Kirjeenvaihtaja Petri Saraste sairastui eturauhassyöpään ja muutti olosuhteiden pakosta ex-vaimonsa luokse – kiinalaista vaimoaan hän ei tavannut pandemian takia puoleen vuoteen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kirjeenvaihtaja Petri Saraste sairastui etu­rauhas­syöpään ja muutti olo­suhteiden pakosta ex-vaimonsa luokse – kiinalaista vaimoaan hän ei tavannut pandemian takia puoleen vuoteen

Kirjeenvaihtajan rankka työ johti avioeroon. Enää Petri Saraste ei ole samanlainen rämäpää kuin ennen. Sairastuminen syöpään opetti varovaisemmaksi.

Kirjeenvaihtaja Petri Saraste laihtui eturauhassyövän jälkeen kahdeksan kiloa.

12.8. 9:57

Luotiliivit, pommisuojat ja kyynelkaasu ovat MTV:n pitkäaikaiselle kirjeenvaihtajalle Petri Sarasteelle, 62, arkipäivää.

Keskeisintä kirjeenvaihtajan työssä on ollut pelon voittaminen. Sodissa ja katastrofeissa on pitänyt antautua tilanteen vietäväksi.

– On pitänyt luottaa ihmisiin, Petri Saraste sanoo.

– Se pelon ja tilanteen hallinta tuottaa tyydytystä ja tuntuu hemmetin hyvältä.

Koskaan hän ei ole kuitenkaan tuntenut oloaan niin heikoksi kuin puolitoista vuotta sitten keväällä.

– Syöpädiagnoosi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, Saraste kertoo.

Oli maaliskuu 2020. MTV:n Itä-Euroopan kirjeenvaihtajana työskennellyt Saraste oli asemapaikallaan Tallinnassa, lähdössä lääkäristä.

Onko sulla vielä jotain, josta haluaisit jutella, lääkäri kysyi.

– Sanoin, että haluaisin tabletteja, Saraste kertoo.

Siihen oli syy. Hän oli huomannut käyvänsä usein yöllä vessassa.

Lääkäri ehdotti PSA:ta, eturauhaskoetta.

Sen tulos oli yllättävä.

– Minun PSA-arvoni oli 36, kun normaali on alle 3, Saraste toteaa.

Koronapandemia oli juuri alkanut. Tallinnan sairaalat olivat täynnä. Sarastetta kehotettiin palaamaan asiaan 2–3 kuukauden kuluttua.

Helsinkiläisellä yksityisklinikalla hän kuuli, että eturauhassyövässä ei taistella syöpää vaan aikaa vastaan.

– Pääsin Tallinnasta varmaan viimeisellä laivalla, Saraste kertoo.

Syöpähoidot aloitettiin Helsingissä 19. maaliskuuta. Samana päivänä Suomen rajat menivät kiinni.

– Ikinä en ole tuntenut itseäni niin heikoksi kuin sairaana. Olin toisten armoilla.

Petri Sarasteen ottama sairaalaselfie. Kuva on julkaistu myös hänen uutuuskirjassaan Kirjeenvaihtaja (intokustannus).

Syöpähoitojen ja koronatilanteen takia Petri Saraste asui pari kuukautta ex-vaimonsa luona Helsingissä. Heidän Norjassa asuva aikuinen tyttärensä muutti myös lyhyeksi ajaksi sinne.

– Olimme kaikki pienessä kaksiossa sulassa sovussa ja koira vielä jaloissa pyörimässä.

Sarasteen kiinalainen vaimo asui sen ajan Kiinassa. He pitivät yhteyttä päivittäin skype-puheluin. Asumisjärjestely oli 56-vuotiaalle vaimolle ok.

– Olisin tullut hulluksi hotellissa. Oli ex-vaimoni idea, että kyllä hänen luokseen saa tulla. Olen edelleen hänelle siitä kiitollinen.

– Syöpähoitojen takia olin vastustuskyvytön. Olisin ollut helppo uhri koronalle.

Nyt Sarasteen vaimo on taas Tallinnassa. Koronapandemian takia he eivät nähneet toisiaan puoleen vuoteen.

Eturauhassyöpä on nyt selätetty. Saraste on laihtunut kahdeksan kiloa.

Tarinansa hän haluaa kertoa rohkaistakseen ikäisiään miehiä. PSA-kokeeseen kannattaa mennä.

– Eturauhassyöpä ei tullut mieleenkään. Olin ollut Kiinassa kirjeenvaihtajana ja luulin, että kuolen saasteisiin.

Saraste kertoo urastaan uutuuskirjassaan Kirjeenvaihtaja (Intokustannus).

Lehtimiehen elämä alkoi jo koulupoikana lehdenjakajana.

23-vuotiaana hänet vakinaistettiin Helsingin Sanomiin kaikkien aikojen nuorimpana toimittajana.

– Se herätti joissakin pahennusta, että mikä märkäkorva tänne on otettu.

Petri Saraste tuli hollolalaisesta kulttuurikodista. Hänen isänsä oli opettaja ja äitinsä opinto-ohjaaja ja sivutoiminen pianonsoitonopettaja. Isoveljestä Jukka-Pekka Sarasteesta tuli tunnettu kapellimestari.

