Hoitajat tyrmistyivät Husin lanseeraamista itse printattavista kiitoskorteista – ”Moni kokee sen nykyisessä työtilanteessa loukkauksena” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Hoitajat tyrmistyivät Husin lanseeraamista itse printattavista kiitos­korteista – ”Moni kokee sen nykyisessä työtilanteessa loukkauksena”

Kiitoskortit lanseerattiin asiantuntijatyöryhmän idean perusteella.

Monet sairaanhoitajat ovat tyrmistyneet Husin ”kiitoskorteista”.

8.8. 18:19

Lisää resursseja vai kiitoskortteja?

– Se loukkasi, siksi kirjoitin Facebookkiin, kertoo Husin Uuden lastensairaalan (ULS) lastensairaanhoitaja Anne Pysäys.

Pysäyksen mitta tuli täyteen viime viikolla.

Hän kokee omalla työpaikallaan lasten syöpäosastolla työntekijöiden jaksamisen olevan kovalla koetuksella. Samaan aikaa Hus lanseerasi työntekijöidensä aineettoman (ei-rahallisen) palkitsemisen kampanjan.

Kiitoskortit.

Kyseinen ideapaja on Husin hoitotyön laadun ja turvallisuuden asiantuntijatyöryhmä.

Sen piti pohtia keinoja huomioida onnistumisen palkitsemista aineettomin keinoin. Ideoidensa pohjalta syntyi ”erinomaisen hoitotyön huomioimisen työkalupakki”.

Näin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri viestii työntekijöilleen. Husin mukaan ”työryhmä tuotti erinomaisen hoitotyön huomioimiseen liittyvän työkalupakin”, josta löytyy ”mm. printattavia kiitoskortteja”.

– En dissaa korttikampanjaa sinänsä, mutta ihan varmasti tässä nykyisessä työtilanteessa moni hussilainen kokee sen loukkauksena.

Ilta-Sanomiin on tullut viestejä, jotka vahvistavat Pysäyksen käsityksen.

Kiitoskortin voi printata aineelliseen muotoon ja antaa sillä kiittävää palautetta työkaverille, alaiselle tai esimiehelle.

Kiitosta voi antaa sekä vaakatasossa että pystymallisella kortilla.

– Meillä on tosi huonot resurssit ja sitten luet kaiken kiireen keskellä intranetin etusivulta tuollaista, Pysäys puuskahtaa.

– Silloin tuntuu, että työn arvostus on samaa luokkaa kuin korttikampanja eli mitään ei tehdä asioiden eteen, vain kampanja.

Pysäyksen kirjoitus Facebookissa oli julkinen.

Hänen omalla Taika-nimisellä osastollaan Uudessa lastensairaalassa hoidetaan syöpä-, veritauti- ja kantasolusiirtopotilaita sekä munuais-, maksa- ja elinsiirtopotilaita.

Pysäys itse on perehtynyt syöpä- ja veritauteihin.

– Mutta ei tämä henkilöstöpula koske vain meidän osastoa, vaan koko ”ulssia”. Sitä on myös teho-osastolla. Ihmiset eivät enää jaksa, koska resurssit on vedetty niin minimiin.

Pysäys kertoo osastonsa ongelmista kirjelmöidyn Husin johdolle – ”turhaan”.

Esimerkkejä Husin ”erinomaisen hoitotyön huomioimiseen työkalupakin” materiaaleista.

Pysäyksen mielestä syitä on monia, kuten Apotin tulon aiheuttamat hidasteet ja uusien tilojen suuruus, mikä pidensi matkoja.

Koronaa hän ei mainitse – pikemminkin ongelmat ovat kotikutoisia.

– Tässä on miljoona asiaa, jotka ovat vaikuttaneet.

Moni Pysäyksen kollega, joka oli ollut töissä kymmeniäkin vuosia, on viime aikoina vaihtanut työpaikkaa.

– Jos työpäivän jälkeen ei enää palaudu työpäivästä, niin moni hakeutuu niin sanotusti helpompiin paikkoihin.

– Se on sääli, koska työ on antoisaa, Pysäys suree.

