IS lähti perjantai-iltana Helsingin kaduille nuorisotyöntekijöiden matkaan – 14-vuotias poika: monella nuorella puukko tai lamautin mukana - Kotimaa - Ilta-Sanomat

IS lähti perjantai-iltana Helsingin kaduille nuoriso­työn­tekijöiden matkaan – 14-vuotias poika: monella nuorella puukko tai lamautin mukana

Helsingin rautatieasemalla maanantai-iltana tapahtunut puukotus nosti raaistuneen nuorisoväkivallan jälleen tapetille. IS:n haastattelema 14-vuotias nuorukainen kertoo, että aseita ja lamauttimia löytyy runsaasti ja edullisesti.

24.4. 20:37

Tämän ja viime vuoden aikana on raportoitu lukuisia poliisin tutkimia väkivallantekoja, joissa epäiltyinä ovat olleet alaikäiset nuoret. Korona-aika näyttää lisänneen alaikäisten väkivaltarikollisuutta, vaikka nuorisorikollisuus on kokonaisuutena Suomessa vähentynyt.

Rautatieaseman puukotuksesta epäillään tällä hetkellä 16-vuotiasta nuorta. Tuoreessa muistissa ovat myös muun muassa Helsingin Koskelassa tapahtunut epäilty murha sekä Vallilan huumeryöstötappo.

Helsingin poliisilaitoksen nuorisoryhmän tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Marko Forss kertoi Ilta-Sanomille uskovansa, että nuorten vakavien väkivaltarikosten lisääntymisen taustalla vaikuttavat osaltaan muun muassa korona-aika, huumausaineet ja mielenterveysongelmat, mitkä myös osittain voivat linkittyä toisiinsa.

Ilta-Sanomat lähtee perjantai-iltana Helsingin kaupungin Etsivän nuorisotyön yksikön matkaan. Lähdemme nuorisotyöntekijöiden Mahamed Barren ja Mahad Sheikh Mussen mukaan, kun he jalkautuvat nuorison suosimille paikoille. Matkamme alkaa Pasilan kauppakeskus Triplasta hieman ennen kuutta illalla.

Barre ja Musse kertovat, että korona-ajan tekemisen puute näkyy nuorissa. Kun esimerkiksi elokuvateatterit, urheilupaikat ja kahvilat ovat olleet kiinni, ei nuorille ole muita paikkoja viettää aikaa kuin vaikkapa ostoskeskusten käytävät. Niissäkin on usein turha oleskelu kielletty, ja nuoret kiertelevätkin eri paikkoja. Tänä perjantaina lähdemme liikkeelle Triplasta, josta jatkamme matkaa Helsingin rautatieaseman kautta Itäkeskukseen ja sieltä Vuosaaren kauppakeskus Columbukseen. Kesällä jalkautumisalueisiin kuuluvat ostoskeskusten lisäksi puistot sekä esimerkiksi Hietaniemen uimaranta, mutta tällä kertaa kierros tehdään pääosin julkisissa sisätiloissa.

– Sen verran voi sanoa, että nuoret ovat turhautuneet tekemisen puutteeseen, ja se näkyy. Koulut on kiinni eikä harrastamaan pääse, Barre sanoo.

Barre ja Musse eivät koe huomanneensa, että nuorten välinen väkivalta olisi lisääntynyt. He muistuttavat, että eivät kaikki ostoskeskuksissa hengailevat nuoret ole pahan teossa.

– Yksittäistapauksia sattuu, eivätkä silloinkaan tekijät aina ole näitä hengailijoita. Nuoria on paljon, joillakin on rikostausta ja toisilla ei. Perushengailija ei usein ole rikoksentekijä.

 Mehän emme sitä sillä tavalla huomaa, mutta poliisin mukaan useampi nuori kantaa esimerkiksi puukkoa.

Triplaan saapuessa kauppakeskuksen käytävillä näkyy melko paljon nuorisoa, vaikka Barre ja Musse uskovat, että illan kierroksesta tulee melko rauhallinen. Viileä ja sateinen sää vaikuttaa nuorten kulkemiseen, mutta myös maanantainen puukotus rautatieasemalla vaikuttaa.

