Suomen Kylmän sodan veteraanit: ”Seuraava sota alkaa avaruudesta”

Suurvaltojen ohjus- ja avaruusvarustelu kehittyy koko ajan ja Suomenkin on uudistettava ohjuspuolustustaan, huomauttavat ilmatorjunta-asiantuntijat.

Ahti Lappi ja Keijo Tossavainen työstivät kolme vuotta kirjaansa ohjus- ja avaruuspuolustuksen kehityksestä. Taustalla Suomen puolustusvoimien käytössä ollut venäläinen 96 Buk-M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka on esillä Ilmatorjuntamuseossa Hyrylässä.

4.6.2021 20:25

Venäjän Iskander-ohjuksilla kestää lentää 4 minuuttia laukaisusta Helsinkiin. Ouluun minuutin pari enemmän.

– Sehän on ihan mahdoton tilanne. Hyvä jos ne edes huomaa, toteaa puolustusvoimien ilmatorjunnan entinen tarkastaja, eversti evp. Ahti Lappi.

Lappi ja everstiluutnantti evp Keijo Tossavainen julkistivat perjantaina kolmen vuoden tiiviin työnsä tuloksen, järkälemäisen teoksen Tähtien sotaa - ohjus- ja avaruuspuolustuksen kehitysvaiheita (Ilmatorjuntasäätiö).

Kirjassa tarkastellaan amerikkalaisten ja venäläisten keskinäistä kilpailua ohjusten torjunnan teknillisessä kehittämisessä ja avaruuden valloittamisessa toisen maailmansodan lopulta nykypäivään saakka.

Kirjassa on ensimmäistä kertaa Suomessa käytetty laajasti myös venäjänkielisiä lähteitä.

Lappi oli aikoinaan nuorena majurina Kylmän sodan aikana mukana suunnittelemassa Suomen ilmapuolustusta, jonka silloin täytyi ottaa huomioon amerikkalaiset risteilyohjukset, joiden lentoradat Neuvostoliiton kohteisiin olisivat kulkeneet Suomen yli.

Nyt Suomen strategisten kohteiden, ensi sijassa Helsingin suojaamiseksi tarvittaisiin torjuntakykyiset ohjukset. Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti lokakuun lopulla tarjouspyynnöt viidelle yritykselle ilmatorjunnan korkeatorjunnan kehittämisestä. Tarkoituksena on ostaa korkealle yltävä ilmatorjunta­järjestelmä. Vastauksia voidaan odottaa jo jopa lähiaikoina.

Venäjä on sijoittanut ballistiset Iskander-ohjuksensa Pietarin lähistölle Lugaan reilun 200 kilometrin päähän Suomesta. Nämä olisivat Ahti Lapin mukaan torjuttavissa.

– Jos ilmatorjuntayksikkö vain on jatkuvasti laukaisuvalmiina. Käytännössä tutkat voivat olla pimeinä, mutta päällä.

– Pitää olla korkeassa valmiudessa, todella. Muuten ei onnistu. Se on tietysti taistelutekniikkaa ja vähän ulkopolitiikkaa, että saadaan vainua, jatkaa Tossavainen.

Suurvaltojen valtti ovat satelliitit, joilla saadaan ennakkovaroitus ohjuksista.

- Jos seuraava isompi sota syttyy, niin se alkaa avaruudesta. Silloin vihollisen satelliitit tuhoamalla saa valtavan edun, Lappi huomauttaa.

Suomella ei vielä ole omaa avaruuspolitiikkaa, mutta osaamista ja näyttöjä satelliittien tekoon löytyy.

– Mikäänhän ei estä meitä tekemästä järjestelmää, että mekin voisimme valvoa satelliiteilla, pohtii Tossavainen.

Kylmän sodan alkuvaiheessa suurvaltojen kesken puhjennut ohjusten kilpavarustelu loppui Neuvostoliiton kaatumiseen 1991. Vaikka venäläiset hävisivät kisan rahojen loputtua, niin ohjusten kehittelyssä maa on yhä maailman huippuluokkaa.

– Neuvostoliiton aikaan alkanutta kehittelytyötä on jatkettu samalla järjestelmällä Venäjän aikana, huomauttaa Lappi.

Valtion tutkimuslaitoksista on muodostettu yksityisiä yrityksiä.

– Teknillisesti Venäjä on aika kovalla tasolla, muun muassa tutkatekniikassa, toteaa Lappi.

Presidentti Vladimir Putin mainosti Venäjän uusia asejärjestelmiä näyttävästi julkisuudessa muutama vuosi sitten. Uutuuksia ovat muun muassa ilmasta maahan tai merelle ammuttava Kinzhal-risteilyohjus ja hypersooninen Avangard-ohjus, jonka ilmakehässä lentävä taistelukärki voidaan ohjelmoida väistelemään torjuntaohjusten vaikutusalueita.

Eri tietojen mukaan Avangard saavuttaa viisinkertaisen tai jopa 20-kertaisen äänennopeuden.

– Kenelläkään ei ole vielä hypersoonisia aseita, mutta meillä on, Putin sanoi Moskovassa.

Lue lisää: Asiantuntijat huolissaan Suomen kyvystä torjua Venäjän pelättyjä Iskander-ohjuksia: ”Meillä ei ole välinettä”

Ohjusten kehittely on silti niin kallista, että Venäjälläkin raha on muodostunut esteeksi.

– Se näkyy tällä hetkellä heidän tuotannossaan, uusimmissa aseissa. Luulisin, että Putin pullistelisi enemmän, jos niitä tulisi kuin makkaroita, Tossavainen huomauttaa.

– Kirjassa esitämme selvästi uhkakuvat. Keinoja vastata niihin pitää löytää ja rahalla niitä saa, Lappi sanoo.

Suomen etuna on, että tunnemme venäläistä aseteknologiaa entuudestaan.

– Suomella on ollut käytössä viisi erilaista venäläistä ohjusjärjestelmää ja olemme päässeet tutustumaan uudempiinkin, kertoo Lappi.

– Olen aina ollut sitä mieltä, että me Kylmän sodan veteraanit olemme asian aikanaan oivaltaneet: vastustajaa ei pidä aliarvioida. Kaikkiin uhkiin täytyy suhtautua hyvin asiallisesti, pragmaattisesti.

FAKTA

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat ja Neuvostoliitto valmistivat tuhansia ydinkärkiohjuksia, joita ei koskaan käytetty.

Yhdysvallat loi 1957 avaruusdoktiirin, jonka seurauksena sekä USA että NL laukaisivat ensimmäiset tiedustelusatelliitit.

Avaruuden sotilaallistaminen eteni niin pitkälle, että esimerkiksi jo 1960-luvun alussa USA pohti Lunex-sotilastukikohtaa Kuuhun ja vielä 1987 Neuvostoliitolla oli hankkeilla aseistetun Poljus-avaruusaluksen projekti.

Persianlahden sota 1991 muutti sodankäyntiä kun satelliittien välittämä tieto mahdollisti täsmäsodankäynnin. Avaruutta hallitsevalla oli nyt etulyöntiasema.

Persianlahden sodassa käytettiin ensimmäistä kertaa tehokkaasta risteilyohjuksia. Vuosina 1991-2021 on taistelutilanteissa laukaistu yhteensä jopa yli 2500 risteilyohjusta. Yhdysvaltain ohella niitä ovat käyttäneet muun muassa Venäjä ja Iran.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?