Koskelan murha: Tutkinnanjohtaja Marko Forss kertoo, miten tapauksen koko karmeus paljastui poliisille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Koskelan teini­murhan tutkinnan­johtaja kertoo nyt, miten kaikki eteni – yksi piirre pojissa hämmentää edelleen: ”Se on pelottava ajatus”

Koskelan teinimurhan tutkinnanjohtajan Marko Forssin mukaan uhriin eniten väkivaltaa kohdistanut poika oli kuulusteluissa avoin, kaksi muuta alkoivat loppuvaiheessa käyttää aikuisten alamaailman sävyisiä vastauksia en kommentoi ja en muista.

Koskelan murhan raakuus ja julmuus näkyi poikien kuvaamissa videoissa. Niiden katselu tuntui tutkinnanjohtaja Marko Forssin mukaan pahalta myös poliiseista.

4.9. 7:31

Laitoin sormeni sen nenän eteen ja korvani sen suun ja nenän eteen katsoakseni hengittääkö se.

Mitä havaitsit?

Että se ei enää hengittänyt ja sen, että se ihminen ei ollut enää siinä.

Millainen näky oli sun mielestäsi?

Kauhea.

Ote on Koskelan teinimurhan esitutkintapöytäkirjasta. Tämän kertojapojan 16-vuotissyntymäpäiväjuhlat viime joulukuisena perjantai-iltana päättyivät samanikäisen pojan kuolemaan pitkäkestoisen ja sadistisen väkivallan uhrina. Uhrin syntymäpäiväsankari oli tuntenut päiväkodista asti.

Uhrin kohtalo ei paljastunut vielä lauantainakaan, sillä kumpikaan uhria katsomassa käyneistä pojista ei ilmoittanut asiasta viranomaisille. 16-vuotias ja hänen samanikäinen kaverinsa poistuivat paikalta ottaen mukaansa tyhjät kaljatölkit. Pojat ehtivät pohtia myös ennen kiinni jäämistään uhrin ja omien jälkiensä hävittämistä muun muassa valkaisuaineella.

Lue lisää: Tällaiset pojat Koskelan murhasta tuomittiin – sadismia siivittivät ryhmä­paine ja alkoholi

Uhrin löysi läheisen rakennustyömaan työntekijä.

Uhrin hirvittävä kohtalo paljastui vasta maanantaina, kun läheisen työmaan rakennusmies havaitsi maassa jotakin vaaleaa. Hän luuli, että liki alaston uhri on tajuton ja huusi kaverinsa auttamaan. Rakennusmies soitti hätäkeskukseen ja sai ohjeet alkaa elvyttää. Hän huomasi kuitenkin koskettaessaan poikaa, ettei elvyttäminen ollut enää mahdollista. Kukaan ei voinut enää pelastaa uhria. 16-vuotiaan, tosi kiltiksi kuvatun pojan elämä oli päättynyt.

– En unohda tätä juttua koskaan, rikoskomisario Marko Forss sanoo. Hänestä tuli koko Suomea kuohuttaneen ja järkyttäneen Koskelan murhan tutkinnanjohtaja.

Miltä poliisista tuntuu selvittää alaikäiseen poikaan kohdistunutta henkirikosta, poikaan, jota oli pahoinpidelty aikaisemminkin ja joka oli kantanut vammansa avautumatta niiden todellisista syistä kenellekään?

– Se lopullinen raakuus, mitä kaikkea oli tapahtunut, selvisi pikkuhiljaa kuulusteluissa ja taltioitujen kuvien ja videoiden perusteella. Se on sata kertaa vaikuttavampaa nähdä videot ja kuvat raaoista tapahtumista kuin lukea niistä poikien kertomana kuulustelupapereista. Kun näkee tallenteilta, kuinka uhria hakataan, alistetaan ja hänen päälle virtsataan, se on ihan eri asia katsoa sitä kuin lukea, vaikka ne kertovat samasta asiasta.

– Kun siinä videolla vielä ilakoidaan ja lyödään fist pumpeja sen päälle, kun uhrin pakaroissa on paukuteltu papatteja, kyllä se tuntuu ihan eri tavalla, varsinkin kun näkee uhrin. Muistan tämän jutun aina, vaikka minulta kysyttäisiin 20 vuoden kuluttua ja tuskin minun tarvitsee edes perustella miksi, Forss sanoo ja katsoo silmiin Helsingin poliisilaitoksen yhdessä kuulusteluhuoneessa.

