Mitä kaikkea tapahtuu, kun ihminen korjaa sukupuoltaan? Tällaisen pitkän prosessin transsukupuolinen joutuu käymään läpi

Millainen on muutos naisesta mieheksi tai toisin päin?


3.7.2021 12:31

Alex Oksanen oli 17-vuotias, kun hän otti asian varovasti puheeksi. Vanhemmalle on eittämättä kova pala, kun lapsi haluaa eroon omasta ristimänimestään, mutta Alex ei nähnyt muuta vaihtoehtoa.

Vanhempi tiesi varsin hyvin, ettei hänen poikansa tuntenut oloaan omaksi siinä sukupuolessa, joka hänelle syntymässä merkittiin, eikä tyttömäinen nimi papereissa ainakaan auttanut asiaa.

Siitä huolimatta huoltajan kanta oli selvä.

– Tämä on sellainen asia, jonka saat tehdä vasta sitten, kun olet muuttanut pois kotoa, vanhempi sanoi ja jatkoi lohduttaen:

– On paljon muuta, mitä voit tehdä jo nyt.

Näistä sanoista inspiroituneena Oksanen päätti viimein hakeutua Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle, transpolille.

Suomessa sukupuoli-identiteetin ristiriidasta kärsiviä henkilöitä hoidetaan kahdessa sairaalassa, Helsingissä Husissa ja Tampereella Taysissa, joissa molemmissa on nuorille ja aikuisille omat palvelunsa.

Lääketieteellinen transprosessi lähtee liikkeelle, kun potilas saapuu vastaanotolle lähetteen kanssa. Ensin on vuorossa niin sanottu tutkimusvaihe.

Tutkimusvaiheen tarkoitus on varmistaa, että henkilön kokemus omasta sukupuoli-identiteetistä on vakaa ja pysyvä, eikä potilaalla ole esimerkiksi mielenterveydellistä haastetta, joka voisi prosessin edetessä koitua taakaksi.

– Yleensä lääketieteessä kajotaan ihmisen kroppaan, koska halutaan päästä eroon sairaudesta. Tässä taas lähdetään muokkaamaan tervettä kehoa, joten meidän on oltava varmoja, että se on turvallista ja oikea ratkaisu, selittää Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala.

Kaltiala on työskennellyt transnuorten parissa siitä saakka, kun heitä alettiin hoitaa julkisessa terveydenhuollossa vuonna 2011.

Lääketieteellisen transprosessin tutkimusvaihe kestää tyypillisesti puolesta vuodesta vuoteen. Perusteelliseen tutkimukseen osallistuu moniammatillinen työryhmä, johon kuuluu psykiatri, psykologi, sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja. Tutkittava kiertää vuoron perään jokaisen haastateltavana.

Alex Oksasen, 20, muistot muutaman vuoden takaisesta tutkimusvaiheesta ovat ristiriitaiset. Samalla kun hän koki tulleensa aidosti kohdatuksi ja kuulluksi, prosessi tuntui auttamattoman hitaalta.

– Jokainen vuorollaan totesi, että tämä on aika selvä tapaus: vakaa persoona ja vakaa kokemus identiteetistä. Suoraan sanoen tutkimusvaiheen tapaamiset tuntuivat välillä ajan hukkaamiselta, Oksanen muistelee.

Tapaamisten väleissä saattoi kulua kolme, neljäkin kuukautta, ilman, että mitään tapahtui.

Riittakerttu Kaltialan mukaan tutkimusvaiheen kesto perustuu kansainvälisiin suosituksiin. Tutkimuksen on oltava perusteellinen, jotta tutkittavan mielenmaisemaan voidaan pureutua kunnolla. Joskus tutkimuksissa ilmenee jotain, minkä hoito menee tärkeysjärjestyksessään transprosessin ohi.

Tällaisia asioita voivat olla muun muassa psykoosi, päihdeongelma, vaikea persoonallisuushäiriö tai vakava masennustila.

