Lentokapteeni Mauri Maunula, 100, taisteli sodassa ja haki Mannerheimin viimeiselle matkalle – sai nyt uniikin syntymäpäivälahjan - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lentokapteeni Mauri Maunula, 100, taisteli sodassa ja haki Mannerheimin viimeiselle matkalle – sai nyt uniikin syntymä­päivä­lahjan

Ensilentonsa kangasverhoillulla kaksitasokoneella vuonna 1940 tehnyt lentokapteeni starttasi 81 vuotta myöhemmin Finnairin nykyaikaisimman koneen lähtövalmiiksi, ja hyvin se sujui.


26.5. 15:48

Matkustajalentokoneita käynnistetään eri puolilla maailmaa solkenaan, mutta tiettävästi koskaan 100-vuotias lentokapteeni ei ole laittanut laajarunkoista matkustajakonetta käyntiin ja rullausvalmiiksi lentokentällä.

Mutta näin tapahtui Suomessa – ja 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Lentokapteeni Mauri Maunula, 100, sai kolminumeroisten tasavuosien kunniaksi mahdollisuuden käynnistää entisen työnantajansa Finnairin nykyaikaisimman lentokoneen Helsinki-Vantaan lentokentällä.

  • Video yllä: 100-vuotias lentokapteeni Mauri Maunula pääsi käynnistämään jättimäisen Finnairin Airbus 350:n.

Airbus 350:n kahden työntövoimaltaan 120 000 hevosvoimaa vastaavan Rolls & Royce Trent XWB-84 -suihkumoottorin käynnistäminen ei ole yhtä huoleton temppu kuin auton starttaaminen. Moottorin hinta luetaan useissa miljoonissa euroissa ja moottorin valvontanäytöillä riittää tarkkailtavaa.

DC-3 oli konetyyppi, joka kävi Mauri Maunulalle kaikkein tutuimmaksi. Molemmat ovat yhä hyvässä iskussa.

Mutta jos mies on lentänyt DC-3:lla purjelentoa kummankin moottorin potkurien ollessa lepuutettuina yhtä aikaa, lentänyt sodassa taistelulentoja hävittäjällä, rauhan aikana lennättänyt Suomen presidenttejä ja hakenut Sveitsistä Marsalkka Mannerheimin viimeiselle matkalle, riittävät uran varrella karttuneiden 21 473 lentotunnin näytöt kyllä laajarunkoisen käynnistämiseen Helsinki-Vantaalla, kun opastus on kunnossa.

Mauri Maunula lentoperämiehenä Kastrupin kentällä Kööpenhaminassa kesällä 1948. Viimeinen vuosi, jolloin Finnairin lentäjien koppalakkeihin laitettiin kesäksi valkoinen irtopäällinen.

Sää on siihen mitä mainioin, näkyvyys hyvä, ohutta yläpilveä. Finnairin uudenkarhea Airbus 350 odottaa lentokentän laidalla tankattuna ja maasähköissä. Kevyt tuulenvire etelästä pyörittää seisovan ohivirtausmoottorin jättimäistä puhallinta joutilaasti väärään suuntaan.

Kahvit on juotu Ilmailumuseolla, jonka pihalla korokkeella seisoi se tutuin työkalu: legendaarinen DC-3 – konetyyppi, jolla Maunula on lentänyt eniten, noin 6 500 tuntia.

– Kun kesällä 2018 käytettiin sitä, Mauri soitti siitä kuultuaan ja olisi halunnut olla mukana, DC-3:n perinnettä vaalivan DC-yhdistyksen aktiivi Veli-Matti Illakainen sanoo.

Mauri Maunula (vas) ja tutut DC-3- mekaanikot Pauli ”Speedy” Fallström ja Veli-Matti ”Vellu” Illikainen. Kun DC-3:n käynnistys ei järjestynyt, vaihdettiin katse Airbusin suuntaan.

Tarkoitus oli laittaa DC-3:n 1 200 hevosvoiman tähtimoottori jytisemään ja piiskaamaan ilmaa Maurin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, mutta tällä kertaa se ei onnistunut vakuutusriskien vuoksi. Koneen alla olevien pukkien kestävyyttäkin epäiltiin, vaikka mekaanikot arvelivat potkurivirtauksen päinvastoin keventävän konetta.

