Jasmin löysi rakkauden ja odottaa vauvaa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jasmin löysi rakkauden ja odottaa vauvaa

Neliraajahalvaantunut Jasmin Koskiranta ei koskaan uskaltanut edes unelmoida, että hänestä tulisi äiti.


9.5. 6:50

Sähköpyörätuoli tulee hiljaa ulos helsinkiläisestä kerrostalosta. Pyörätuolia ohjaa suullaan Jasmin Koskiranta, 31.

Kaksi vuotta sitten Jasmin loisti parrasvaloissa, kun hänestä tehty elokuva Star Shaped Scar voitti Jussi-palkinnon vuoden parhaana lyhytelokuvana. Virva ja Vuokko Kuntun elokuva nousi somehitiksi.

Nyt valovoimaisessa naisessa on aivan uudenlaista hehkua.

– Minusta tuntuu, että minulle on kahden viime vuoden aikana tapahtunut enemmän kuin koko elämäni aikana, Jasmin sanoo.

Se on paljon sanottu ihmiseltä, joka halvaantui 8-vuotiaana kaulasta alaspäin suojatieonnettomuudessa. Jasmin on menettänyt molemmat vanhempansa. Kolme vuotta sitten hän oli itse kuolla keuhkokuumeeseen.

– Minulle kuuluu hyvää. Minun sukunimeni on nyt Taybi, Jasmin kertoo.

Suurissa tähtisilmissä tuikkii lämpö, kun hän kertoo elämänmuutoksestaan. Jasmin tutustui marokkolaiseen mieheen netissä helmikuussa 2019.

– Hän on mukava, hauska ja hyvännäköinen. Meillä synkkasi. Hänessä oli heti jotakin, mitä ei ole ikinä ollut kenessäkään muussa.

– Kun aloimme olemaan tosissamme, halusimme totta kai tavata. Eivät videopuhelut riitä. En ollut koskaan aikaisemmin ajatellut passiasioita, koska Suomen passillahan pääsee melkein minne vaan. Marokon passilla ei niin vaan pääsekään. Ainoaksi vaihtoehdoksi tapaamiselle jäi se, että minä jotenkin raahautuisin Marokkoon. Sitten törmäsimme siihen samaan vanhaan ongelmaan eli minun lentämiseeni, Jasmin kertoo.

Jasminille sopivin tapa lentää on vamman takia makuuasento eli paarikuljetus. Se on kallista ja vaatii useamman penkin lentokoneesta.

– En keksinyt mitään muuta kuin sen, että minulle hommattiin sellainen ihan hirveä jättikaulatuki, joita käytetään vakavien onnettomuuksien uhrien suojaamiseen. Sen tuen kanssa minut melkein hirtettiin lentokoneen tuoliin kiinni. Vaikka meinasin pyörtyä ja oksennus oli lentää, niin se oli ainoa mahdollisuuteni tavata rakkauteni. Minun oli pakko istua nousun ja laskun ajan, kuten kaikki muutkin. Sillä sekunnilla, kun merkkivalo sammui, menin heti makaamaan. Istuminen suorassa ei ollut miellyttävää. Mutta jos pitää valita, menenkö matkalle ja kärsin vähän tai en mene, valinta on tietenkin se, että menen.

Jasmin matkusti Pariisin kautta Marokkoon syyskuussa 2019. Jasminilla ja miehellä oli silloin jo takanaan hieman yli puolen vuoden tiivis nettituttavuus ja lukuisat videopuhelut.

Tapaaminen lentokentällä oli tunteikas, kun he vihdoin kohtasivat kasvotusten. Jasminia jännitti viime hetkellä niin, että hän melkein jänisti.

– Itkin lentokentällä ja sanoin, että en halua nähdä häntä. Entä jos hän ei tykkääkään minusta.

Kaksivuotias Jasmin iloisena syntymäpäivänään 1991.

Jasmin halvaantui 8-vuotiaana suojatiellä tapahtuneessa onnettomuudessa.

