Rikospaikalle saattaa jäädä aivan mikroskooppisen pieniä kuituja, jotka kertovat paljon – tällaisia asioita krp voi niistä selvittää - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Rikospaikalle saattaa jäädä aivan mikroskooppisen pieniä kuituja, jotka kertovat paljon – tällaisia asioita krp voi niistä selvittää

Marjo Jalavan tapaus on Rebecca Buchtin mukaan hyvä esimerkki siitä, mitä kuitututkimus voi parhaimmillaan antaa.

Rebecca Bucht työskentelee keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa

15.5. 18:00

Rebecca Bucht työskentelee keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa ryhmäpäällikkönä. Vuosittain laboratoriossa kirjoitetaan hieman alle sata lausuntoa kuitututkimuksesta.

– Kuitututkimuksissa on jäätävä määrä asiantuntijatyötä. Kuidut kerätään edelleen käsityönä. Ne taltioidaan läpinäkyvällä teipillä. Ison työmäärän takia kuitututkimusta käytetään yleensä vain vakavissa rikoksissa kuten väkivalta- ja seksuaalirikoksissa, jossa on ollut kontakti henkilöiden tai esineiden välillä. On siis kuidun luovuttaja ja se, mihin kuitu on siirtynyt. Jos rikostutkinnassa taltioidaan yli 200 samantyyppistä kuitua, se on valtava määrä, Bucht kertoo.

Bucht kertoo, että yleisimmin jutuissa on 5–15 samantyyppistä kuitua.

Kuitututkimuksessa määritellään muun muassa kuidun tyyppi, sen paksuus ja väri. Tänä päivänä kuitututkimusten tulokset varmistetaan erittäin tarkoilla mittauslaitteilla, esimerkiksi mikrospektrofotometrillä. Kuituja taltioidaan eri pinnoilta sekä epäillyn ja uhrin vaatteista. Kuituja voi erotella myös kammalla hiuksista ja karvoista, mutta useimmiten kuituja teipataan hiuksista ja karvoista.

– Kaikki tietävät, miten paljon kuituja siirtyy, jos valkoisen paidan päälle laittaa mustan villatakin. Kuinka pitkäksi aikaa kuitu jää vastaanottavalle pinnalle riippuu kuidusta ja vastaanottavasta pinnasta, kuinka hyvin se tarraa siihen kiinni.

– Kuitututkimuksen lisäarvo rikostutkinnalle ei ole niin suuri, jos epäilty on uhrin tuttu ja teko tapahtuu tiloissa, jossa uhri oleskelee muutenkin. Jos kyse on uhrille täysin vieraasta paikasta, lisäarvo on paljon suurempi. Nykyisin pimeiden henkirikosten tutkinnassa mentäisiin usein dna edellä. 1980-luvulla teknologia ei vielä mahdollistanut sitä, Bucht sanoo.

Nykypäivänä ihminen jättää paljon muitakin jälkiä esimerkiksi digitaalisia. Digitaalisten näytteiden tieto voi auttaa tarkentamaan puhelimen paikan tapahtuma-aikana.

– Digitaalisten näytteiden tuoma lisätieto sekin ehkä vähän sivuuttaa kuituja, jos kysymys on siitä, missä henkilö on ollut. Kuitujen vahvuus on pikemminkin pintojen välisen kontaktien osoittaminen.

 Tulosten tulkinta on eräänlaista palapeliä. Farkkujen denimkuitua löytyy vähän joka nurkasta, samoin valkoinen puuvilla on yleistä.

Mitä harvinaisempi kuitu on, sitä enemmän merkitystä sillä on. Vahvempi näyttöarvo on, jos kuituja a on pinnassa b ja päinvastoin eli luovutusta on molemmin puolin.

– Tulosten tulkinta on eräänlaista palapeliä. Farkkujen denimkuitua löytyy vähän joka nurkasta, samoin valkoinen puuvilla on yleistä. Nahan pinnassa ei ole kuituja. Jokin liukas urheiluvaate on myös sellainen, josta voi lähteä huonosti kuituja, kuten myös sadetakki. Vaikka rikolliselta ei jäisi kuituja, hän jättää yleensä monta muuta tutkittavaa jälkeä, Bucht huomauttaa.

Kierrätysmateriaalien käyttö ei tuo lisää vaikeuskerrosta tutkimukseen.

