Lauttasaaren seniorikodissa asuva Tauno Hammar, 94, teki kiitoslaulun koronahoitajille - hyväntekeväisyyden veteraani halusi auttaa vielä viimeisen kerran - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lauttasaaren seniorikodissa asuva Tauno Hammar, 94, teki kiitoslaulun koronahoitajille - hyvän­tekeväisyyden veteraani halusi auttaa vielä viimeisen kerran

Tauno Hammar on harrastanut hyväntekeväisyyttä neljällä vuosikymmenellä. Auttamistyö on tuonut hänelle kunniakirjoja, jopa tasavallan presidentiltä. Nyt hän haluaa auttaa korona-ajan hoitajia.

2.8. 15:12

Korona-aikana Lauttasaaren senioritalossa on koettu kovia. 3. joulukuuta uutisoitiin, että kaikkiaan 31 senioritalon asukasta ja kymmenen henkilökunnan jäsentä oli saanut koronavirustartunnan. Muutama asukas kuoli viruksen aiheuttamaan tautiin.

Asukkaat joutuivat pitkään olemaan eristyksissä, myös läheisistään. Nyt asukkaat on rokotettu, ja elämä on helpottanut. 94-vuotias Tauno Hammar kertoo, että hänellä korona-aika on sujunut kohtuullisen hyvin, mutta hän tietää monella muulla olleen vaikeaa.

– Minulla kun on näitä harrastuksia, ne pitävät kiireisenä, Hammar selittää.

Hammar rakastaa elokuvia, joita hänellä on lähes 800. Onhan mies entinen Suomi-Filmin avustaja, joka on vilahtanut kolmessa klassisessa suomalaiselokuvassa. Lisäksi hän kuuntelee musiikkia, varsinkin Laila Kinnusta. Ja sitten on kirjoittaminen.

Hammar kirjoittaa runoja ja laulujen sanoja. Nyt hän on kirjoittanut kiitoslaulun koronahoitajille. Sävel on kaikille tuttu Kalliolle kukkulalle. Laulun avulla Hammar haluaa kunnioittaa korona-ajan hoitajia, joista monen jaksaminen voi olla koetuksella. Hammar laulaa laulunsa yllä olevalla videolla.

Lisäksi Hammar toivoo laulun saavan aikaa rahankeräyksen hoitajien hyväksi. Mukaan pitäisi saada ainakin HUS ja Tehy, jotta rahat menisivät oikeaan osoitteeseen. Itse 94-vuotias mies ei jaksa sellaista enää järjestää, vaikka hän on varsinainen hyväntekeväisyyden ja rahankeräysten konkari.

Tauno Hammarin makuuhuoneen seinällä ovat hääkuvan lisäksi piirroskuvat neljästä tyttärestä.

Lions-järjestön aktiivi kertoo keränneensä rahaa eri hyväntekeväisyyskohteisiin neljänkymmenen vuoden aikana 1,8 miljoonaa markkaa. Tästä todisteena hän on saanut Lions-järjestön ylimmän kunniakirjan, joka koristaa Hammarin makuuhuoneen seinää, yhdessä monen muun kunniakirjan kera. Yksi on saatu tasavallan presidentiltä.

Mistä Hammar sai kipinän auttamiseen, sitä hän ei osaa sanoa. Hän syntyi vaatimattomiin oloihin, mutta kovan työn ja yritteliäisyyden ansiosta hän loi yhdessä veljensä kanssa menestyvän vihannestukku-yrityksen.

– Koen, että kaikki se hyvä, mitä olen elämässäni saanut, on ollut yläkerran ohjausta.

Ensimmäisen kerran hätään auttamaan hän joutui 16-vuotiaana talvisodan aikaan, kun Neuvostoliitto oli pommittanut Helsinkiä. Nuori mies määrättiin sammutustöihin. Yksi kohteista oli Neuvostoliiton suurlähetystö, joka roihusi liekeissä.

– Vihaiset ohikulkijat sanoivat, että laittakaa bensaa letkuihin, Hammar muistelee.

Nyt Hammar on kirjoittamassa omakustanteista kolmatta elämäkertansa osaa, jonka nimeksi tulee osuvasti Auttamisen kerjäläinen. Tämän kirjan tuotot hän ohjaa korona-ajan hoitajille.

– Haluan vielä viimeisen kerran tehdä jotakin hyvää, Hammar sanoo.

Hän toivoo saavansa uudella kirjalla kokoon parikymmentä tuhatta euroa. Aikeena on myös jakaa kirja kaikille hoitajille.