Niinpä lentäjäystävät aloittivat uuden ratkaisun hakemisen.

Kun entinen työnantaja Finnair lähti mukaan, vaihtui DC-3:n starttaaminen modernin Airbus 350:n käynnistämiseen.

Harva inhimillisen toiminnan ala on ehtinyt tekniikaltaan muuttua ihmisiän aikana yhtä perin juurin kuin lentäminen.

100 vuotta täyttävä lentokapteeni Mauri Maunula on todistanut ilmailun huimaa kehitystä aitiopaikalta.

Kun Maunula lensi ensilentonsa 1940 tsekkiläisellä kaksitasoisella kangasverhoillulla Letov Smolikilla, oli Wrightin veljesten ensimmäisestä moottorilennosta kulunut aikaa 37 vuotta.

Kun Maunula päätti ansiolentäjän uransa 1983, oli viimeisenä työkaluna Gates Learjet -liikesuihkukone.

Ilmailun pariin Maunula päätyi kaverinsa kautta ja liki sattumalta.

– Ystävä antoi minulle tekemänsä lentokoneen pienoismallin, ja siitä kiinnostus virisi.

Kun talvisota 1939 syttyi, havahduttiin Suomessa lentäjäpulaan. Mauri Maunula hankkiutui sotaohjaajakurssille. Hän pääsi 29. huhtikuuta 1940 aloittaneelle kurssille neljä.

Sieltä tie vei täydennyslentolaivueeseen. Kaksitasoiset koneet kuten brittiläisten Gloster-tehdaiden Gauntlet, Gamecok (Kukko) ja Bristol Bulldog tulivat tutuiksi.

Mauri Maunula lähdössä tiedustelulennolle Gloster Gladiatorilla kevättalvella 1942. Siivellä tiedustelu-upseeri nauttimassa potkurivirtauksen tuuletuksesta.

Tammikuussa 1942 Maunula siirtyi rintamalaivueeseen Äänislinnaan eli Petroskoihin Lentolaivue 16:ta, jonka kalustona olivat Gloster Gladiator-koneet. Kadettikoulun jälkeen Maunula palasi luutnanttina 1943 Lentolaivue 28:aan, joka lensi jo hieman nykyaikaisemmilla ranskalaisilla Morane-Sauliner 406 -koneilla.

– Ihan mukava kone lentää, mutta huono aseistus ja heikkotehoinen, Maunula muisteli.

Mauri Maunula Morane-Saulnier 406 -hävittäjän ohjaimissa Latvan kentällä Iivinän virran rannalla Syvärin kannaksella 1943.

Suomalaiset varustivat koneen kolmesataa hevosvoimaa tehokkaammalla, venäläisellä Klimov-sotasaalismoottorilla ja asensivat siihen 20 millimetrisen tykin.

– Nopeutta tuli pinnassa 100 kilometriä lisää, mutta kesällä 1944 se oli pahasti vanhentunut. Meidän tappiot olivat laivueista suurimmat, Maunula sanoo hiljaa.

Moni ystävä jäi sille tielleen.

Ilmavoimissa vuosina 1940–47 lennetyn 20 konetyypin jälkeen Maunula siirtyi siviililentäjäksi Finnairin edeltäjän Aeron perämieskurssille.

– Meitä oli 11 oppilasta, ja kahdeksasta tuli DC-8:n kippareita.

Nelimoottorinen suihkukone DC-8 oli se konetyyppi, joka aloitti suomalaisten mannertenväliset lennot.

Lentokapteeni Mauri Maunula lähdössä viimeiselle reittilennolle Finnairin palveluksessa 1973. DC-8 -lensi Amsterdamin kautta New Yorkiin.

Yksi lento DC-3:lla jäi erityisesti mieleen. Elettiin tammikuuta 1951.

– Meidän tehtäväksemme tuli noutaa marsalkka Mannerheim kotiin Sveitsistä. Se oli ainut lento urallani, kun koko miehistö lensi kunniamerkit rinnassa.