Jasmin Elämä lapselle -konsertissa 1999.

Pelko oli aiheeton, ja lopulta Jasmin uskaltautui kohtaamaan miehen. Mies haluaa pysyä yksityishenkilönä.

– Hän oli jopa parempi kuin osasin kuvitella. Minulla on hienoja muistoja siitä reissusta, Jasmin sanoo.

Reissu Marokossa kesti vähän alle kaksi viikkoa.

– Me menimme Marokossa heti naimisiin, kun me olemme muslimeita. Muslimit eivät seurustele ennen avioliittoa. Minä olin ollut muslimi jo pari vuotta ennen kuin tapasin mieheni. Itse toimitus ei ollut mitenkään kummoinen, mutta ennen sitä piti hankkia kaikki todistukset ja käännättää ne arabiaksi ja hakea leimoja. Se oli tavallaan sellainen kuin Suomessa mentäisiin maistraatissa naimisiin, Jasmin kertoo.

 Kun näin sormuksen, niin olisin vaikka voinut kuolla ja räjähtää siitä rakkauden määrästä, jota tunsin siinä hetkessä miestäni kohtaan.

Vasemmassa nimettömässään hänellä on kaksi sormusta.

– Minulle oli kuitenkin todella tärkeää saada timanttisormus sitten, kun menemme naimisiin. Olin jauhanut siitä sormuksesta kyllästymiseen asti miehelleni. Sitten kun kaikki virallinen osuus naimisiinmenosta oli vihdoinkin hoidettu ja sormuksen ostamisen aika koitti, mieheni alkoi ‘’hankalaksi’’ ja koko ajan vaan sanoi, että ei mennä nyt tai mennään huomenna tai katsotaan nyt milloin mennään tai onko se nyt oikeasti niin tärkeää. Kun matkani Marokossa oli jo loppumassa, menetin hermoni ihan täydellisesti ja sain kauhean drama queen -kohtauksen. Itkin ja sanoin miestäni petturiksi. Saman päivän iltana minulle selvisi, miksi mieheni ei ollut yhtään innokas menemään sormuskaupoille. Hän oli salaa käynyt ostamassa minulle jo timanttisormuksen. Hän halusi yllättää minut. Kun näin sormuksen, olisin vaikka voinut kuolla ja räjähtää siitä rakkauden määrästä, jota tunsin siinä hetkessä miestäni kohtaan.

Jasminin oli tarkoitus pitää hääjuhla tänä kesänä, mutta hänellä on edessään vielä yksi suuri elämänmuutos.

– Olen aina unelmoinut, että olisin morsian. En ole koskaan uskaltanut unelmoida siitä, että minusta tulisi äiti. En tiennyt, että se olisi minulle mahdollista. En oikein vieläkään usko todeksi sitä, että minä odotan vauvaa. Tämä on ollut kaikille yllätys, Jasmin kertoo.

Jasminilla on vasemmassa nimettömässään kaksi sormusta.

Jasmin Taybi (os. Koskiranta) odottaa vauvaa, jonka laskettu aika on heinäkuussa.

Laskettu aika on heinäkuussa.

– Kukaan lääkäreistäni ei ole ikinä hoitanut minun kaltaistani, neliraajahalvaantunutta ja hengityskoneessa olevaa naista. Heillä ei ole aiempaa esimerkkiä, ei ole ketään, johon verrata. Me menemme nyt viikko kerrallaan eteenpäin. Vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Minulla on nyt 30. raskausviikko.

– Olen yllättänyt iloisesti siitä, miten hyvin kaikki on mennyt tähän asti. Mitään isompaa ei ole ollut. En ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista. Lääkärit ovat ottaneet minut hyvin vastaan. Läheiseni ja ystäväni ovat iloisia puolestani ja odottavat pienokaista saapuvaksi, Jasmin kertoo onnellisena.

Hän on nähnyt vauvan ultraäänessä.