Ennen Tampereen yliopiston toimittajaopintoja Petri Saraste soitti vuosikausia selloa ja esiintyikin nuorena veljensä kanssa.

– Jukkiksesta näki jo nelivuotiaana, että musiikki on hänen ammattinsa. Hänellä oli absoluuttinen sävelkorva.

Veljekset Tuomas, Petri ja Jukka-Pekka Saraste 2016.

Lähes neljän Hesarissa vietetyn vuoden jälkeen Saraste lähti juuri perustettuihin MTV:n Uutisiin.

– Isäni piti minua hulluna, että lähden johonkin niin epävarmaan.

Sittemmin Saksan kirjeenvaihtajana hän seurasi Berliinin muurin murtumista ja Jugoslavian ja Tshekkoslovakian hajoamista.

Asuttuaan Saksassa vuoden hän päätyi juristiystävänsä Wernerin vanavedessä juuri valitun liittokansleri Gerhard Schröderin yksityisbileisiin 1998.

– Ujuttauduimme sinne maanalaista käytävää pitkin. Schröder tanssi oluttuoppi kädessä pöydällä.

Vauhtia piisasi. Sarajevossa Saraste juuttui pommitetussa tv-talossa jumiin alakerroksen vessaan ja kiipesi ulos katon pienestä luukusta. Siinä rytäkässä tuikitärkeä kulkulupa putosi vessan lattialle.

– Seuraavana päivänä sain haettua kulkuluvan vartijan kanssa potkaisemalla vessan oven sisään.

Kirjeenvaihtajavuosilta jäi fobiaksi nurmikkopelko. Vallatuissa kylissä nurmikoihin oli kätketty miinoja.

– Vieläkään en mene mielelläni nurmikolle, jos sen ympärillä on naru.

Kuoleman näkeminen on aina ollut vaikea paikka.

Kerran helikopterissa avustuslennolla vanha haavoittunut nainen kuoli Sarasteen viereen.

Bosniassa avustusleirillä savipellolla kuoli koko ajan ihmisiä. Vanhoja mummoja ja lapsia oli kauheissa oloissa ilman ruokaa.

– Oikeasti kuului kuolinkorinaa teltoista.

– Sähkötolppaan oli ripustettu kovaääninen. Siitä kuului kappale Don´t let the sun go down on me. Se oli karmea kontrasti.

Bosniassa serbien valtaamassa kylässä muslimitaistelijat alkoivat repiä Sarasteen ja kuvaajan kuvaamia kasetteja.

– Alkoi todella pelottaa, kun kommandantti ei saanut kuria. Näki, ettei mikään rauhoittelu auttanut.

Tilanne raukesi, kun suomalaiskaksikko luovutti kasetit.

Kova työtahti aiheutti avioeron silloisesta vaimosta. –Jos minulta kysytään, olin paljon duunissa. Eikä tässä olla puhtaita pulmusia. Raskas työ vaatii raskaat huvit.

MTV:n Kiinan-kirjeenvaihtajan vuodet ovat olleet mielenkiintoisimpia. Niinä vuosina tapahtui paljon. Sichuanin maanjäristys, Kiinan olympialaiset. Lista on loputon.

– Kirjoitin myös kaksi kirjaa. Miten ehdin, Saraste miettii ääneen.

On pakko kysyä spontaanisti: ja miten ei tullut avioeroa?

– No tuli, Saraste naurahtaa.

– Jos minulta kysytään, olin paljon duunissa. Eikä tässä olla puhtaita pulmusia. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Olen nyt uudelleen naimisissa.

Kiinassa Saraste oppi, että ulkomaalainen on aina väärässä.

Joskus tosin syystä. Liikennevaloissa suomalaista kirjeenvaihtajaa katsottiin kuin hullua, kun hän huristeli tietämättömänä avoautollaan saastepilvessä. Ilmansaasteet saivat hänen silmänsä vuotamaan.

– Kiinan johto peitteli saasteongelmaa. Pekingin olympialaisten aikaan moottoritien varret oli värjätty vihreiksi.

Joka vuosi ulkomaalaiset toimittajat kutsuttiin Kiinassa ulkoministeriön lehdistöosastolle kuulusteluun. Miksi olet käynyt Tiibetissä? Miksi teit tämän jutun?

– Se oli painostavaa. Jos ne oikein hermostuivat, ei saanut viisumia.

Kirjeenvaihtajan työssä oppi erikoisia taitoja. Kuten potkimaan kyynelkaasuputkia oikeaan suuntaan. Kun potkaisee takaisinpäin, kyynelkaasu ei tule silmille.

Petri Saraste vuonna 1995.

Enää Saraste ei ole samanlainen rämäpää kuin ennen.

– Syöpään sairastuminen teki varovaisemmaksi.

2009 Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon saanut Saraste ei aio lopettaa pitkään aikaan työntekoa.

– Kirjeenvaihtajille on yhteistä, että alkaa kaivata adrenaliinipaukkua, haluaa mennä takaisin niihin paikkoihin.

Monet asiat jäävät kaivelemaan. Vuosien kuluttua miettii, mitä niille ihmisille kuuluu. Ovatko he enää elossa?

– Pääsin itse pois tilanteesta, mutta he jäivät.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?