Välilasku ja yöpyminen oli Malmössä. Mannerheimin arkku oli kunniavartiossa.

– Laskeuduimme Malmille aikataulussa, Maunula sanoo.

Nyt Malmia ollaan lopettamassa, Helsinki-Vantaa on Suomen pääkenttä.

– Tämä on kyllä valtava, ihan toista kuin silloin 1952, kun kenttä avattiin, Maunula sanoo lähestyessään Airbusia.

Sen verran ovat vuodet lyhentäneet askelta, että koneeseen noustaan hieman poikkeusjärjestelyillä saksinostimella, koska ohjaamo huitelee liki kymmenen metrin korkeudella maan pinnasta.

DC-3:n 2400 hevosvoiman päästäminen irti Ilmailumuseon pihassa ei onnistunut, mutta tutun koneen näkeminen ilahduttaa aina lentäjäveteraani Mauri Maunulan mieltä.

Mauri Maunula asettuu kapteenin istuimelle, viereen perämiehen paikalle istuu Finnairin lentokapteeni Petteri Tarma, joka työkseen lentää muun muassa Airbus 350:tä. Miehiä yhdistää monen muun asian ohella kokemus DC-3:sta. Tarma lennättää DC-3-yhdistyksen jäseniä ylläpitämällä museokoneella, samalla, jolla Maunulakin on aikanaan lentänyt.

Nyt edessä avautuu kuitenkin yhden moderneimman matkustajakoneen ohjaamo hallintalaitteineen ja näyttöineen.

–Ykkönen käy! Mauri Maunula nosti etusormen pystyyn Airbus 350:n ensimmäisen moottorin käynnistymisen merkiksi. Samalla kenttätasolla syntymäpäiväyleisö antoi aplodit.

– Suurelta osin on melko vierasta, keinohorisontti ja kompassi ovat tuttuja, lentokapteeni Mauri Maunula naurahtaa.

Tarma alkaa perehdyttää uuden koneen saloihin. Kouluttajana ja tarkastuslentäjänänä toimineelle Maunulalle on helppoa ottaa vastaan oppia. Kaksi ammattilaista keskustelee, ikäero ei haittaa.

Sukupolvenvaihdos Airbus 350:n ohjaamossa. Mauri Maunula kapteenin paikalla ja lentokapteeni Petteri Tarma perämiehen penkillä. Molemmat ovat lentäneet DC-3:lla, Mauri huomattavasti enemmän.

Kun käynnistämisen hetki koittaa, ulkopuoliset poistuvat ohjaamosta.

Apuvoimakone alkaa tuottaa paineilmaa, jolla varsinainen moottori käynnistetään.

– Saapa nähdä, kummanko moottorin Mauri käynnistää, Veli-Matti Illakainen arvuuttelee.

Sitten ykkösmoottori alkaa pyöriä. Kerosiinin tuoksu leijailee sieraimiin ja ilma koneen takana alkaa väreillä. Sytytys ja tehot pääsevät valloilleen.

Airbusin kapteenin paikalta ikkunasta nousee yksi sormi käynnistymisen merkiksi. Illakainen kuittaa.

Syntymäpäiväyleisö koneen ympärillä antaa raikuvat aplodit.

Sitten käynnistyy kakkonen ja kaksi sormea kohoaa. Airbus olisi valmis lähtemään rullaamaan kiitotien päähän ja siitä taivaalle. Mauri Maunula on käynnistänyt Airbus 350:en, mutta tällä kertaa pukit kuitenkin pysyvät renkaiden edessä.

Hommaa käydään läpi vielä kenttätasolla.

– Perstuntumaa ei enää ole, lentokoneen arvot pitää osata syöttää koneeseen, mutta opetus oli hyvä, Maunula kiittää Tarmaa.

Mitenkäs se lentoonlähtö?

– Kyllä se olisi Petterin kanssa onnistunut, satavuotispäiväänsä 2. kesäkuuta juhlistava Mauri Maunula sanoo.

Ja lähtee kotimatkalle jälleen yhtä ilmailukokemusta rikkaampana. Helsinki-Vantaalla tehtiin syntymäpäivän kunniaksi ilmailun historiaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?