Opettajat lyövät pöytään pysäyttävän listan: tämä kaikki meni pieleen Suomen kouluissa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Opettajat lyövät pöytään pysäyttävän listan: tämä kaikki meni pieleen Suomen kouluissa

Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat, jotka uupuvat työtaakkansa alle. Mistä se johtuu, että koulutyö tuntuu olevan yhä vaikeampaa niin oppilaille kuin opettajille?


31.8. 6:00
  • Ilta-Sanomat käsittelee tällä viikolla juttusarjassa Suomen koulujärjestelmän ongelmia ja kysyy niihin ratkaisuja.

Lukuvuotta on kulunut vasta kuukauden päivät, mutta monet opettajat ovat jo aivan piipussa. Kahden kuukauden kesäloma on enää hatara muisto ja opettajan voimat sen mukaiset.

– Isolla osalla opettajista suurin osa lomasta menee palautumiseen ja loppuloma alkavasta lukuvuodesta stressaamiseen. Kun töitä on kulunut pari viikkoa, sitä huomaa taas olevansa ylikuormittunut ja luisuvansa kohti uupumusta, Ilta-Sanomien haastattelema nuori opettaja sanoo.

Opettajien työhyvinvointia mitataan tasaisin väliajoin ammattijärjestö OAJ:n teettämällä työolobarometrillä. Sen tulokset ovat osaltaan huolestuttavaa luettavaa: tällä hetkellä yli puolet opettajista kokee työtaakkansa liian suureksi. Barometrin mukaan opettajien työkuorma on lisääntynyt 2000-luvun alusta laajasti.

Työolobarometrissä kuullaan kaikkia opettajia varhaiskasvatuksesta yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. IS tarkastelee tässä jutussa erityisesti peruskoulun opettajien jaksamista koskevia lukuja.

Opettajien työn määrän huolestuttava kasvu havaittiin ensi kertaa vuonna 2017, jolloin luku erosi jo selkeästi suomalaisen työelämän keskiarvosta. Kaksi vuotta myöhemmin tehdyssä mittauksessa luvut pysyivät pitkälti samoina.

Sekään ei kuulosta hyvältä, että uusimman työolobarometrin mukaan liki 40 prosenttia opettajista koki työstään stressiä erittäin tai melko usein.

Alan viime vuosikymmenen aikana korostuneet haasteet ovat johtaneet siihen, että monet uupuneet opettajat jäävät sairauslomalle, hakeutuvat mielenterveyspalveluiden pariin tai vaihtavat alaa kokonaan.

Ilta-Sanomat kysyi tätä artikkelia varten kaikkiaan kymmeniltä opettajilta, mikä heitä oikein uuvuttaa nykyajan opetustyössä.

Vastauksissa toistuivat pitkälti samat teemat. Vallitseva ajatus on, että opettajien harteille on langetettu liikaa vastuuta kuntien tekemien leikkausten takia. Varsinaiselle opettamiselle ei jää tarpeeksi aikaa.

– Olisi naiivia ajatella, että kouluilta voidaan viedä kirjaimellisesti miljardien suuruusluokassa resursseja ilman, että tulokset heikkenevät. Heti tuon valtavan juustohöyläämisen alettua 2011 opettajat sanoivat, että jäljet tuloksissa tulevat olemaan karmeita joidenkin vuosien viiveellä – ja tasan näin on käynyt, toteaa yksi IS:n tavoittamista opettajista.

Kokosimme tähän artikkeliin listaksi ne asiat, jotka opettajien haastatteluissa erityisesti korostuivat.

1. Samassa luokassa käytöshäiriöiset, kielitaidottomat, ”nepsyt”...

Hankalalta kuulostava termi, inkluusio, on oikeasti aika yksinkertainen asia. Inkluusio kouluissa tarkoittaa pitkälti sitä, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita enää tänä päivänä niputeta omiin erityisluokkiinsa, vaan he osallistuvat yleisopetukseen, jos suinkin mahdollista.

