Kotona Porkkalassa odottivat vain rauniot - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kotona Porkkalassa odottivat vain rauniot

Porkkalan vuokra-alueelta syksyllä 1944 häädetyt asukkaat pääsivät palaamaan takaisin 65 vuotta sitten. Palaajia odottivat lohduttomat näkymät: kirkotkaan eivät olleet säästyneet hävitykseltä.

Berndt Gottberg ja Lena Selén Igor-museossa, joka keskittyy esittelemään Porkkalan alueen vuokra-aikaa.

26.6. 18:00

Suomi oli saanut tammikuun lopussa 1956 Neuvostoliitolta takaisin Porkkalan vuokra-alueen. Vuoden 1944 Moskovan välirauhassa vuokra-alueeseen määrättiin kuuluvaksi lähes koko silloinen Degerbyn kunta, kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, neljäsosa Siuntiosta, alueita Inkoosta sekä vesialueita ja saaria Espoosta. Vuokra-alueen runsaalla 7 000 asukkaalla oli syksyllä 1944 alle kymmenen päivää aikaa jättää kotikontunsa.

Tukikohta-alueen maapinta-ala oli vajaat 400 neliökilometriä ja vesialueet mukaan laskettuna noin tuhat neliökilometriä. Vuokra-alueen itäinen raja ulottui Espoonlahteen saakka ja läntisin alue oli Degerby.

50 vuodeksi vuokrattu tukikohta-alue saatiin takaisin etuajassa. Ensimmäiset asukkaat pääsivät jo alkuvuonna 1956 katsomaan kotiseutuaan, joka oli ollut vieraan vallan alla yli 11 vuotta. Eduskunnan kesäkuun 1956 alussa hyväksymän Porkkalan palautuslain perusteella asukkaat saivat oikeuden lunastaa kotipaikkansa takaisin, ja kesällä he pääsivät suuremmin joukoin tutustumaan lumen alta paljastuneisiin vuokrakauden jälkiin.

Porkkalan evakuointia 1944.

Lena Selén oli 15-vuotias, kun hän helluntaina 1956 palasi yhdessä isoäitinsä kanssa tämän kotitalolle.

– Korkealla kalliolla sijainnut talo oli poissa, nyt 80-vuotias Selén muistelee.

Isoäiti oli käynyt paikalla jo helmikuussa lumen peittäessä maata, joten hän tiesi mitä odottaa. Degerbyssä vastassa olivat rauniot, kotitalosta olivat jäljellä vain kivijalka ja betoniportaat.

Berndt Gottberg ja Lena Selén vaalivat Porkkalan alueen historiaa Degerbyssä sijaitsevassa Igor-museossa.

Lena Selén oli Porkkalan luovutuksen aikaan kolmevuotias, joten hänellä ei ole muistikuvia siitä, millainen talo oli ollut. 15-vuotiaan mieleen painuivat kuitenkin tontin vallanneet paksut kyykäärmeet. Jyrsijät viihtyvät siellä missä on siivotonta. Ja missä on jyrsijöitä, siellä on niitä syöviä käärmeitä.

Porkkalan luovutuspöytäkirjan allekirjoitus Suomessa 26.1.1956.

Isoäiti rakennutti kotitalonsa uudelleen. Ja vaikka lapsenlapsi palautuksen aikaan ei voinut kuvitellakaan asettuvansa Degerbyhyn, niin toisin kävi. Lena Selén muutti lopulta Degerbyhyn vuonna 1988 ja asuu nykyisinkin isoäitinsä rakennuttamassa talossa. Hän vaalii yhdessä puolisonsa Berndt Gottbergin, 72, kanssa Porkkalan muistoa Degerbyssä sijaitsevassa Igor-museossa.

Asukkaiden palatessa palautetulle vuokra-alueelle kesällä 1956 heitä odotti surullinen näky.

Rakennuksia oli hävitetty tai purkamisen jälkeen kuljetettu pois. Viljapellot olivat villiintyneet, ja niitä pilasivat öljy, piikkilanka ja räjäytettyjen bunkkereiden jäänteet.

– Paluu Degerbyhyn oli hidasta, kertoo Selén.

– Toisista kylistä oli viety kaikki, toiset olivat hyvässä kunnossa, Gottberg jatkaa.

Gottberg oli 8-vuotias palatessaan suvun kotitalolle Siuntion puolelle. Neuvostovuokralaiset olivat muun muassa pitäneet ”porsaita kellarissa, hevosia salissa ja vuohia toisessa kerroksessa”. Kanoille oli löytynyt paikka portaiden alta.