– Sellaisessa tilassa pysyvien päätösten tekeminen omasta identiteetistä voi olla vaikeaa, kuten myös hoitoon sitoutuminen, Kaltiala kertoo.

Persoonallisuushäiriöitä todetaan oikeastaan vain aikuisilla, sillä nuoren persoonallisuus on muutenkin vasta kehittymässä.

– Alaikäisten kohdalla voi sen sijaan ilmetä, että identiteettikehitys on kokonaisuudessaan vielä aika kypsymätön, jonka takia ratkaisua ei ole turvallista tehdä. Joskus tarvitaan jotain tukitoimia, joskus vain aikaa.

Riittakerttu Kaltiala on työskennellyt transnuorten parissa siitä saakka, kun heitä alettiin hoitaa julkisessa terveydenhuollossa vuonna 2011.

Tutkimusvaiheen päätteeksi potilas voi saada diagnoosin transsuku­puolisuudesta, jonka jälkeen hänen on mahdollista edetä hormonihoitoihin. Kaikille se ei kuitenkaan ole mahdollista, eivätkä kaikki sitä halua. Joiltain prosessi jää kesken tutkimusvaiheessa todettujen esteiden vuoksi.

Ylilääkäri Kaltialan mukaan valtaosa aikuispotilaista etenee hormonihoitoihin ja nuorista noin puolet.

– Kun biologiselle naiselle annetaan mieshormoneja, se tuottaa maskuliinisia muutoksia, ja kun miehelle annetaan naishormoneja, se tuottaa feminiinisoivia muutoksia, Kaltiala selittää.

Se, miten hormonihoito vaikuttaa, on aina yksilöllistä. Lopputulos on monen tekijän summa, johon vaikuttavat muun muassa geenit ja elintavat.

– Hormonit tekevät sen minkä tekevät. Ei luonnollisessa kehityksessäkään voi valita, että haluaa äänenmurroksen, mutta ei säärikarvoja. Lopputulos on yksilöllinen sen mukaan, mikä on geneettisesti mahdollista.

Lähtökohtaisesti mieshormonit vaikuttavat siihen, että ihmisen rasva alkaa siirtyä pois naisellisilta alueilta, rinnoista ja lanteilta. Ääni madaltuu, lihasmassaa tulee lisää ja parta alkaa kasvaa, ainakin jossain vaiheessa.

Naishormonit puolestaan aktivoivat rintarauhasen, kerryttävät rasvakudosta ja pehmentävät ihoa. Siinä missä feminiinisoivat hormonit lisäävät tunneherkkyyttä, testosteroni kasvattaa aggressiivisuutta.

Translain uudistusta on vaadittu viime vuosina näyttävästi muun muassa pride-kulkueissa.

Siitä, kun potilas on saanut diagnoosinsa, alkaa niin sanottu tosielämävaihe, jonka tarkoitus on antaa henkilölle käsitys siitä, millaista elämä olisi toisessa sukupuolessa.

Vuoden mittaisen tosielämävaiheen jälkeen henkilö voi vaihtaa henkilötunnuksensa maistraatissa ja näin ollen vahvistaa uuden sukupuolensa myös lain näkökulmasta.

Sukupuolen juridinen vahvistaminen edellyttää nykyisen lainsäädännön mukaan todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä. Transsukupuolisuutta koskevassa keskustelussa puhutaan usein pakkosterilisaatiosta, mutta se ei ole Kaltialan mukaan sama asia, eikä sitä lakikaan vaadi.

Kaltialan mukaan vähintään vuoden ajan kestänyt hormonihoito tekee automaattisesti hedelmättömäksi, ja se myös riittää maistraatissa todisteeksi.

Jos hormonihoidon lopettaa, hedelmällisyys voi palautua, tai olla palautumatta – sitä ei voi tietää etukäteen. Hoidettava voi kuitenkin halutessaan pakastaa siittiöitään tai munasolujaan ennen hoidon aloittamista.