Samanlaisessa huoneessa pojat kertoivat tekemisistään jokainen erikseen.

– Pahiten uhriin väkivaltaa kohdistanut oli pojista avoin, kahdella muulla meni hanat kiinni loppuvaiheessa ja vastauksiin tuli aikuisten alamaailmamaisia sävyjä en kommentoi ja en muista, Forss sanoo.

Uhrissa oli lukuisia vammoja. 16-vuotias poika menehtyi useiden kylkiluiden murtumien ja päähän tulleiden vammojen seurauksena.

Muistan tämän jutun aina, vaikka minulta kysyttäisiin 20 vuoden kuluttua ja tuskin minun tarvitsee edes perustella miksi.

Marko Forss kertoo, ettei hän olisi pystynyt etukäteen profiloimaan, että juuri nämä pojat syyllistyisivät näin julmaan ja raakaan tekoon.

Forss oli itse lounaalla 7. joulukuuta viime vuonna, kun kollega tuli ja kertoi, että Koskelasta on löytynyt alaikäinen kuollut. Alkutilanne oli epäselvä.

– Juttu alkoi selvitä rakennusmiehen havaitsemasta hengettömästä ihmisestä. Paikalle meni poliisi ja oikeuslääkäri. Uhrin henkilöllisyys selvisi pian, sillä hänen omaisensa olivat jo kaivanneet häntä. Tapahtumiin osalliset alaikäiset pojatkin selvisivät pian, sillä yhden pojan äiti oli soittanut hätäkeskukseen, kun yksi pojista oli kertonut tapahtumista äidilleen, Forss kertaa tapahtumia.

– Alkutietona oli, että yksi pojista oli hakannut ja nämä kaksi muuta olisivat olleet vaan paikalla. Siinä meni hetki miettiessä, ketkä ovat epäiltyjä ja ketkä todistajia. Kuulimme, että nämä kaksi poikaa olivat käyneet katsomassa uhria. Ei se normaalilta kuulostanut, että näet kaverisi hakattavan hengiltä, etkä ilmoita siitä ensimmäisenä etkä toisenakaan iltana vaan käyt vaan katsomassa. Tutkija soitteli yhden perheen äidille. Silloin ilmeni, että poika oli myöntänyt, että kyllä hänkin vähän löi. Silloin teimme sen ratkaisun, että kaikki otettiin epäiltynä kiinni.

Ensimmäinen poika otettiin kiinni maanantaina 7. joulukuuta klo 16.30, toinen 17.05 ja kolmas 17.55.

Pojat jättivät vakavasti pahoinpidellyn uhrin virumaan märissä ja vähissä vaatteissa eivätkä hälyttäneet hänelle apua.

Tunteja kestänyt väkivalta aiheutti uhrille tuskaa ja kipua. Hän ei kuollut heti vaan menehtyi vammoihinsa joidenkin tuntien kuluttua jäätyään yksin makaamaan maahan.

Aluksi juttua tutkittiin tappona, mutta kuulustelujen, videoiden, kuvien ja ruumiinavauksen jälkeen rikosnimike muutettiin epäillyksi murhaksi teon poikkeuksellisen raakuuden ja julmuuden takia.

– Tapaus on ainutlaatuinen. Alaikäisten tekemät henkirikokset ovat onneksi harvinaisia, ja on meillä muitakin yksittäisiä raa’alla tavalla tehtyjä, mutta kyllä tämä teko menee yli niistä – ja kun väkivalta kohdistui vielä tuttuun kaveriin. Uhri oli hyvin alisteisessa asemassa ja näiden muiden vietävissä. Lisäselvityksessä saimme selville aiemmat tapahtumat, rankaisuleikin, jossa uhria käytettiin hyväksi omaan huvittelutarkoitukseen. Samaan aikaan hänen kanssaan oltiin olevinaan kuitenkin kavereita. Tässä on samoja piirteitä kuin koulukiusaamisessa, mutta tämä on aivan eri asteella.

Hiljainen uhri ei koskaan itse rankaissut ketään. Hän saattoi koskettaa läpsäisyn jälkeen poskeaan tai leukaansa ja pyytää, että saako lähteä.

