vuosikurssien opiskelijoita, aikuisia, ammatinvaihtajia ja työllisyyskoulutuksessa olevia.

– Ihailla täytyy opettajaa, joka moista jaksaa pidemmän päälle, sanoo entinen rehtori Mikko Koivukangas.

Matti Seisen mukaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman pirstaleisuus voi pahimmillaan johtaa siihen, että oppijan taidot jäävät puutteellisiksi ja opiskelijoita lähetetään vajailla tiedoilla ja taidoilla harjoitteluun.

– Tämä johtuu pitkälti siitä, että mitään minimimäärää opetukselle ei ole laissa määrätty, Seise sanoo.

Seisen mielestä oppilaiden työssäoppimisista on tullut ”arpapeliä”, jossa opettajan on mahdoton mennä takuuseen oppilaan todellisista taidoista.

– Harjoittelu työelämässä on hyvästä, mutta jos oppilas päätyy oppilaitokselle entuudestaan vieraaseen työssäoppimispaikkaan, se on täysin arpapeliä, millaista opetusta ja ohjausta sieltä saa. Lopputuloksena voi valmistua kaveri, joka ei alalla pysty toimimaan, Seise sanoo.

Kaiken kukkuraksi työssäoppimista painottava uudistus istuu huonosti tilanteeseen, jossa yrittäjät eivät halua ottaa harjoittelijoita vastaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) avasi asiaa helmikuussa 2021 julkaistussa tarkastuskertomuksessaan ja totesi, että yhä useampi yritys kokee työharjoittelijan enemmän taakaksi kuin hyödyksi.

– Oppimispaikan löytäminen voi olla hyvin ongelmallista varsinkin silloin, kun työvälineisiin ja kalustoon sitoutuu suuri osan yrityksen pääomasta, VTV toteaa raportissaan.

Sehän käy järkeen. Kukapa yrittäjä haluaisi antaa opiskelijan käyttöön kymmenien tuhansien eurojen arvoista kalustoa, jos edes opettaja ei uskalla mennä takuuseen opiskelijan taitotasosta.

Lisäksi työelämäyhteistyö soveltuu huonosti aloille, joilla yritysrakenne painottuu yksinyrittämiseen tai joilla tehdään paljon freelance-työtä.

– Myös pienillä ammattialoilla työelämän oppimispaikkoja ei tahdo löytyä, varsinkin jos alan työmarkkinatilanne on vaikea, VTV:n raportissa sanotaan.

Harjoittelupaikan löytäminen vaikeutuu entisestään, jos kyseessä on erityistä tukea tarvitseva opiskelija. Siitä syystä esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien työharjoittelujaksoja ei ole kyetty toteuttamaan missään muodossa.

Lue kaikki juttusarjan artikkelit täältä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?