– Ei voi samaan aikaan saada hormoneilla vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksia ja lisääntyä alkuperäisessä sukupuolessaan. On parempi varautua siihen, että hedelmällisyys ei enää palaudu, Kaltiala sanoo.

Transoikeuksia ajavalla ihmisoikeusjärjestö Trasekilla on erilainen kokemus hedelmättömyysvaatimuksesta. Järjestöstä kerrotaan, ettei hormonihoidoilla aina saavuteta hedelmättömyyttä, jolloin se täytyy saavuttaa muilla keinoin.

Niistä viimeinen on kirurginen toimenpide, kertoo Trasekin puheenjohtaja Kasper Kivistö.

Erityisen ongelmallista sukupuolen laillinen vahvistaminen on niille, jotka eivät halua hormonihoitoa tai eivät pysty sitä syystä tai toisesta vastaanottamaan. Siitäkin syystä Trasek toivoo, että sukupuolen juridinen vahvistaminen irrotettaisiin kokonaan fyysisestä prosessista.

– Mielestämme merkintä sukupuolesta pitäisi voida vaihtaa siinä vaiheessa, kun se on yksilön kannalta järkevintä, Kivistö toteaa.

– Se olisi tärkeää varsinkin nuorille, jotta siirtyminen aikuisuuteen, opiskeluihin ja työelämään voisi tapahtua omana itsenään, hän perustelee.

Trasekin puheenjohtaja Kasper Kivistön mukaan vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on ihmisoikeusloukkaus, joka tulisi poistaa laista.

Kasper Kivistön mukaan tosielämävaihe koetaan transyhteisössä yleisesti turhan pitkäksi. Se, että hormonihoitojen aiheuttama ulkoinen muutos ei vastaa henkilöllisyys­todistusta, hankaloittaa transsukupuolisen elämää ja arkea täysin turhaan.

– Ihminen voi joutua elämään jopa vuosia tilassa, jossa henkkarit ja ulkonäöstä tulkittu sukupuoli ovat ristiriidassa keskenään. Se haittaa merkittävästi kaikkea matkustamisesta saunaoluen ostoon, puhelinliittymän avaamiseen ja asuntolainan ottamiseen. Kaiken lisäksi se altistaa syrjinnälle, Kivistö kertoo.

Prosessin läpi käynyt Alex Oksanen on järjestön kanssa samoilla linjoilla. Hän piti tosielämävaihetta omalla kohdallaan osittain jopa turhana – olihan hän elänyt sosiaalisesti miehen elämää jo pitkään.

– Systeemi on mitä on, se ei ehkä ole täysin sopeutunut siihen, että tässä tieto­yhteiskunnassa, missä elämme, voi aika nuorellakin iällä onnistua setvimään nämä asiat, ja saada informaatiota muualtakin kuin vasta transpolilta, Oksanen sanoo.

Sekä Oksanen että Kivistö ovat yhtä mieltä siitä, että sukupuolenkorjausprosessia pitäisi kehittää vastaamaan paremmin yksilöiden tarpeita.

– Hoidon pitäisi olla kaiken kaikkiaan paljon räätälöidympää, Oksanen summaa.

Nuorisipsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala ymmärtää, että vaihe voi tuntua turhauttavan pitkältä, mutta tietää, että sen kestolla on syynsä.

– Valitettavasti en voi sanoa, että kaikki menisi hormonaalisen hoidon myötä aina toivottuun suuntaan. Jos henkilöllä on samanaikaisesti muita hankaluuksia koulunkäynnissä, ihmissuhteissa, arjen taidoissa, niin ne eivät korjaannut itsestään. Joissain tapauksissa syntyy uusia mielenterveyden ongelmia, jotka vaativat hoitoa ja puuttumista.

Hän puhuu nyt nimenomaan nuorista ja nuorista aikuisista.

