Teemu Keskisarja: Jatkosota oli oikeutettu sota - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Oikeutettu jatkosota

Suomi lähti 80 vuotta sitten sotaan kutakuinkin puhtain asein, puhtaan asian puolesta, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

29.6.2021 8:00

Suomalaisia fasisteja on talutettu myöhempiin poliittisiin puheisiin kuin saksanpaimenkoiria näyttelyyn.

Tosinatsit olivat 1930-luvun jälkipuolella häviävän harvinaisia, marginaaliin kytkettyjä.

Suomen valinta kesällä 1941 ei taustoittunut rotuopeista ja Hitlerin ihailusta. Tämä itsestäänselvyys täytyy tähdentää natsivainuiselle somesukupolvelle ja varttuneillekin, jotka 1970-luvulla katsoivat mustavalkotelkkaria ilman sinivalkoisia silmälaseja.

Erillissota vai liittolaisuus – samantekevää.

Kohtalonyhteys Saksaan lankesi Suomelle joka tapauksessa. Neuvostoliitto näytti välirauhan aikana taivaan merkkejä etupiirinsä lopullisesta ratkaisusta.

Maailmankartalta jyräytyminen ja miehityksen apokalypsi uhkasi. Sotavammainen Suomi-neito tarrasi Saksan pyyteellisesti auttavaan käteen ja avasi syliäänkin. Totta kai.

Siinä ei ole mitään anteeksipyydeltävää. Sukupuutolta säästyäkseen 2020-luvun suomalaiset hyväksyisivät avukseen mitä hyvänsä terroristijärjestöjä tai örkkejä.

Jatkosodan jatkojen välttely on Suomen itsesäilytystä.

Jatkosotaa lietsoi ”Historian Kostotar”, kuten J. K. Paasikivi sanoi. Suomi kosti talvisodan suunnatonta oikeudenloukkausta. Ei kääntänyt toista poskea, kun kurkussa oli luu ja nyrkeissä ehjiä sormia.

Karjalan takaisinvaltaus ei piisannut.

Suur-Suomen tekeminen korpesi rivimiesten enemmistöä ja meni sotilaallisessa katsannossa vitakkoon. Idea ei silti ollut irvokas. Vienasta ja Aunuksesta kilpaili Suomen kanssa Suur-Neuvostoliitto. Sillekään luomukselle ei säteile historiasta olemassaolon oikeutusta.

Miljoonien juutalaisten pelastaminen ei määrittänyt edes Yhdysvaltain ja Iso-Britannian strategiaa. Pommitukset ja maihinnousut paikantuivat muilla prioriteeteilla. Lännen propaganda, jota suomalaiset radiosta salaa kuuntelivat, miltei vaikeni pahimmasta. Kansanmurhan pysäytys oli Churchillille ja Rooseveltille toisarvoista maailmansodan voittamiseen verrattuna.

Jos kourallinen suomalaisia tiesikin rikoksista ihmisyyttä vastaan, entä sitten? Kotimaan juutalaisvähemmistön suojeleminen suo armahduksen. Kovin taannehtivaa olisi vaatia Rytiltä ja Mannerheimilta ultimaatumia: Jollette saatanan sakemannit sulje Auschwitzin kaasukammioita, niin avaamme Rukajärven tien puna-armeijalle.

Suomalainen vapaehtoinen SS-pataljoona toimi tuoreimpienkin tutkimusten mukaan säällisesti suhteutettuna ympäristöönsä – absoluuttisen epäinhimilliseen itärintamaan. Lähtökohdiltaan natsimyönteiset suomalaisnuorukaiset eivät sentään lahdanneet joka kylässä kasapäin.

Suomi ei esittänyt humanitaarisia ihmeitä sotavankien kohtelussa. Myös Itä-Karjalan venäläissiviilien kova kuolleisuus leireillä on tunnustettu luuranko.

Ylipäätään Suomi soti 1941–44 ikioman puhtaan asiansa puolesta – pienen kansan itsesäilytysvaistolla. Päämäärässä ei ollut vikaa eikä keinoissakaan. Lopputuloksessa oli.

Turpiin tuli. Valtiolle ja yksilöille sattui tuhat kertaa koronaa kamalampia asioita. Historian opetus lienee vielä 80 vuoden päästä paljas ja ”arvoyhteisöstä” riippumaton.

Jatkosodan jatkojen välttely on Suomen itsesäilytystä.

Muu ulkopolitiikka on pelkkää puhdetyötä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?