Maarianhamina
Köyhästä perheestä noussut miljonääri Anders Wiklöf kertoi lauantaina Ilta-Sanomissa julkaistussa artikkelissa, millaista on hänen arkensa upeilla tiluksilla Ahvenanmaalla.
Yksi mykistävimmistä asioista Wiklöfin vapaa-ajan asunnolla on hänen taidekokoelmansa. Sitä on kutsuttu Pohjoismaiden merkittävimmäksi yksityiskokoelmaksi.
– Näiden pitäisi olla Ateneumissa ja näiden Nationalmuseetissa Tukholmassa, mutta nämä ovat minulla kesämökillä, Anders Wiklöf sanoo hymyillen ja kohauttaa olkiaan anteeksipyytelevästi.
Wiklöfin vapaa-ajan asunnon Andersudden korkeat seinät on tapetoitu kymmenien miljoonien arvoisilla taideaarteilla. Sitä on sanottu Pohjoismaiden merkittävimmäksi yksityiseksi taidekokoelmaksi.
– Lainaan töitä kyllä mielelläni museoihin. On tärkeää, että ihmiset voivat nähdä niitä, hän sanoo.
Hugo Simbergin Kvastgummor (1908) eli vapaasti suomennettuna luutaeukot.
Siksi hän myös ottaa ryhmiä Andersuddeen.
Wiklöf on keskittynyt vuosien 1850–1920 taiteeseen Suomesta, Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Maalauksia on kolmisensataa.
Täällä on Akseli Gallen-Kallelaa, Helene Schjerfbeckiä, Hugo Simbergiä, Eero Järnefeltiä ja Albert Edelfeltiä.
Ja ruotsalaista suuruuksista Carl Larssonia, Bruno Liljeforsia, Anders Zornia ja prinssi Eugenia.
Kivihallin katosta roikkuu 160-kiloinen kristallikruunu, johon Wiklöf sai innoituksen nizzalaisesta Negresco-hotellista, hänen suosikistaan.
Ensimmäisen taidekauppansa Wiklöf hieroi 1980-luvulla, jolloin hän osti ahvenanmaalaisen Karl Emanuel Janssonin maalauksen Aftonarbete i en ålandsk stuga (1865). Siinä ahvenanmaalainen perhe tekee kotona iltapuhteitaan.
– En tiennyt, mihin laittaa kookasta taulua, joten se oli Ålandsmuseetissa kymmenen vuotta, Wiklöf kertoo.
Andersudden hän osti 1993. Taidekokoelma on kasvanut pikkuhiljaa kuten huvilakin, eikä hän ole koskaan myynyt ainuttakaan maalausta.
– Nuoret vieraat eivät tiedä, mitä tässä tapahtuu, naureskelee Wiklöf Eero Järnefeltin Pyykkiranta-maalauksesta (1889).
Seinät ovat kansallisperintöä.
Ellen Thesleffin Kaiun (1891) Wiklöf osti vuonna 2002. Pohjolan Mona Lisaksi kutsuttu maalaus on kiertänyt Yhdysvalloissakin näyttelyissä ja koristanut siellä näyttelyluettelon kantta. Se tahdottiin ostaakin.
Ellen Thesleffin Kaiku (1891).
– Amerikkalaisilla on ehkä paljon rahaa, mutta heillä ei ole tarpeeksi rahaa, Wiklöf sanoo.
Kaiku, Thesleffin 22-vuotiaana maalaama taulu luontoon huutavasta nuoresta naisesta, on katonrajassa muiden teosten yllä.
Dam i vit festklänning (1887) on Akseli Gallen-Kallelan varhaista tuotantoa.
Wiklöfillä on taiteellinen neuvonantaja Kjell Ekström, jonka kanssa hän hankkii taulut ja joka usein opastaa vieraita. Hän on koonnut kokoelman kirjaksi, jonka nimi on tietysti Andersudde (2018).
Wiklöf sanoi Ekströmille tahtovansa Edelfeltin. Hetki piti odottaa, koska suurtyöt liikkuvat harvakseltaan. 2017 Wiklöf huusi Ristiäissaaton (Dopfärd, 1880) kalliimmalla kuin kukaan aiemmin oli Edelfeltiä ostanut.
