Saara Kankaanrinnan kolumni: Pidetään kiinni metsistämme - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Pidetään kiinni metsistämme – sieltä löytyy myös viilennys helteillä

Meillä ei ole aikaa denialismiin, toivottomuuteen eikä typeryyksiin. Meillä on nippanappa aikaa sopeutumiseen, kirjoittaa Saara Kankaanrinta.

12.7. 8:00

”Äiti, aivan hirveän kuuma. Mä lähden kävelemään metsään”, lapsi tuskailee. Liityn seuraan. Pitkät puut varjostavat ja metsässä on reilusti viileämpää.

Metsät vaikuttavat ratkaisevasti haihduntaan. Siis siihen, miten paljon vettä kiertää maaperästä ilmakehään ja sateeksi.

Tutkimuksessa seurattiin metsähakkuiden vaikutusta lämpötilaan. Tulos: metsän kaataminen muuttaa paikallisilmastoa. Kun on hakattu metsä, alue on kuumempi. Jokainen suomalainen tietää tämän. Myös kaupungeissa puut viilentävät.

Ilmastotyössä on tähän asti tarkasteltu metsiä lähinnä hiilinieluina ja ilmastoystävällisinä uusiutuvina raaka-aineina. Niiden vaikutukset paikalliseen vesi- ja energiakiertoon ovat Suomen kannalta tärkeä asia.

Eli mitä rajummin muut maat kiihdyttävät ilmastonmuutosta, sitä rajummin meidän pitäisi pitää kiinni metsistämme. Ei vain absoluuttisen hiilinielun tai moraalisen aseman vuoksi, vaan myös kylmästi oman edun tavoittelun vuoksi.

”Metsän puuttuessa mikään ei hillitse ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia äärimmäisiä sääolosuhteita”, muistuttaa ilmastotieteilijä Tero Mustonen Helsingin Sanomien haastattelussa.

Ilmastointia ulos emme voi ostaa, kun kuumuus on päällä.

Kanadaan viideksi päiväksi asettunut hellekupoli nosti lämpötiloja lähelle 50 celsiusastetta. Maapallon ilmasto on uudessa tilassa jo nyt. Kriisi ei ole tuloillaan, se on jo päällä.

Lobbaaminen sen puolesta, että luontoystävälliset metsänhoitomenetelmät pyyhitään pois EU:n papereista, tuntuu kuin ottaisi helteellä vesilasin pois lapseltaan.

”Suomen ja parin muun metsäisän maan tehtäväksi EU:ssa jäisi yhteisön hiilinieluna ja metsälajireservaattina toimiminen”, kuuluu kritiikki.

Eli kun metsärikkaana maana surkuttelemme, että pitäisi varjella metsiä, on se kuin surkuttelisimme, että saamme parhaat lähtökohdat selvitä helvetillisessä kuumuudessa.

Ilmastointi sisälle on helppo ostaa, ehkä hoitaa uusiutuvalla sähköllä sen käyttökin. Mutta ilmastointia ulos emme voi ostaa, kun kuumuus on päällä. Metsä ei kasva metsäksi hetkessä.

Meillä ei ole aikaa denialismiin, toivottomuuteen eikä typeryyksiin. Meillä on nippanappa aikaa sopeutumiseen.

Jos lähdemme suureen sopeuttamiseen, on työpaikkoja tulevaisuudessakin ja metsällä arvoa.

Tietenkin minun ja 600 000 muun metsäomistajan pitäisi pystyä hoitamaan tämä ilman EU:n määräystä. Meitä ja teollisuutta ohjaavan kotimaisen politiikan pitäisi kirittää EU:ta ja mennä kärjessä.

Jos yhteiskunta ajautuu väärälle puolelle ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisessa taistelussa, sitä uhkaa öljyteollisuuden kohtalo.

Pääministeri kysyi yhteiskuntavastuuta, kun metsäyhtiö sulki tehtaan talouskriisin keskellä.

Joku voisi kysyä hallitukselta: onko metsien ilmasto- ja elonkirjoehtoja lobattava pois elinoloja uhkaavan ilmastokriisin keskellä. Missä on yhteiskuntavastuu tulevaisuudesta?

Mietin lapsia, kun luen uutisia. Teille jää sydäntäsärkevän kuuma ja tuntematon maailma. Vähempikin vie yöunet.

Rakkaat puolukkaposket, tiitiäiset, metsäläiset. Kunpa te tähtisilmät saisitte tulevaisuudessakin kulkea pitkien puiden varjossa.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?