– On olemassa luonnollisia kuituja ja synteettisiä kuituja. Opimme tunnistamaan myös uudet synteettiset kuidut sitä mukaa, mitä niitä tulee. Kiinnostavaa tutkijan kannalta on se, miten yleinen kuitu on. Eri vaate-erien vaatteet pystytään pääsääntöisesti erottamaan toisistaan, myös massatuotannossa.

– Lähituottajien tuotteet ovat kiinnostavia, koska niitä on usein pienempi erä toisin kuin henkkamaukkaa. Itse kuidussa ei välttämättä ole niin yksilöivää tekijää kuin dna:ssa, mutta jos näytteessä on useampi vieras kuitutyyppi, jotka kaikki tukevat samaa väitettyä tapahtumaketjua, kuitututkimusten merkitys kasvaa.

 Jos on esimerkiksi tuhopolttoepäily, niin meille annetaan ne vaatteet, joiden uskotaan olleen epäillyn päällä tapahtuma-aikaan. Tutkijat tutkivat mikroskoopilla, onko niissä kuiduissa mikroskooppisen sulamien jälkiä.

Kuitujen vertailu- ja tunnistustutkimus on vain yksi osa krp:n rikosteknisen laboratorion kuitututkijoiden työtä. Tunnistustutkimuksessa tutkitaan kankaanpalaa, joka on jäänyt vaikka murtopaikalla johonkin ovenpieleen tai karmiin tai auto-onnettomuuspaikalta löydetään auton puskurista kuitu tai kankaanpala.

– Tieto siitä, mitä kangas tai kuitu on voi auttaa suuntaamaan tutkimusta.

Leimahduspalotutkimuksessa katsotaan, onko materiaali ollut lähellä liekkiä, tulta tai kuumaa esinettä.

– Jos on esimerkiksi tuhopolttoepäily, niin meille annetaan ne vaatteet, joiden uskotaan olleen epäillyn päällä tapahtuma-aikaan. Tutkijat tutkivat mikroskoopilla, onko niissä kuiduissa mikroskooppisen sulamien jälkiä, Bucht kertoo.

Rebecca Bucht.

Kuitututkijat tutkivat myös karvoja.

– Samat ihmiset, jotka tutkivat kuituja, tutkivat ihmisperäisiä karvanäytteitä. Hiuksissa voi olla merkkejä väkivaltaisesta irrottamisesta. Niistä voidaan todeta merkkejä, jos ne on leikattu tai väkivaltaisesti revitty. Ne jäljet näyttävät erilaisilta kuin luonnollisesti irronneet hiukset tai harjaamalla lähteneet hiukset, Bucht sanoo.

Epäillyissä tuhopoltoissa tutkijat voivat tutkia epäillyn kulmakarvoja, hiuksia tai ripsiä. Jos ne ovat olleet hyvin lähellä isoa tulipaloa, niihinkin voi tulla pieniä mikroskoopilla havaittavia kovan kuumuuden aiheuttamia jälkiä.

– Näytteet pitäisi taltioida suhteellisen nopeasti. Aika on kuitututkimuksen vihollinen, koska kuiduthan karisevat pinnoilta.

Kuitututkimuksen ja muiden rikosteknisten tutkimusten haaste on se, miten erotella rikollisen tapahtuman jättämät jäljet jokapäiväisen elämän jättämistä jäljistä. Sama haaste koskee myös sormenjälkiä, dna:ta ja ruutisavujälkiä.

– Ensin pitää varmistaa, ettei henkilö ole vaikka lasinpuhaltaja tai palomies, jos ripsissä ja kulmakarvoissa on jälkiä kuuman esineen lähellä olemisesta. Jos ruutisavupartikkeleita löytyy käsistä, pitää miettiä, onko henkilö ollut vasta metsästämässä tai ampumaradalla. Onko siis löydetylle jäljelle olemassa luonnollinen vai mahdollisesti rikollinen selitys?

Krp:n rikosteknisen laboratorion antama lausunto on aina osa rikostutkimuksen kokonaisuutta.

– Se lausunto pitää suhteuttaa tutkinnan muihin yksityiskohtiin. Kuitututkimus on vain yksi osa rikostutkinnan näyttöä, mutta tärkeä osa rikosteknisen tutkijan työkalupakkia, Bucht painottaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?