– Erityisesti nuoret saattavat yllättyä, jos asiat eivät sujukaan niin kuin he ovat odottaneet. Se on täysin ymmärrettävää, koska nuoret ovat tyypillisesti jo kehitysvaiheensakin takia kärsimättömiä, Kaltiala sanoo.

Valtaosalla tosielämävaihe kuitenkin sujuu hyvin, jonka jälkeen henkilö voi halutessaan edetä prosessin viimeiseen vaiheeseen, kirurgisiin hoitoihin.

Kaltialan mukaan useimmat biologiset naiset haluavat ihan aluksi eroon rinnoistaan, jolloin heille tehdään rintakehän maskulinisaatio. Niin myös Oksanen, jota odottaa leikkausaika tulevana talvena.

Itse genitaalialueen kirurgisia toimenpiteitä useat harkitsevat pidemmän aikaa. Kaltialan kokemuksen mukaan sukupuolensa miehestä naiseksi korjanneet toivovat leikkausta muita useammin. Miehestä naiseksi -leikkaus myös onnistuu varmemmin kuin toisin päin.

Miehestä naiseksi -leikkauksessa kivekset ja penis poistetaan ja niiden kudosmateriaaleja käytetään naisen hävyn muotoiluun. Naisesta mieheksi -leikkaus on haastavampi, sillä yli jäänyttä ihokudosta ei ole, vaan elin pitää rakentaa niin sanotusti tyhjästä. Se toteutetaan ihonsiirteen avulla.

Molempiin uusiin sukuelimiin voidaan saada myös toimintakykyä. Penikseen ei voida luoda perinteistä paisuvaiskudosta, mutta erektiota voidaan avittaa proteesilla. Koska kyse on hyvin hermotetusta alueesta, alueen tunto heikkenee leikkauksessa kuitenkin vääjäämättä.

Sukuelinkirurgian lisäksi ihminen voi korostaa uusia piirteitään lukuisten esteettisten toimenpiteiden avulla, mutta ne eivät kuulu enää julkiseen terveydenhuollon piiriin.

Transsukupuolisuutta symboloivaa lippua koristavat vaaleansiniset ja -punaiset raidat.

Kaltialan mukaan transpolille saapuneet lähetteet ovat lisääntyneet viimeisen 10 vuoden aikana runsaasti.

Husin ja Taysin transpoleille tulee vuosittain yhteensä noin 950 uutta potilasta, joista noin 250 on alaikäistä. Aikuisia tulee transpoleille nyt noin seitsemän kertaa enemmän kuin vuonna 2010.

Trasekin Kivistö toivoo, että julkinen terveydenhuolto osaisi vastata transpolien kasvavaan tarpeeseen. Jos potilasmäärät nousevat, mutta resurssit pysyvät samoina, siitä kärsii transyhteisö.

Alex Oksanen uskoo, että noususuhdanteiset tilastot johtuvat informaation lisääntymisestä.

– Ihmiset osaavat yhä enemmän sanoittaa omaa kokemustaan ja identiteettiään, kun joskus 30 vuotta sitten nämä ihmiset vain kärsivät hiljaisuudessa. Sehän tarkoittaa sitä, että poleille tulee hakeutumaan lisää ihmisiä, koska nyt he tietävät hakeutua sinne.

Nyt 20-vuotias Alex kiertää Suomen kouluissa puhumassa tasa-arvosta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja omista kokemuksistaan.

Oksanen muistuttaa, että vaikka transsukupuolisuus on nyt näkyvämpää kuin koskaan aiemmin, kyseessä ei ole villitys tai muoti-ilmiö. Niin ajatteleminen on suorastaan loukkaavaa.

– Moni puhuu transsukupuolisuudesta trendinä tai päähänpistona. Mielestäni se heijastaa aika pinnallista ymmärrystä transidentiteettikokemuksista.

– Se on niin syvä kokemus, että sitä on jopa vaikea sanoittaa. Monelle se on myös kivuliasta. On tosi vaikeaa saada joku toinen täysin ymmärtämään sitä, jos hän ei ole itse käynyt sitä läpi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?