Ristiäissaatto (1880) on toinen Wiklöfin Edelfelteistä.
Ristiäissaatto valmistui vuoden kuuluisan, Ateneumissa roikkuvan Lapsen ruumissaaton (1879) jälkeen. Pienen ruumisarkun sijaan veneessä on terve vauva nyyttinä äitinsä sylissä, kukkia ja saattoväellä värikkäät vaatteet.
Venematka on muuten identtinen Ruumissaaton kanssa: sama vene, sama soutaja, samat seurue, sama järvi saarineen. Kuvankaunis teos, josta on riisuttu Ruumissaaton riipivä tarina kuolleesta lapsesta. Maalausta katsoessa huojentuu kummasti, taakka on poissa, kun ruumisarkkua ei näy. Andersuddenissa kaikki on hyvin.
Lapsuudenkodin seiniltä Wiklöf on tuonut Andersuddeen Pekka Halosen pienen, kooltaan noin 10 kertaa 20 sentin kokoisen öljymaalauksen. Wiklöf ei itsekään tiedä, miten Halosen vuodelle 1901 signeeraama taulu päätyi köyhän työläisperheen seinälle Ahvenanmaalle.
Hän asuu yhä perheensä Maarianhaminan Berggatanille 1950-luvulla rakentamassa talossa, jota toki on laajennettu.
Anders Wiklöf tavailee psalmia, ainoaa osaamaansa kappaletta Steinwayn flyygelillä. Takana on Helene Schjerfbeckin Höstros. Engelsk bondkvinna, joka oli vastikään lainassa Ateneumissa Schjerfbeckin suurnäyttelyssä.
Andersuddessa hänellä on nykyään toinenkin Halonen, Landskap (1913), joka on tyypillinen impressionistinen metsämaisema.
Yhtä seinää hallitsee neljä ja puoli metriä leveä, Peter Dahlin maalaama Stolta Stad! Tukholman satamasta 1700-luvulta. Triptyykki kertoo Carl Michael Bellmanin runon venematkasta. Kohtaus on Ruotsin kirjallisuuden suuria klassikkoja.
Peter Dahlin nelimetrinen Stolta stad! (1983) eli Ylpeä kaupunki! -triptyykki vie koko seinän.
Dahl (1934–2019) oli Ruotsin tärkeimpiä taiteilijoita, eivätkä kaikki pitäneet siitä, että hänen työnsä huudettiin Ahvenanmaalle kovaan hintaan.
– Bellmanin aikaan Tukholma oli ahvenanmaalaisten pääkaupunki, Wiklöf kuitenkin argumentoi.
Carl Larssonin Midvinterblot (1915) eli keskitalven uhrijuhla on Nationalmuseetiin maalatun teoksen kullattu öljyväriversio. Vasemmalla ruotsalaisten rakastama Bruno Liljeforsin Katten Jeppe i Solsken (1884).
Carl Larssonin aarteiden, kuten kullatun Midvinterblotin päätyminen Suomeen on myös saanut ruotsalaiset haukkomaan henkeään.
Suurin kokonaisuus Andersuddessa on paikallisten taiteilijoiden ja Jomalan Önningebyn taiteilijasiirtokunnan töitä. Suomalaiset ja osin ruotsalaiset ja virolaisetkin taiteilijat ikuistivat Saaristomeren maisemia impressionismista ja ulkoilmarealismista innoittuneina. Ahvenanmaa oli eräänlainen läntinen vastine Karjalalle. Siirtokunnan perusti Victor Westerholm 1886, ja se toimi ensimmäiseen maailmansotaan saakka puolen tunnin automatkan päässä Andersuddesta.
Düsseldorfin koulun kasvatti Victor Westerholm maalasi ja asui vuosikymmeniä Ahvenanmaalla. Vasemmalla hänen maalaamansa Höststämning (1883) ja yllä oikealla Strandäng. Alla oikealla Rikard Lindströmin Sommaridyll (1942).
Westerholmin suurteoksia roikkuu Andersuddessa ainakin seitsemän. Silokalliot jatkuvat mereen tismalleen niin kuin huvilan suurten ikkunoiden takana.
Lähteenä käytetty myös Staffan Bruunin kirjoittamaa elämäkertaa Muurarin pojasta miljonääriksi (2019).