– Vauvamme on poika. Hän on vilkas, hyppii ultraäänessä ja menee karkuun, Jasminia naurattaa.

Jasmin saa viettää raskausaikaansa yhdessä miehensä kanssa, sillä mies sai oleskeluluvan Suomeen. Mies teki oleskelulupahakemuksen lokakuussa 2019. Hän tuli Suomeen viime vuoden elokuussa.

– Odotusaika oli ihan kauheaa. Piti elää epätietoisuudessa, meneekö lupahakemuksen käsittelyyn kuukausia vai vuosi. Pelkäsimme myös, että vastaus onkin kieltävä. Olin tosi paniikissa. Olin ihan varma, että maahanmuuttovirasto katsoo, että no kuka nyt tuon kanssa olisi, kun tuo on halvaantunut ja tuo vaan haluaa Eurooppaan. Mitään tuollaista meidän ei onneksi tarvinnut kokea. Meillä oli tosi hyvä ja kiva käsittelijä.

 Ihaninta on ollut yksinkertaisesti se, että saamme olla ja asua fyysisesti yhdessä. Me jouduimme olemaan niin pitkään erossa toisistamme oleskelulupaprosessin aikana. Kauhea ikävä ja epätietoisuus oli jatkuvasti läsnä. Se erossaolo kyllä riitti koko loppuelämäksi.

Jasmin tarvitsee hoitajia 24/7, mutta kokee, että on saanut hyvin viettää miehensä kanssa yksityisesti tavallista arkea.

Se arjen jakaminen rakkaan kanssa onkin hänen mielestään ihaninta.

– Ihaninta on ollut yksinkertaisesti se, että saamme olla ja asua fyysisesti yhdessä. Me jouduimme olemaan niin pitkään erossa toisistamme oleskelulupaprosessin aikana. Kauhea ikävä ja epätietoisuus oli jatkuvasti läsnä. Se erossaolo kyllä riitti koko loppuelämäksi.

– Ei meidän tarvitse tehdä edes mitään erikoista, niin silti ne hetket voivat olla juuri niitä ihanimpia. Esimerkiksi ihan kaupassa käynti tai jonkun hyvän sarjan katsominen voi olla juuri niitä kivoimpia hetkiä yhdessä.

– Odotan innolla myös, että pääsemme yhdessä matkustamaan, ettei tarvitse lentokentällä enää itkeä silmiä päästään ja hyvästellä tietämättä milloin näemme seuraavan kerran. Matkustelu jäi kesken, kun vihdoinkin löytyi keino, miten voin matkustaa sääntöjen mukaan ja mikä ei maksa ihan mielettömästi. Minähän maksan aina myös hoitajien matkat.

Jasmin ehti käydä Marokossa kaksi kertaa. Hänen piti mennä miehensä kanssa Turkkiin viime vuoden maaliskuussa, mutta korona perui sen matkan.

Vuonna 2012 hän teki unelmamatkan Miamiin. Ilta-Sanomat oli mukana tällä matkalla.

– Yksi unelmien kohde on Dubai, jonne toivon vielä jonakin päivänä pääseväni.

Facebookissa Jasmin kutsuu itseään Dubain prinsessaksi. Jasminia ja hänen miestään yhdistää samanlainen huumorintaju.

– Meillä on ihan oma huumori, mitä kukaan muu ei ymmärrä, ja aina me keksitään kaikesta jotakin hauskaa. Olin aina ihan varma, etten tule ikinä löytämään miestä senkään takia, ettei kukaan muu tässä maailmassa omista yhtä outoa ja kieroutunutta huumorintajua kuin mitä minulla on, mutta toisin kävi, Jasmin nauraa.

Vuonna 2012 Jasmin Koskiranta matkusti Miamiin.

Yksi suuri elämänmuutos tapahtui muutama vuosi sitten, kun Jasmin kääntyi muslimiksi.

