Jatkosodan sotaveteraani Jaakko Estola muistelee: Ensimmäiset räjähdykset olivat pelottava kokemus - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tuore tulenjohtaja arveli kuolevansa keskityksessä heti, ja kokeneet kk-miehet vauhkoontuivat venäläisten räjähtävistä luodeista – näin painostavia olivat jatkosodan ensimmäiset viikot

Jatkosodan alkamisesta tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta. Jaakko Estola (s. 1918) palveli tulenjohtajana. Kun ensimmäiset kranaatit tulivat lähelle, nuori vänrikki oli varma, että tässä kuollaan heti.

25.6.2021 7:00

Helsinkiläisen Jaakko Estolan haastattelu on julkaistu vuonna 2019 kirjassa Me jouduimme sotaan (Simo Holopainen, Ilta-Sanomat). Tämä artikkeli perustuu kirjan materiaaliin.

Kenttätykistörykmentti 7:ää keskitettiin Miehikkälään kesäkuussa 1941. Maantiellä marssi myös tuore vänrikki Jaakko Estola. Hän oli ollut talvisodan aikana vasta varusmieskoulutuksessa. Hänellä ei ollut vielä kokemusta siitä, millaista elämä rintamalla todella olisi. Sen tunsi vasta, kun ensimmäiset kranaatit alkoivat räjähdellä.

– Se tapahtui melko ensimmäisinä päivinä, kun sota alkoi. Miehikkälässä yksikkömme oli siirtymässä puolustamaan rajaamme. Venäläiset jostain tiesivät, että tällainen yksikkö on maantiellä matkassa ja ampuivat keskityksen.

– Ei se ihan lähelle mennyt, mutta tuntui kauhealta, kun 200–300 metrin päässä jysähti. Tällaistako sota on? Tässä kuollaan heti.

Seuraavana päivänä miehet odottivat siirtymistä rajalinjalle. Kesäilta oli viilentynyt, kun alkoi uusi kranaattikeskitys.

– Niitä kranaatteja pelästyi hirveästi. Tuli aivan omituinen tunne. Vaikka kuinka koetti hillitä itsensä, niin ei voinut mitään. Aivan kuin paleli ja hytisi kauheasti.

– Itsekseni sanoin, että oletko raukka. Nämähän menevät pitkälle. Kaikki oli sitä alokasmaisuutta. Vähitellen sotaan tottui. Ei osannut pelätä.

Venäläiset jostain pystyivät ampumaan räjähtäviä luoteja. Oli kaikille hirveä kokemus, kun paukkuu takana.

Kesän aikana Estolan yksikkö siirrettiin Lappeenrannan suuntaan Saimaan eteläpuolelle. Suomalaiset olivat aloittaneet jo hyökkäyksen toisilla rintamasuunnilla. Hyökkäystä Kannaksen suuntaan odotettiin.

Maastossa käytiin paikallisia kahakoita, ja tykistöt ampuivat. Etulinjan pesäkkeessä olleen tulenjohtajan olo oli nyt varmempi kuin kesän alussa.

– Oli sellainen hirveän rauhallinen ilta. Yhtäkkiä alkoi kuulua kauhea pauke selän takaa. Venäläiset jostain pystyivät ampumaan räjähtäviä luoteja. Oli kaikille hirveä kokemus, kun paukkuu takana.

– Meidän vieressä oli vanhoja talvisodan käyneitä konekiväärimiehiä. Me ajattelimme, ettei meillä ole täällä mitään hätää, kun nuo vanhat miehet osaavat temput. Eivätkös nämä miehet tule sieltä, kanna konekivääriä ja huuda, että ryssä on takana, ryssä on takana.

Jaakko Estola kertoi sotakokemuksistaan vuonna 2016 tehdyssä haastattelussa.

Eräs alikersantti jäi asemiin Estolan kanssa. Vieressä oli kannas, jota puolusti komppania. Komppaniaa vastapäätä kuului valtava uraa-huuto venäläisten puolelta.

– Se oli viikkojen hiljaisuuden jälkeen jalkaväen miehellekin kova kokemus. Miehet nousivat juoksuhaudasta. Kaikki lähtivät karkuun, että nyt on elämä pelastettava.

– Heti sen huudon jälkeen meidän tykistö ampui sulun. Olimme katsoneet maalin jo ennakkoon, että mistä kohtaa venäläinen voisi hyökätä. Se oli suloista ääntä, kun keskitys jysähti.

Jaakko Estola on urheillut lähes koko ikänsä. Välillä lajina on ollut koripallo, välillä pesäpallo. Eläkeiässä hänestä tuli lentopalloilija.

Jaakko Estolan pelipaita nostettiin Pasilan urheiluhallin kattoon vuonna 2019. Tellervo Koivisto saapui paikalle ja kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Jaakko Estola oli Mauno Koiviston lentopallokaveri

Pelko voi pahimmillaan lamauttaa sotilaan täysin toimintakyvyttömäksi ja se voi myös tarttua. Joukkopako saattoi iskeä hermoja raastavissa tilanteissa koko yksikköön.

– Se oli osoitus siitä, miten tuollainen pelkotila voi yhtäkkiä syntyä. Joukkopakoa ei mikään pidättänyt. Jalkaväen miehistä kaksi miestä ampui itseään. Ajattelivat, että he eivät tähän jää.

– Takana oleva komppanianpäällikkö sai sitten miehet rauhoittumaan. Nöyrinä ja noloina jokainen palasi paikalleen. Alkuun se oli ymmärrettävää, että miehet pelkäsivät henkensä puolesta. Pelkotilaan tottui vähitellen.

Jaakko Estolan sotatie kulki Karjalankannaksen halki ja edelleen Maaselän Kannakselle. Hän haavoittui siellä tarkka-ampujan luodista vuonna 1943.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?