Pentti, 22, tanssitti viimeisen kerran Riittaa, 23 – vain hieman myöhemmin elämä päättyi kammottavalla tavalla

Pentti tanssitti Riittaa, toista Tulilahden kaksoismurhan uhreista, Polvijärven tanssilavalla 26. heinäkuuta. Hän neuvoi tytöille reitin kohti kotia. Kotiin tytöt eivät kuitenkaan koskaan enää päässeet.

24.7.2021 18:00

”Haluamme tuoda julki sen totuuden, johon olimme kasvattaneet tyttäremme. Lapsi, joka ei tunne pelkoa vanhempiaan kohtaan, ei osaa kuvitella, että ulkomaailma olisi paha.”

Näin 21-vuotiaan Einen ja 23-vuotiaan Riitan isät purkivat tuntojaan, kun kahden jyväskyläistytön katoaminen sai kaikkein karmeimman päätöksen Heinäveden Tulilahdella 1959.

Yli kuukauden kateissa olleet tytöt löydettiin ahtaasta suohaudasta 31. elokuuta 1959. Heidän elämänsä oli päättynyt 28. heinäkuuta Tulilahden leirintäalueella, jonne he olivat jääneet yöksi.

Traagisista tapahtumista tulee ensi viikolla kuluneeksi 62 vuotta.

Voit lukea lisää tunnetuista suomalaisista rikoksista Kohtalona rikos -erikoislehdestä. Julkaisu on myynnissä lehtipisteessä rajoitetun ajan.

Lue lisää: Eine, 21, ja Riitta, 23, löytyivät murhattuina suohaudasta vuonna 1959 – aiemmin salattu poliisin materiaali paljastaa, miten tapahtumat oikeasti etenivät

Vain kaksi päivää aiemmin tytöt olivat vielä nauttineet nuoruudestaan, kesäisestä retkestään ja tanssista Polvijärven tanssilavalla. Parhaat ystävykset olivat nähneet pyöräretkellään jo muun muassa Kolin kansallismaiseman ja lähettäneet sieltä kotiin kortin.

Viimeiset terveiset kotiin.

Sairaanhoitajaoppilas Eine ja toimistoapulainen Riitta yöpyivät matkustajakodissa Polvijärvellä ja suuntasivat illaksi tanssilavalle. Oli 26. heinäkuuta. Tyttöjen oli tarkoitus jatkaa Varkauden kautta kotiin Jyväskylään. Siellä molempien perheet odottivat heitä.

Riitta tanssi lavalla 22-vuotiaan Pentin kanssa. Liikeapualainen Veikko tanssitti Eineä. Eine kertoi Veikolle, että Riitan tanssittaja oli jyväskyläläinen nuorukainen. Jyväskylässä Pentti olikin kirjoilla.

Tanssi-illasta tuli tyttöjen viimeinen.

Poliisi puhutti hitsaajana työskennellyttä Penttiä 22. syyskuuta 1959 Helsingissä. Poliisi halusi tietää, olisiko Pentillä mitään sellaisia havaintoja Polvijärveltä, jotka voisivat auttaa koko Suomea kuohuttaneen rikoksen ratkaisemisessa. Pentin kertomus on taltioitu keskusrikos­poliisin mittavaan Tulilahden murhia koskevaan esitutkinta-aineistoon, johon Ilta-Sanomat on tutustunut.

Riitta Pakkanen.

Poliisin kysellessä Pentti kertoi ensin itsestään, kuinka hän oli ollut töissä Jyväskylässä huhtikuusta 1958 toukokuuhun 1959. Hän kertoi käyneensä tansseissa Jyväs­kylässäkin Valtion­talolla, Valorinteellä sekä Vaaja­koskella.

Polvijärven tanssi­lavalla Pentti oli tanssittanut Riittaa ja väli­ajalla jutellut myös Einen kanssa sekä käynyt yhdessä tyttöjen kanssa lavan takana kioskilla. Pentti oli ostanut tytöille juomat.

Kesken tanssin Pentti oli kysynyt Riitalta, miten tytöt aikoivat mennä tansseista pois ja olivatko he sopineet joidenkin poikien kanssa kotiin menemisestä. Riitta oli vastannut, ettei sellaisesta ollut ollut puhetta. Pentti oli kertonut Riitalle, että hänen oma koti­matkansa menisi matkustaja­kodin ohi ja ehdotti, että he menisivät yhdessä. Riitta oli vastannut, että kyllä se hänelle sopii.

He tanssivat vielä yhden kappaleen. Sen aikana Pentti ei enää nähnyt lavan läheisyydessä Eineä, joka oli hetkeä aikaisemmin seisonut siinä vaalean pojan seurassa. Pentti muisteli, että pojan pukukin oli ollut vaalea.

Kotimatkan aikana Pentti ei Eineä nähnyt, mutta kun hän tuli Riitan kanssa Juutisen matkustajakodille, Eine istui Pentin muistaman mukaan yksinään matkustaja­kodin maantien­puoleisella portailla.