Inkluusiosta tuli koulutuksellisen tasa-arvon perusta Unescon Salamancan julistuksessa vuonna 1994. Se edellytti Suomessa suurta muutosta, sillä meillä lapsia oli aiemmin eroteltu poikkeuksellisen paljon. Tämä voi olla yksi syy siihen, että inkluusiolla riittää yhä vastustajia. Toinen syy ovat todelliset ongelmat.

Kun inkluusio yhdistetään opetusalan alati väheneviin resursseihin ja sen myötä käsiparien puuttumiseen, seuraukset ovat opettajien mukaan usein karut. Lopputulos voi olla se, että opettaja on pulassa, kun isossa luokassa on sekaisin kaikkea mahdollista. Osa lapsista voi tarvita apua neuropsykiatrisiin vaikeuksiin (nepsy), osa häiriökäyttäytymiseen, osalla on puutteellinen kielitaito.

Opettajan aika ei riitä siihen, että hän tarjoaisi kaikille oppilaille näiden tarvitsemaa tukea. Tilanteesta kärsii aivan koko luokka.

2. Opettaja on myös sihteeri, huoltomies, siivooja...

Opetusalaan kohdistetut leikkaukset ovat johtaneet siihen, että opettajan työ on pirstaloitunut useisiin eri tehtäviin, jolloin itse opetukselle jää entistä vähemmän aikaa.

IS:n haastattelemien opettajien mukaan niin sanottu silpputyö on yksi alan isoimmista ongelmista. Silpputyö koostuu kirjaamisesta, viestimisestä, käytännön asioiden hoitamisesta ja jopa it-ongelmien ratkomisesta tai oppilaan oksennuksen siivoamisesta.

– Opetusajan ulkopuolella hoidamme tehtäviä, joita ennen hoiti joukko ammattilaisia: tietokoneet huolsi ammattilainen, asiakirjat kirjoitti sihteeri, datatykin lampun vaihtoi huoltomies, koulun toiminnan järjesti kuntoon virkamies. Oppilaan pulmia koulussa ratkoivat ammattilaiset, ja kotiasiat tuettiin kunnallisesti kuntoon. Nyt tämän kaiken hoitaa työmies nimeltä ”opettaja”.

Opettajien mukaan heidän työnsä on nykyään täynnä työryhmiä, projekteja ja pajapäiviä, minkä takia itse opettamiselle jää vain pieniä siivuja sieltä täältä. Se taas tekee opettajien mukaan pitkäjännitteisestä työskentelystä mahdotonta sekä opettajille että oppilaille.

– Palaveria on tarjolla joka sormelle, ja tiimejä riittää, opettaja huokaa.

3. Opettajia ei kuulla tarpeeksi

Siinä missä opettajien ammattijärjestö OAJ vakuuttaa, että opettajat ovat tiiviisti mukana päätöksenteossa, opettajien oma kokemus on toinen. Opettajista tuntuu, etteivät he tule kuulluiksi, eikä heidän asiantuntijuuttaan osata hyödyntää ennen kuin on liian myöhäistä.

Opettajat kertovat olevansa kyllästyneitä kuulemaan mielipiteitä, jotka ovat peruja kertojan omilta kouluajoilta ties kuinka kauan sitten. He myös ovat vahvasti sitä mieltä, että visioitaan myyvät yritykset, konsultit ja arkkitehdit ovat vääriä tahoja päättämään koulujen toiminnasta.

– Kaikenmaailman projektinjohtajat päättävät ja keskustelevat koulun asioista. Korona-aikaan koulumaailmasta tietämättömät lastenlääkärit kertoivat, miten opetus hoidetaan koronaturvallisesti, opettaja tuhahtaa.

4. Hankehumppa turhauttaa

”Hankehumpalla” tarkoitetaan opetusalalla sitä, kun uutta hanketta pukataan sisään ennen kuin edellisen roiskeet on ehditty siivota.

Useiden opettajien mielestä hankevillitys on mennyt liiallisuuksiin ja sille pitäisi pistää stoppi ja keskittää kaikki huomio hetkeksi itse opettamiseen.

Monille IS:n haastattelemille opettajille on syntynyt mielikuva, että Suomen Pisa-menestyksen huippuaikojen jälkeen suomalainen koulujärjestelmä on ollut jatkuvan muutoksen alla. Uudistusta uudistumisen vuoksi, opettajat kokevat.