– Järjestys oli se, että ensin laitettiin kuntoon pellot ja metsät, sitten rakennukset, Gottberg kertoo paluusta.

Suomalaiset joukot marssivat Porkkalaan 27.1.1956.

Helsingin Sanomat kirjoitti elokuun lopussa 1957, että runsas vuosi palautuksen jälkeen entisellä vuokra-alueella oli viljeltynä vain neljännes 12 000 hehtaarin viljelykelpoisesta maasta. Töitä teettivät niin peltojen kuivatus kuin rikkaruohojen ja piikkilankaesteiden raivaaminenkin.

Venäläiset lähtevät Porkkalasta.

Kirkotkin menivät Porkkalan vuokra-aikana uusiokäyttöön.

– Degerbyn kirkko oli onneksi paikallaan, Selén sanoo.

Jumalaa kirkossa ei kuitenkaan oltu palveltu. Myöhemmin on selvinnyt, että sitä oli käytetty muun muassa monitoimitalona, päiväkotina ja elokuvateatterina. Lisäksi kellotapulin kultainen risti oli kadonnut.

Myös kirkkomaa oli kokenut vuokra-ajalla kovia.

– Vain kolme kiveä oli pystyssä, Selén kertoo.

Vaikkei venäläisillä ollut oikeutta uskoon, halusivat he silti kuitenkin jotakin – salassa.

Myöhemmin hautakiviä on löytynyt muun muassa rakennusten perustuksista sekä alueen metsistä, joista ja puroista.

Kirkkojen maallinen käyttö ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö Porkkalan vuokra-alueella olisi salaisesti harjoitettu hartautta. Vuokra-alueelta on löytynyt puiden runkoihin veistettyjä ortodoksiristejä, mutta kotiseudulleen palanneet ihmiset eivät Lena Selénin mukaan ole halunneet kertoa näistä ”metsätsasounista”.

– Neuvostoliiton romahdettua tarinat alkoivat tulla julki, Selén sanoo.

Porkkalan alueelta löydetyistä kaiverretuista rungoista yksi on tallessa, ja sitä säilytetään Ravalsin Porkkala-museossa.

Selén on haastatellut Igor-museon näyttelyä varten degerbyläistä naista, joka nuorena löysi kesällä 1956 kotitalonsa läheltä viiteen kuusenrunkoon veistettyjä ortodoksiristejä.

– Äitini oli ortodoksi, joten tunnistin ne heti, löydön tehnyt kertoi Selénille.

Löydön tehnyt paikallinen puki Selénin haastattelussa asian sanoiksi näin:

– Vaikkei venäläisillä ollut oikeutta uskoon, halusivat he silti kuitenkin jotakin – salassa.

Igor-museo

  • Inkoon Degerbyssä sijaitseva Igor-museo perustettiin vuonna 1997. Museon ylläpidosta vastaa Degerbyn kyläyhdistys.

  • Museo keskittyy esittelemään Porkkalan alueen vuokra-aikaa. Tänä vuonna yhtenä teemana ovat Porkkalan palautusvuoteen 1956 liittyvät tapahtumat maailmalla.

  • Museo toimii kahdessa rakennuksessa, joista toinen oli Degerbyn kunnantalo vuoteen 1944 saakka.

  • Igor-museo on kesä-elokuussa avoinna tiistaista lauantaihin kello 11-16. Tilauksesta avoinna myös muina aikoina.

Taiteilija jätti terveisiä vuokralaisille

Myös Kirkkonummen keskiaikainen harmaakivikirkko jäi vuokra-alueen sisään syksyllä 1944. Kun kirkon lasimaalaukset suunnitellut kuvataiteilija ja graafikko Lennart Segerstråle oli kiireellä pelastamassa taide-esineitä ennen luovutusta, oli taiteilijalla myös terveisiä uusille isännille.

Sisko Ylitalon ja Matias Uusikylän vuonna 2005 ilmestyneessä Maailman valo -kirjassa kerrotaan, että Segerstråle jätti evakuoinnin yhteydessä kirkkoon hiilipiirroksen, jossa oli venäjäksi teksti Jeesus Kristus kaikkien kansojen Vapahtaja. Uusien vuokralaisten silmiin teos ei jäänyt, sillä se määrättiin hävitettäväksi. Tuhoamisen sijaan suomalaisupseeri otti työn talteen. Piirros palautui kirkkoon vuonna 1980.

Neuvostovuokralaiset käyttivät Kirkkonummen kirkkoa mm. juhlasalina, upseerikerhona ja varastona. Porkkalan vuokra-alueen palautuksen jälkeen kirkon sisätilat uusittiin kokonaan, ja se vihittiin uudelleen käyttöön vuonna 1959.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?