Rappusilla tytöt kertoivat, että olivat tulleet samana päivänä Kolilta ja kastuneet matkan aikana sateesta. Lisäksi tytöt selittivät, että heidän täytyi olla takaisin Jyväskylässä 3.8.

Tytöt kysyivät Pentiltä, mitä reittiä heidän olisi paras mennä. Pentti neuvoi heitä matkustamaan Varkauden kautta. Hän neuvoi matkan varrella olevia tien­haaroja ja kehotti tyttöjä kulkemaan valtateitä pitkin.

Pentti kertoi myöhemmin poliisille, että oli selittänyt tytöille, että kartastaan he näkisivät valtatien numeron ja sen näki kilometri­pylväistäkin.

Eine Nyyssönen.

Keskustelun aikana paikalle tuli kaksi poikaa. Pentti ajatteli poikien yrittävän vokotella tyttöjä, joten hän lähti tyttöjen kanssa kävelemään.

He kävelivät kansakoulun ympäri. Sitten he kulkivat maantietä pitkin Oma-Avun edestä erääseen pihaan ja sitä kautta Juntusen kasvi­maan aidan luo. Pentti huomasi poikien siirtyneen Juntusen takapihalle. Pentti kertoi myöhemmin, että he olivat tyttöjen kanssa vetäytyneet taakse­päin ja jääneet juttelemaan, jolloin siihen oli tullut myös Pentin kaveri.

Kun pojat lähtivät takapihalta, Pentti saattoi yksinään tytöt matkustajakodin takaportaille. Eine koputti keittiön ikkunaan. Kun sisältä kuului liikettä, Pentti sanoi tytöille hyvästit ja poistui paikalta.

Pentti ei poliisin kanssa puhuessaan enää muistanut, mitä kello oli, kun hän erosi tyttöjen seurasta. Hän arveli sen olleen puolen yön maissa. Ennen eroamista he eivät olleet sopineet mistään myöhemmistä tapaamisesta.

Pentti kertoi poliiseille, etteivät tytöt olleet illan kuluessa selvittäneet aiempaa matkareittiään muuten kuin kertomalla tulleensa Kolilta. Pentin mukaan tytöt eivät myöskään olleet kertoneet, että heitä olisi matkalla häiritty, seurattu tai tuppauduttu heidän seuraansa.

Matkustajakodille tulleet pojatkin, Paavon ja Helgen, poliisi puhutti. He kertoivat olleensa samana iltana Polvijärven tanssipaikalla. He olivat tulleet kävellen Juntusen matkustajakodin luo ja havainneet rapuilla kaksi tyttöä ja yhden pojan. Kaverukset olivat istuneet lähelle nuoria pyörätelineen päälle, jolloin tytöt ja poika olivat lähteneet kävelemään. Paavo ja Helge olivat menneet takapihalle ja olleet siellä jonkin aikaa ennen poistumistaan.

Kaiken piti olla hyvin, kun Eine ja Riitta seuraavana päivänä jatkoivat matkaansa. Tytöt eivät tienneet, että tuntematon mopedimies alkoi seurata heitä Liperistä.

Viimeisen iltansa Tulilahden leirintäalueella tytöt viettivät kahden paikkakuntalaisen pojan, Keijon, 18, ja Heikin, 21, kanssa. Mopedimies tarkkaili nuorten kesäillan eloa salaa.

Keskiyön tultua pojat poistuivat leirirannasta. Myös mopedimies vannoi poistuneensa paikalta.

Yön turvin murhaaja surmasi kylmäverisesti molemmat tytöt ja hautasi heidät suohon noin 215 metrin päähän leirilaiturista.

Tyttöjen teltan sijainti on merkitty katkoviivalla.

Tulilahden kaksoismurha on yhä tänä päivänä pimeä.

Murhista epäilty mopedimies, Erik Runar Holmström, 37, hirttäytyi sellissään Vaasan lääninvankilassa toukokuussa 1961. Viimeiseen asti hän vannoi syyttömyyttään.

Vuonna 2000 keskusrikospoliisi kuulusteli kolme ja puhutti 14 ihmistä Tulilahden juttuun liittyen sekä tarkisti yhdeksän yleisövihjettä. Kolme havainnoista ei ollut koskaan aikaisemmin ollut poliisin tiedossa. Kaksi havainnoista olisi vaatinut jatkotarkistuksia, mutta ne jäivät tekemättä henkilöiden korkean iän ja terveydentilan takia.

Vuoden 2009 aikana vihjeitä ja yhteydenottoja tuli 20 kappaletta.

Yhteydenottoja tulee keskusrikospoliisille yhä silloin, kun Tulilahden murhat ovat esillä mediassa. Vinkit ovat kuitenkin aikojen saatossa harventuneet.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkinta-aineisto.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?