Luonto vilisee nyt punkkeja! Kuivaa kesää seurannut kosteus sai verenimijät villiksi – tutkijalta kaksi tärkeää neuvoa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Luonto vilisee nyt punkkeja! Kuivaa kesää seurannut kosteus sai veren­imijät villiksi – tutkijalta kaksi tärkeää neuvoa

Sääolosuhteet ovat punkkien puolella.

23.8. 6:10

Syksyinen sää on tullut Suomeen pitkän kuuman ja kuivan kesän jälkeen.

Jos toi kesä sorkkivat ja surisevat kärpäset, alkusyksy toi hiljaiset ja verenhuuruiset punkit.

Olosuhteet ovat nyt kohdallaan sille, että punkkeja eli puutiaisia voi nousta kuin sieniä sateella, nivusiin, kainaloihin, päänahkaan ja milloin minnekin, genitaaleja ja reheviä rintamaita unohtamatta.

Professori Ilari Sääksjärvi Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä muistuttaa punkeilla olleen Suomessa lihavia vuosia jo pitemmän aikaa.

Ilmaston lämpeneminen suosii niitä.

Kuinka pitkään alkaneen syksyn punkkisesonki jatkuu, riippuu sekin lämpötiloista.

– Ihan hyvin niitä voi liikkua vielä marras-joulukuussakin. Syksymme alkavat olla aika lämpimiä ja pitkiä etenkin lounaassa ja saaristossa.

– Olemme pitäneet minimilämpötilana viitta astetta, Sääksjärvi kertoo.

Kun on kylmempi, punkki kangistuu.

Vaikka kesällä saattoi monesta suomalaisesta tuntua, että punkkirintamalla oli saavutettu tyydyttävä rauhan aika, eivät punkit olleet minnekään kadonneet.

Tai korjataan, ne olivat nimenomaan kadonneet.

– Jos on kuumaa ja kuivaa, punkit menevät piiloon karikkeeseen sinne pudonneiden lehtien alle ja koloihin odottamaan parempaa hetkeä, Sääksjärvi kertoo.

– Se on kosteutta vaativa herkkä otus, rakenteeltaankin aika pehmeä.

Nyt on vihdoin koittanut se parempi hetki, punkkien hetki. Metsät ovat jälleen kosteita, ja säät ovat yhä lämpimiä.

Punkit voivat jälleen viettää kissan päiviä, leikkiä hiirtä ihmisten kanssa, kömpiä karikkeesta päivänvaloon ja piipertää lupaavilta tuntuviin tähystyspaikkoihin kuten korsien kärkiin ja varpujen lehdille.

Valmiina tarrautumaan ohikulkijoihin.

Niin kauan kun punkit pitelivät kuivuutta karikkeessa, ne olivat suhteellisen vaarattomia. Toisin kuin kirput, punkit eivät hypi ylös päin, eivät pompi kimmoisasti eivätkä singahtele sattumanvaraisesti.

Ne ovat sielultaan flegmaattisia, mutta kärsivällisiä vaanijoita. Läheisriippuvaisia tarrautujia.

Sääksjärvi ei usko punkin juurikaan valitsevan, kenen matkaan se lähtee, kauriin, rusakon, ketun, koiran vai ihmisen.

– Niiden elämä ei varmasti ole helppoa, joten kun vain joku eläin menee ohi, tuskin siinä erityisesti lähdetään lajia määrittämään.

– Siellä ne ovat raajat valmiina odottamassa.

Punkin kannalta on toivottavaa, että kohde ei käytä liukkaita kumisaappaita tai peittäviä vaatteita, ainakaan valkoisia, joilta tumma kuokkavieras on suhteellisen helppo havaita ja karistella pois.

Punkki ei heti leiriydy iholle, vaan etsii mieluisan paikan pumppuasemalleen. Esimerkiksi varjoisan taiveseudun, jossa iho on ohutta ja päästää helposti imukärsän lävitseen.

Sääksjärvellä on kaksi viestiä suomalaisille:

1. Tehkää retkien jälkeen punkkisyyni, punkkitarkastus.

2. Älkää antako punkkipelon vaikuttaa liikkumiseen luonnossa. Terveyshyödyt ovat luonnossa sittenkin niin paljon suurempia kuin jos punkkikammoinen vain kyyhöttää neljä seinän sisällä.

Osa punkeista levittää hyvin eri tavoin oirehtivaa borrelioosia, johon voi saada parantavan lääkityksen, kun huomaa oireet ajoissa, ja TBE-aivokuumetta, johon voi saada etukäteen rokotuksen.

Kumpaakin tautia levittävät sekä tavalliset kotimaiset punkit että taigapunkit, jotka ovat nykyisin levinneisyydeltään melkein yhtä kotimaisia, vaikka eivät vielä ole tavoittaneet lounaisinta Suomea.

Punkkien valtavirtaistumisesta kertoo sekin, että esiintyminen ei rajoitu vain metsiin ja niityille, vaan yhtä hyvin punkin voi kohdata keskellä kivikaupunkia.

Niitä levittävät monenlaiset liikkuvaiset eläimet ja ihmiset, myös linnut.

Runsaimman levinneisyyden eteläraja kulkee Oulun seudulta Rovaniemen eteläpuolelle.

Tästäkin aiheesta, kuten myös punkkisesongin varhaisuudesta keväällä ja myöhäisyydestä syksyllä, saadaan koko ajan uutta tietoa.

Turun yliopiston ja Pfizer avasivat toukokuussa https://www.punkkilive.fi/ ---palvelun. Punkkiliveen voi kuka tahansa ilmoittaa omia punkkihavaintojaan.

Ja kyllä niitä ilmoitettu onkin, kymmeniä ja kymmeniä tuhansia. Tiheimmin punkkeja on esiintynyt eteläisellä ja lounaisella rannikkoseudulla.

Pohjoisimmat punkit on löydetty Suomi-neidon Käsivarresta ja päälaelta.

Punkki näkee ihmisen veriateriana. Ruokalajeja on vain yksi, veri, mutta ruokailijoita tavallaan kolme.

– Punkin toukka tarvitsee veriaterian, nuorena nymfinä se tarvitsee veriaterian ja aikuinen tarvitsee veriaterian kyetäkseen lisääntymään, Sääksjärvi luettelee.

Sellaista on punkin elämä, tuon pienen kuppaajan.

Punkkien paluusta kertoi aiemmin tällä viikolla Yle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?