”Lintumaailman henkipatto” leviämässä myös pohjoisen Suomen merialueille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Lintumaailman henkipatto” leviämässä myös pohjoisen Suomen merialueille

”Ihmettelen, että merimetso ei ole siirtynyt myös sisävesille.”

Merimetsoista harva pitää.

21.6. 3:33

Suomessa merimetso on valkoposkihanhen kanssa ihmisen silmissä lintumaailman henkipatto. Valkoposkihanhen aiheuttamista menetyksistä kärsii maatalous, kun taas merimetson vaikutuksesta saaliiden vähentymiseen valittavat ammattikalastajat.

Merimetso on nyt leviämässä myös Suomen pohjoisille merialueille, kertovat asiantuntijat.

– Merenkurkun alueella ja siitä pohjoiseen Perämeren puolella merimetsomäärät ovat kasvaneet, kertoo Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

Ruotsissa merimetsot ovat levinneet myös sisävesien suurille järville. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Antti Lappalaisen mukaan sama voisi tapahtua Suomessakin.

– Olen itse ihmetellyt sitä, mikseivät merimetsot ole levittäytyneet Suomessa sisävesille.

Suomen ympäristökeskus on laskenut, että Suomen merimetsokanta on vakiintunut noin 26 000 pesivään pariin. Lisäksi kantaan kuuluu pesimättömiä lintuja.

Rauhoitettua merimetsoa saatetaan vierastaa Suomessa kirjaimellisesti siitä syystä, että se on monelle vieras: laji palasi pesimään Suomeen vuonna 1996 ainakin sadan vuoden poissaolon jälkeen.

Uusi käänne merimetsokiistoissa koettiin, kun Kalatalouden keskusliitto kanteli äskettäin oikeuskanslerin virastolle.

Valituksen mukaan merimetson rauhoitusmääräyksistä poikkeamisen lupien käsittelyajat ovat olleet kohtuuttoman pitkiä Varsinais-Suomen aluehallintovirastossa. Lupakäsittely on kantelun mukaan kestänyt tyypillisesti 8–10 kuukautta, enimmillään jopa vuosia.

– Poikkeuslupien käsittelijät ovat viivytelleet hakemusten käsittelyssä. Lupakäsittely kestää niin kauan, että merimetsojen aiheuttama vahinko on jo syntynyt, kun päätös saadaan, syyttää Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen.

Hän korostaa, että Itämeren muissa maissa ja Keski-Euroopassa maissa merimetsovahinkojen käsittely on paljon joutuisampaa ja sujuvampaa.

– Siellä on oikeus puuttua tilanteeseen, jos joku kokee, että merimetsosta on heille haittaa. Suomessa se on hyvin jäykän byrokratian takana. Suomessa tässä on pistetty kalastajille liian suuri todistustaakka.

Lappalaisen mukaan on hyvin vaikeaa arvioida, miten paljon merimetso vaikuttaa kalakantoihin ja kalastajien saaliisiin. Ei esimerkiksi tiedetä, paljonko muut linnut syövät kalaa.

– Samoin petokalat syövät kalaa monin verroin enemmän kuin mitään linnut. Lisäksi kalakantoja verottavat hylkeet sekä erilaiset taudit.

Merimetson näkyvin jälki luonnossa ovat sen kolonioiden ulosteiden tuhoamat pikkusaarten puustot. Lehtiniemen mukaan on laskettu, että merimetson tuhoaman puuston ala on vuodesta 1996 lähtien yhteensä noin 14 000 hehtaaria.

– Siellä missä merimetsoja runsaasti pesii, kasvillisuus lähtökohtaisesti kuolee. Mutta kasvillisuus palautuu hyvin nopeasti sen jälkeen kun lintukolonia vaihtaa asuinpaikkaa. Paikalta kuollut puusto ei tietenkään palaudu niin pikaisesti.

Oleellinen kysymys on se, edellyttääkö merimetson kannan koko Suomessa edelleen täyttä rauhoitusta, sanoo kalastusbiologi Malin Lönnroth Kalatalouden keskusliitosta.

– Meillä ei ole päästy siihen, että merimetso olisi metsästettävä lintu. Mutta tässä ei ole kyse siitä, etteikö merimetsoja saisi olla Suomessa lainkaan.

Karttusen mukaan kalastusalan vaatimukset eivät ole suuria.

– Pienen jäljellä olevan rannikkokalastuksen turvaamiseksi alueille, jossa sitä tehdään eniten, pitäisi pystyä rajoittamaan näillä paikoilla sekä merimetsojen että hylkeiden määrää.

Lehtiniemen mukaan on valitettavasti myös mielialaa, että merimetsoja ei haluta Suomen alueella mihinkään.

Hän arvioi, että merimetson kannan kasvu Suomen rannikoilla johtuu isolta osin ihmisen toimista.

– Olemme menneet pilaamaan meren, Itämeri on saastunut. Se on rehevöitynyt, ja seurauksena meressä on paljon vähäarvoista kalaa. Kalaa syöville linnuille, kuten merimetsoille, on enemmän syötävää.

Luken Lappalainen kertoo hahmotelleensa keskitien ratkaisua kärjistyneeseen kiistaan.

– On huomattu, miten tärkeää rannikoilla olisi antaa kuturauha esimerkiksi kuhalle, ahvenelle ja hauelle. Eli kannattaisi rauhoittaa keväällä sisäsaaristossa tärkeimmät kutualueet, jotka ovat usein varsin pieniä, Lappalainen sanoo.

– Olisi hyvä pitää huolta, ettei lähistölle tule rauhoitusajaksi valtavia määriä merimetsoja. Jos jonnekin halutaan merimetson karkotuslupia ja muita poikkeuslupia antaa, niitä pitäisi antaa herkimmin näille alueille.

Lappalaisen mukaan järjestely motivoisi myös kalastajia noudattamaan kutupaikkojen rauhoitusta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?