– Minulta kysyttiin päin naamaa, että miksi sinun fiksun tytön piti valita kaikista maailman uskonnoista just se pahin. Mikä muu uskonto tahansa olisi ollut kysyjän mielestä parempi valinta. Moni oli myös ihan varma, että joku on käännyttänyt ja aivopessyt minut kääntymään islamiin. Kukaan ei ole ollut päätökseeni vaikuttamassa eikä kukaan edes tiennyt aikeistani vaihtaa uskontoa, vaikka se prosessi kestikin kuusi kuukautta, Jasmin kertoo.

Jasmin toivoo, että jokaisella olisi jokin tie tai polku mitä seurata, olipa se sitten uskonto tai mikä vain.

–  Kyllä minä voin myöntää, että itsellänikin oli etenkin aluksi tosi vaikeata harjoittaa uskontoani, koska mietin vaan, mitä muut ajattelevat ja sanovat tästä kaikesta. Olin vuosien varrella huomannut, kuinka ihmiset ihastelivat ja kehuivat minua näyttäessäni barbielta ja prinsessalta kaikkien glitterien, tekotukkien, paljastavien asujen, tekokynsien yms. kanssa, ja se sai minut tuntemaan itseni iloiseksi, koska minulla oli normaalisti aina niin huono itsetunto. Minua kauhistutti, jos kaikki alkaisivatkin vaan vihaamaan minua eikä kukaan enää tykkäisi minusta, kun olen muslimi, Jasmin kertoo.

Jasmin on onnellinen siitä, ettei niin ole käynyt. Ihmiset ovat kunnioittaneet hänen valintaansa.

– Kaikkien pitää tehdä sitä, minkä kokee oikeaksi ja tärkeäksi ja mikä tekee onnelliseksi, eikä elää muita varten tai muita miellyttääkseen. Joidenkin voi olla vaikea sitä uskoa, mutta olen edelleenkin se sama vanha Jassi, joka olen aina ollut. Sanoisin, että nyt muslimina olen vaan paranneltu versio siitä entisestä Jassista. Ja kyllä minä sisimmässäni ajattelen olevani edelleenkin prinsessa, vaikka en ehkä näytäkään enää samalta kuin ennen, Jasmin sanoo.

Jasmin sai ylioppilaslakin 2011.

Virva ja Vuokko Kuntun ohjaama Star Shaped Scar -elokuva kertoi Jasminin elämästä.

Onnettomuudesta muistuttaa pieni tähden muotoinen arpi, jonka mukaan Jussi-palkinnon voittanut lyhytelokuva nimettiin.

Vaikeiden vuosien jälkeen elämässä on paljon valoa. Vauvalle on hankittu pinnasänky, mutta muita tavaroita ei vielä ole. Lapselle on jo valittu nimi.

– Se nimi, millä me nyt kutsumme vauvaa, on vaan lempinimi, koska oikea nimi on vielä salaisuus. Tekisi kyllä tällaisena hölösuuna mieli kertoa vauvan tuleva oikea nimi, mutta kerrankin yritän olla hiljaa. Sen verran voin sanoa, ettei se ole suomalainen nimi, mutta kumminkin helppo lausua suomalaisillekin. Yleensä jokaisella arabinimellä on jokin tietty merkitys ja rakastan tätä nimeä ennen kaikkea sen takia, mitä nimi merkitsee, Jasmin kertoo.

Hän haluaa antaa oman kotinsa perintönä lapselleen selkeät säännöt, rakkautta ja rajoja.

– Arvostan omassa lapsuudessani sitä, että meillä oli kotona selkeät säännöt. Minusta tuntuu, että nykyään moni lapsi saa käyttäytyä ihan miten vaan eivätkä äidit ja isät sano mitään. Minusta sellainen on väärin.

Jasmin toivoo, että hänen äitinsä ja isänsä olisivat voineet nähdä lapsen.

– Äitini suri tosi paljon sitä, etten saa perhettä. Haluaisin niin paljon, että äiti näkisi minut nyt, Jasmin sanoo.

Suurin silmiin syttyy syvä kaipaus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?