Ensimmäisen kirjan tuotot, yhteensä 11 600 euroa, jaettiin Filippiinien taifuunin uhreille ja uuden lastensairaalan hyväksi.

Toisen kirjan tuotot, 21 000 euroa, hän ohjasi itselleen rakkaan Lauttasaaren senioritalon saunan remonttiin. Sauna tunnetaan nyt nimellä Taunon sauna.

Tauno Hammar on saanut hyväntekeväisyystyöstään Lions-järjestön korkeimman kunniakirjan.

Hammar muutti Lauttasaaren senioritaloon ystävänpäivänä 2017 yhdessä vaimonsa Anna-Marian kanssa.

– Sanon aina, että saavuimme ystävien joukkoon.

Vaimo ehti elää Lauttasaaressa vain seitsemän kuukautta ennen menehtymistään sydänkohtaukseen. Tauno Hammar istui vaimonsa kanssa olohuoneen nojatuoleilla, kun vaimo alkoi kokea hengenahdistusta. Senioritalon hoitajat soittivat ambulanssin. Ennen kuin ensihoitajat veivät Anna-Marian sairaalaan, Tauno ehti antaa rakkaalleen suudelman.

– Se oli viimeinen suukko, jonka Anna-Maria tiesi minun antavan. Suukotin häntä myös, kun hän oli sairaalassa koomassa. Ja vielä kun hän menehtyi, annoin vainajalle suudelman.

Nyt Anna-Marian kuolemasta on pari vuotta aikaa.

– Mutta ei se ikävä helpota, Hammar sanoo liikuttuneena.

Tauno ja Anna-Maria Hammar ehtivät olla naimisissa 67-vuotta. Häitä juhlittiin vuonna 1954.

– Minä hain elämänkumppania yhdeksän ja puoli vuotta, Hammar muistelee.

50-luvulla Hammar asui vaatimattomassa yksiössä Helsingissä Mechelininkadulla äitinsä kanssa. Kerran töistä palatessaan hän sattui vilkaisemaan maitokaupan ikkunaan. Silloin hän näki myyjänä työskennelleen Anna-Marian.

– Se oli samantien vientiä. Mutta enhän minä uskaltanut hänelle mennä puhumaan, Hammar naurahtaa.

Myös Hammarin äiti oli pistänyt silmälle mukavan neitosen maitokaupassa. Äiti ehdotti, että nuori nainen pyydettäisiin kahville loppiaisena. Kahvittelu sujui hyvin. Sen jälkeen Hammar pyysi saada saattaa neidin kotiin. Saatilla Hammar uskaltautui esittämään treffikutsun.

Ensimmäisillä treffeillä mentiin keilaamaan. Tehtiin sinun kaupat. Kolmen kuukauden päästä oltiin kihloissa. Häitä vietettiin vaatimattomasti. Parille syntyi neljä tytärtä, joiden piirroskuvat koristavat Hammarin makuuhuoneen seinää yhdessä häävalokuvan kanssa. Seinällä kehyksissä on myös levy, jolta soitettiin parin häävalssi.

– En kyllä ymmärrä, miten minä noin kauniin vaimon sain, Hammar sanoo katsellen hääkuvaansa.

Tauno Hammar kertoo, että hänen edesmennyt vaimonsa oli kiltti ja hyväsydäminen ihminen.

Sittemmin Lions-järjestön matkat veivät paria maailmalle. He kävivät Havaijilla, Yhdysvaltojen kaupungeissa, Taiwanissa ja Japanissa. Islannissa kylvettiin kuumissa lähteissä ja Australian Cold Coastilla paleltiin, siellä kun oli talviaika.

Parhaiten on jäänyt mieleen juhlaillallinen Ranskassa, Versailles’n linnassa.

– Se on hienoin paikka, missä olen ikinä käynyt! Hammar sanoo.

Tulevana viikonloppuna koittaisi avioparin 69. hääpäivä. Sitä juhlimaan ja Anna-Marian muistoa kunnioittamaan saapuvat tyttäret ja lapsenlapset sekä perheystävä, pastori, joka siunasi Anna-Marian haudan lepoon. Tauno Hammar on suunnitellut, että perheystävä hoitaa myös hänen siunaamisensa sitten, kun aika koittaa.

– Olen tyttärille sanonut, että minun tuhkat pitää laittaa tismalleen samaan kohtaan kuin Anna-Marian. Siellä ne voivat sitten sekoittua, Hammar sanoo ja hymyilee.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?