– Uhria käytettiin sirkushuvina. Minä en tiedä vieläkään, mikä on se selittävä syy ja motiivi tälle kaikelle. Päällisin puolin kaikki nämä tekijät olivat suhteellisen normaaleja poikia ennen näitä tapahtumia. Jos heidät raakattaisiin tuolta kadulta, he eivät erottuisi norminuorista millään tavalla. Itse en olisi pystynyt heitä profiloimaan etukäteen. Jollakin tapaa se on myös pelottava ajatus.

Forssin mukaan Koskelan murhassa on tietyllä tapaa havaittavissa sama kaava kuin perheväkivallassa.

– Perheväkivaltakin voi alkaa huutelulla ja läpsimisellä ja vakavoitua koko ajan, jos kukaan ei puutu siihen. Tässäkin tuli niin sanottu viimeinen ilta. Uhrille juotettiin viinaa ja häntä hakattiin ja nöyryytettiin eikä kenelläkään soittanut kelloa, että tämä voi mennä yli. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista? Mielentilatutkimus on todennut heidän kaikkien olleen tekohetkellä täydessä ymmärryksessä. Sieltä ei selitystä löydy.

– Teen päivittäin töitä alaikäisten kanssa ja ymmärrän sen, että siellä on tiettyä ymmärtämättömyyttä ja ajattelemattomuutta. Tätä tekoa ei voi mitenkään hyväksyä.

Tutkinnan loppuvaiheessa poliisille selvisi, että kesäiseen ryöstöön liittyi samoja poikia.

– Kaksi kavereista oli houkutellut kolmannen pojan ja vielä neljännenkin kaverin ryöstämään uhrin. Uhri ei silloin vielä tuntenut tätä kolmatta kaveria. Uhri ei todennäköisesti koskaan ehtinyt tajuta, että tämä kolmas, joka nyt oli porukassa kaverina pyörimässä, oli sama, joka ryösti häneltä kesällä kamoja.

Se, ettei uhri halunnut kenellekään tilanteestaan kertoa, kuvastaa Forssin mukaan porukan valta-asemaa. Jos uhri ei halua kertoa, poliisin on vaikea selvittää asiaa.

– Meillä on ollut tutkittavana seksuaalirikoksia, jossa alaikäinen uhri ei ole halunnut kertoa seksuaalirikoksesta, koska uhri on itse juonut siideriä. Jokainen aikuinen ymmärtää, ettei sillä uhrin siiderin juomisella ole mitään vaikutusta seksuaalirikokseen, mutta lapsen päässä asia voi saada suuren merkityksen eikä hän siksi uskalla puhua. Me voimme vain arvailla, miksi Koskelan henkirikoksen uhriksi joutunut poika ei kertonut kohtelustaan, mutta syytä me emme saa koskaan enää tietää.

Kun katsot kuvia ja tutkit juttua, kyllä se tunteisiin käy, mutta kaikista pahinta on omaisten tuskan näkeminen.

En unohda tätä juttua koskaan, rikoskomisario Marko Forss sanoo.

Poliisille järjestettiin myös purkutilaisuus tutkinnan aikana.

– Ulkopuolisin silmin voi ajatella, että kaikki poliisit ovat ihan järkyttyneitä. Poliisin on pakko kuitenkin ottaa jokainen juttu työnä. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi inhimillisiä tunteita. Emme me ole robotteja. Tällainen juttu pitää ylitutkia, ettei yhtään kiveä jää kääntämättä. Erityisen haastava rooli tutkinnassa oli tutkijalla, joka vei kuolinviestin omaisille. Olen itsekin kuolleiden omaisia aikaisemmin nähnyt kenttätyössä ja tutkijan työssä. Kun katsot kuvia ja tutkit juttua, kyllä se tunteisiin käy, mutta kaikista pahinta on omaisten tuskan näkeminen. Siinä se kaikki menettäminen konkretisoituu, heidän surussaan, Forss sanoo.

Miten alaikäisenä tehty henkirikos näkyy tekijässä?

– Minun on vaikea kuvitella ihmistä, johon se ei jättäisi jälkeään ja vaikuttaisi koko loppuelämän tavalla tai toisella, Forss sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?