– Pidän työstäni hirveästi. En haluaisi tehdä mitään muuta. Tämä on se ristiriita, kun pitää työstä ja osaa asiansa, mutta ei voi hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisi ja miten ennen hoidettiin.

Pysäys palasi lomalta muutama viikko sitten.

– Pitää vielä pikkuisen aikaa katsoa, pystyykö siellä olemaan töissä. Henkinen paine on kova, kun hoidamme tosi kipeitä lapsia.

Husin laadun ja asiantuntemuksen työryhmä määritteli kokonais­palkitsemisen tarkoittavan aineellisia ja aineettomia palkitsemisia.

Työryhmän mukaan näitä palkitsemisen eri osa-alueita ei aina mielletä palkitsemiseksi, mutta ne tuovat parhaimmillaan näkyviin julkisten organisaatioiden vahvuuksia aineettomassa palkitsemisessa. Esimerkiksi ”tärkeäksi ja merkitykselliseksi koetun työn kehitysmahdollisuudet sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen”.

Eräs Ilta-Sanomiin yhteydessä ollut nimettömänä kommentoiva hoitaja totesi ”jaksamisen äärirajoilla ja äärimmäisessä venymispisteessä elävien hoitajien olevan sanattomia, kun Hus laittaa heitä halvalla”.

Kun osastot kärsivät työvoimapulasta, ”jäljelle jääneet kokevat kortit märkänä rukkasena naamalle”, hoitaja kuvaili.

”Kuvitteleeko Husin johto, että valmiiksi printatuilla esikoulun kiitoskorteilla kuitataan se, että hoitajat tekevät ylitöitä, venyvät oman jaksamisensa kustannuksella ja uhraavat kaikkensa työlle ilman todellista tunnustusta? Oikeana kiitoksena olisi esimerkiksi työolojen kuntoon saaminen ja työhyvinvointiin panostaminen.”

Hän ihmetteli kiitoskortteihin tarjottuja valmiita fraaseja tyyppiä Ei mikään tavallinen Pirkko! tai Papukaijamerkki! tai Priimaa pukkaa tai SuperStar.

Ilta-Sanomat yritti sunnuntaina tavoittaa Husista asiantuntijoita kommentoimaan kiitoskorteista herännyttä keskustelua.

Sunnuntaina iltapäivällä Husin viestinnästä vastattiin, että Husin verkkosivuilla on julkaistu uutinen, jossa taustoitetaan kiitoskortteja. Uutisessa kerrotaan, että ”Työolobarometrin tulokset vuosien varrelta kertovat, että palautteen antamisessa ja kiittämisessä on Husissa parantamisen varaa.”

Uutisen mukaan hoitotyön laadun ja turvallisuuden asiantuntijaryhmän tehtävänä ei ollut pohtia aineellisen palkitsemisen keinoja, ainoastaan aineetonta palkitsemista.

– Kaikki palkitsemisen osa-alueet ovat tärkeitä ja niitä tulee kehittää, mutta työryhmämme työ keskittyi aineettomaan palkitsemiseen, sanoo työryhmän puheenjohtajana toiminut johtava ylihoitaja Terhi Mäkelä uutisessa.

Uutisen mukaan vuoden 2020 Työolobarometrin tuloksissa esimiestyön alhaisimman arvion sai kohta, jossa kysyttiin esimiehen palautteen antamisesta.

Arvosana oli alhainen myös kohdassa, jossa kysyttiin kiitoksen saamisesta työntekijän tulosyksikössä.

Molemmissa kohdissa hoitohenkilökunnan arvio oli alhaisempi kuin muiden ammattiryhmien.

– Työolobarometrin tulokset ovat olleet useina vuosina samansuuntaisia, joten palautteen antaminen ja kiittäminen ovat selkeitä kehityskohteitamme.

Uutisen mukaan Husin tavoitteena on ”kehittää arvotuksen kulttuuria, jossa palautetta ja kiitoksia annetaan myös työkavereiden kesken sekä työntekijältä esihenkilölle.”

– Loimme tähän avuksi työkalupakin. Sen käyttäminen yksiköissä on toki vapaaehtoista, mutta haastaisin kaikkia hoitotyön työyhteisöjämme keskustelemaan siitä, millainen arvostuksen kulttuuri yksikössä on ja miten sitä voisi parantaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?