Eräs pitkän uran tehnyt luokanopettaja muistelee mennyttä näin:

– 11 vuoden aikana on kouluumme tuotu TVT, näppäintaidot, kolmiportainen tuki, oppilaskuntatoiminta, KiVa, vertaissovittelu, vahvuuspedagogiikka, yhteistyö esiopetuksen kanssa, varhennettu englanti ja ruotsi, tunnetaitojen opettaminen, draama, laaja-alaiset sisältöalueet ja uusimpana yrittäjyyskasvatus. Opettajilla jää yhä vähemmän aikaa opetuksen suunnittelulle. Oppilailta aika on usein otettu suomen kielen tunneista. Onko siis ihme, että oppilaiden luku- ja kirjoitustaidot heikkenevät?

Sitä ei käy kieltäminen, etteikö suomalaisen koululaitoksen pitäisi pysyä ajan hermoilla. Sitä opettajat eivät kuitenkaan purematta niele, että koulu-uudistuksia tehdään oppimistulosten kustannuksella.

– Uudistuskiimassa muutoksia tehdään muutaman vuoden välein, eikä niiden vaikutuksia edes ehditä arvioimaan. Seurauksena on esimerkiksi kaoottisia avokonttorikouluja ja lyhytnäköistä, mukakehittävää hankehumppaa, eräs opettaja tiivistää.

5. Lapset ovat kiinni älypuhelimissa

Se, että digitalisaatio on löytänyt tiensä Suomen kouluihin, on ollut väistämätöntä, välttämätöntä ja monin osin hyvä asia. Kuitenkin se, että isommat oppilaat valvovat yönsä älypuhelimilla ja pienemmät pelaavat pelejä kesken oppitunnin, on monen opettajan mukaan tänä päivänä iso ongelma.

IS:n haastatteleman opettajan mielestä älypuhelimet ovat suuri tekijä siinä, että suomalaislasten oppimistulokset ovat laskussa kansainvälisessä vertailussa.

Käytännöt älypuhelinten suhteen vaihtelevat kouluittain, mutta monissa peruskouluissa oppilaat saavat käyttää opetuksessa omia puhelimiaan – pitkälti siitä syystä, ettei kunnilla ole varaa tarjota jokaiselle oppilaalle tietokonetta.

Lisäksi omien puhelinten käyttö opetuksessa eriarvoistaa oppilaita ja on iso menoerä perheille, sillä puhelimia rikkoutuu välitunneilla harva se päivä.

6. Vanhemmat osallistuvat enemmän – hyvässä ja pahassa

Kaikille koululaisten vanhemmille tuttu Wilma-verkkopalvelu on osoittautunut hyväksi tavaksi helpottaa kodin ja koulun välistä yhteydenpitoa. Vaikka palvelussa on paljon hyvää, opettajilla menee Wilma-viestien lukemiseen ja kirjoittamiseen paljon aikaa, joka on monesti pois opetuksen suunnittelusta.

Opettajien mukaan myös vanhemmat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Kodit haluavat olla hyvin kartalla siitä, mitä kouluissa tapahtuu, mutta toisinaan vanhemmat aiheuttavat opettajille myös tarpeetonta virheentekemisen pelkoa ja työllistävät jo valmiiksi kiireisiä opettajia mitä erikoisimmilla pyynnöillä ja vaatimuksilla.

Erään opettajan kertomuksen mukaan vanhempi oli häneen yhteydessä, kun lapsi saapui koulusta kotiin itkien, ettei ollut saanut koulupäivän aikana ruokaa.

– Eihän se näin tietenkään ollut. Jotkut vanhemmat uskovat lähtökohtaisesti kaiken, mitä lapsi kertoo, vaikka asia olisi kuinka hullu. Se on sitten opettajan työ selvittää, pitääkö asia paikkaansa. Toivoisin, että vanhemmat osaisivat arvioida lasten kertomuksia vähän paremmin ja vasta sen jälkeen kysyisivät asiasta opettajalta ilman syyttelyä, opettaja sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?