Kommentti: Liian monet lapset ovat eronneiden vanhempiensa keskinäisen kostoväkivallan uhreja – järjestelmässä on jotain pielessä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Liian monet lapset ovat eronneiden vanhempiensa keskinäisen kostoväkivallan uhreja – järjestelmässä on jotain pielessä

Vieraannuttaminen on vaarallinen ja paljon uskottua yleisempi ongelma. Ilmiön kriminalisointia olisi vähintäänkin harkittava, kirjoittaa Marko Lempinen.

IS kertoi lapsensa lapsikaappausrikoksen myötä menettäneen Jukka Kröningin tarinan 28.8. ilmestyneessä lehdessä.

17.9. 8:00

Tilastot näyttävät kauniilta: yli 90 prosenttia vanhemmista sopii eron jälkeen keskenään lasten asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista. Todellisuus lukujen takana on kuitenkin ruma.

Huoltajuuskiistat ovat, kuten eri asiantuntijat IS:n laajassa artikkelikokonaisuudessa linjaavat, merkittävästi uskottua suurempi ongelma myös vanhempien yhteishuollossa. Vakava ongelma.

Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta monet aikuiset saattavat tietää lähipiiristään eronneita pareja, jotka riitelevät eriasteisesti lapsiinsa liittyvistä asioista – monesti lasten hyvinvoinnin kustannuksellakin.

Paperilla asioista halutaan nykyään sopia korostetusti jo siksikin, että 2019 uusitun lapsenhuoltolain perusteella yksinhuoltajuuden saaminen on erittäin vaikeaa, yleensä epätodennäköistä. Paperilla lasten ja vanhempien oikeudet ovat poikkeuksellisen vahvat, mutta vaarallisen kierteen pysäyttäjäksi laista ei ole ollut.

Siinä suhteessa laki vaikuttaa olevan kuin selli ilman kaltereita: merkityksetön.

Miksi osa eronneista vanhemmista sortuu typerään, monesti jopa idioottimaiseen, kostokäyttäytymiseen?

Yhteishuollosta sopimisen jälkeen ex-parien välillä saattaa ryöpsähtää riitelykierre, jossa koston välineinä käytetään valitettavan usein nimenomaan lapsia. Se on julmaa arkipäivää.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta se yllättää, kuinka uskomattoman aseettomia viranomaiset ovat asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi silloin, kun jompikumpi vanhemmista haluaa vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta.

Jos vaikkapa äiti ei tuo lapsia sovittuna aikana sovittuun vaihtopaikkaan, isä voi soittaa sosiaalipäivystykseen, jonka keinot puuttua tuoreeltaan tilanteeseen ovat kuitenkin heikot. Lähes mahdottomat.

Tätä kierrettä voi jatkaa tolkuttoman pitkään, sillä tapaamissopimuksen rikkomisesta voi ainoastaan joutua maksamaan uhkasakon – ja saattaa kestää toisinaan jopa vuosia, ennen kuin sellainen saadaan täytäntöön.

Siinä vaiheessa kostotoimet ovat jo saattaneet vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta.

– Viranomaiset ovat näissä tapauksissa yleensä voimattomia, huoltajuuskiistoihin perehtyneen Kaspian Law & Consulting Oy:n asianajaja Elle Friberg sanoo suoraan.

– Kenelläkään viranomaisella tai muulla taholla ei ole oikeutta hakea lapsia “väkisin” pois esimerkiksi äidin luota, vaikka tapaamisista olisikin kirjallisesti sovittu tai peräti tuomioistuimessa määrätty.

Vieraannuttaminen vaikuttaa siis jopa helpolta. Tämän johtopäätöksen puolesta puhuvat faktat jo esimerkiksi IS:n nyt esiin nostaman padasjokelaisen Jukka Kröningin, 46, kohtaamassa lapsikaappausdraamassakin.

Lue lisää: Jukka, 46, menetti lapsensa ex-vaimon tehtyä lapsikaappausrikoksen: ”Järjestelmä on mätä”

Kun lapsia käytetään koston välineinä, kyse on heihin kohdistetusta henkisestä väkivallasta – ei yhtään vähemmästä.

Järjestelmässä on jotain pahasti pielessä.

Miksi osa eronneista vanhemmista sortuu typerään, monesti jopa idioottimaiseen, kostokäyttäytymiseen?

Parisuhdeasiantuntija Kati Niemi korostaa katkeruuden olevan eron jälkeen usein niin suuri voima, että se saa ex-puolisoiden harkintakyvyn pettämään.

– Eron hetkellä koetaan toisinaan syyllisyyttä erosta tai päättyneen parisuhteen ongelmista, joita ei kuitenkaan haluta kohdata tietoisesti tai ainakaan ottaa omalle kontolle. Etsitään helpotusta, ja pian viha sitten kohdistetaan ex-puolisoon, Niemi selvittää.

Kun ihminen ei pysty enää kontrolloimaan toista ihmistä haluamaansa suuntaan, hän joutuu hakemaan kompensaatiota omalle epäonnistumiselleen – ja yleensä se onnistuu lähinnä valheita keksimällä.

– Vieraannuttamisilmiön taustalla painaa yleensä se tosiasia, että kun eron käsittelyprosessi jää tekemättä, vihan siivet kasvavat, ja sen jälkeen toiselta halutaan viedä pois jotain korvaamattoman rakasta, lapset siis, Niemi jatkaa.

Lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien riita-asioiden kokonaismäärä on vähintäänkin yli kolminkertaistunut 1990-luvulta alkaen. Eivätkä läheskään kaikki huoltajuuskiistat näy tilastoissa, asiantuntijat alleviivaavat.

– Aivan liian monet parit hiekoittavat toistensa elämää lastensa kustannuksella, Niemi tietää.

Kun vanhemmat riitelevät tällainen kosto mielessään, lasten oikeus kumpaankin vanhempaan kärsii. Syntyy pahoinvointia sekä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunnetta, syntyy traumoja. Tutkimusten mukaan vaikeiden huoltoriitojen kohteeksi joutuneet lapset ovat usein erityisavun tarpeessa.

Siksi on syytä olla huolissaan.

Nykyinen uhkasakkopykälä ei jarruta lainkaan riiteleviä ex-pareja. Tarvitaan järeämpiä keinoja.

Ongelman ratkaiseminen ei ole yksinkertaista, koska ihmisillä vanhemmuus- ja parisuhdetaidot vaihtelevat. Harvoin käy niin, että erotessa nämä taidot paranevat itsestään.

Sosiaalineuvos Marja Malja painottaa, että vanhemmuustaitoja pitäisi vahvistaa ammattilaisten avulla myös eron jälkeen. Kaunis ajatus, mutta harvassa ovat ne vanhemmat, jotka ovat eron jälkeen tällaiseen motivoituneita.

Mielestäni jäljelle jää vain yksi vaihtoehto, jota olisi vähintäänkin harkittava. Se sama, jota Juha Sipilän (kesk) hallitus (2015–2019) jo pohti: vieraannuttamisilmiön kriminalisointia.

Kun eronneet parit vihan kytiessä keksivät toistensa käyttäytymisestä mitä erilaisimpia valheita ja yrittävät esimerkiksi manipuloida lapsia asettumaan toista vanhempaa vastaan, viranomaisten on äärimmäisen vaikea hahmottaa totuutta. Jos vieraannuttaminen olisi rangaistava teko, vanhemmille siirtyisi yhä enemmän vastuuta kaikesta, sanomisistaankin.

Oikeusministeri Anna-Maija Henriksson (r) muistuttaa IS:n haastattelussa, että rikosoikeudelliset toimenpiteet saattaisivat kärjistää tilannetta entisestään ja aiheuttaa lapsille vielä vaikeamman tilanteen. Totta, mutta vieraannuttamisen kriminalisointi olisi silti todennäköisesti tehokkain keino ongelman torjunnassa.

Nykyinen uhkasakkopykälä ei jarruta lainkaan riiteleviä ex-pareja, se on jo nähty. Tarvitaan järeämpiä keinoja.

Ilmiön kriminalisoimisella voisi olla ennen kaikkea ennaltaehkäisevää vaikutusta, ja juuri se on homman ydin. Asenteet todennäköisesti muuttuisivat, sillä harva suomalainen kestää ”CV:ssään” mainintaa lapsiin kohdistuneesta rikoksesta. Tilanne ainakin rauhoittuisi.

Havahduttaisiin vastuullisemmin siihen, ettei vanhemmilla ole oikeutta pönkittää omaa itsetuntoaan tekemällä lapsistaan henkisen kostoväkivallan uhreja.

Lue lisää: Suomessa useita kymmeniä lapsikaappaustapauksia vuodessa, yhdestä maasta palauttaminen poikkeuksellisen vaikeaa – ”Venäläiset vetävät räikeästi kotiinpäin”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?