– Aina välillä jotain tapahtuu, ja kun jotain tapahtuu jossain kaupunginosassa, niin nuoret menevät muualle viettämään aikaa, miehet kertovat ennakoiden hieman normiperjantaista hiljaisempaa iltaa.

Nuoriso-ohjaajat Mahamed Barre ja Sheikh Musse Pasilan Triplassa.

Barre ja Musse uskovat, että julkisissa paikoissa vapaa-aikaansa viettävien nuorten määrä voi hieman laskea, kun koronarajoituksia puretaan. He kuitenkin muistuttavat, että erilaisilla nuorilla on erilaisia tarpeita eikä hengailuilmiö tule katoamaan hetkessä. Turvattomuus nuorten piirissä tuntuu kasvavan, mutta Barre ja Musse kertovat, että heille ei näy kuinka moni nuori kantaa jonkinlaista asetta omana turvanaan.

– Mehän emme sitä sillä tavalla huomaa, mutta poliisin mukaan useampi nuori kantaa esimerkiksi puukkoa. Mutta vaikea meidän asiaa todentaa, eivät nuoret tule meille nuorisotyöntekijöille esittelemään puukkojaan. Mutta ehkä muutaman kerran vuodessa kohtaamme nuoren, jolla on joku ase mukana.

Miehet toivovat, että tämän hetkinen levottomuus on vain koronaoire, joka alkaa helpottaa kun rajoituksia puretaan. Nuorisokulttuuri on heidän mielestään ollut muutoksessa jo jonkin aikaa ja siihen vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen media. Nuoret eivät enää vietä aikaa naapurilähiöissä vaan kokoontuvat joukkioihin, joissa kaikki eivät tunne tosiaan.

 Korona-aika on ihan paskaa. Ei ole mitään muuta tekemistä kuin hengaa frendien kanssa.

Liikkuessamme Triplassa huomaa nopeasti, että Barre ja Musse tuntevat paljon nuoria, joita he moikkailevat ja jäävät jututtamaan. Laaja kielitaito on jalkautuvalle nuorisotyöntekijälle tarpeellinen. Barre kertoo, että hyvä on osata kolmea tai neljää eri kieltä. Arabia, englanti, suomi ja somalia, hän listaa. Myöhemmin illalla kohdatessamme venäläistaustaisia nuoria, hän lisää haluavansa oppia myös venäjää. Hän kertoo, että nuoreen on helpompi saada kontakti jos osaa edes muutaman lauseen tämän äidinkieltä.

Ensimmäinen IS:n haastattelema nuori kertoo olevansa syntynyt vuonna 2001.

– Korona-aika on ihan paskaa. Ei ole mitään muuta tekemistä kuin hengaa frendien kanssa. Olisi mukavampi päästä nuorisotalolle vaikka pelaamaan biljardia kavereiden kanssa chillisti, hän toteaa.

Triplan ovien edessä on joukko nuoria, joiden luokse Barre ja Musse suuntaavat. Suurin osa tervehtii iloisesti tuttuja kasvoja, mutta jää hieman ihmettelemään toimittajaa sekä kuvaajaa. Nuoret rentoutuvat kun kerromme, että kommentoida saa nimettömänä emmekä kuvaa heidän kasvojaan.

Nuoriso vietti aikaa Pasilan Mall Of Triplan ulkopuolella.

14-vuotias nuori mies haluaa kertoa, onko nuorten väkivaltarikosten raaistuminen lisännyt turvattomuuden tunnetta.

– Liittyykö tää siihen rautatieaseman juttuun? Totta kai se mietityttää aina. Mutta aina pitää miettiä missä liikkuu, pitää olla aina varovainen. Ei tarvitse aina kantaa mukanaan mitään kättä pidempää, pitää vaan aina olla varovainen. Pitää miettiä missä liikkuu, koska Helsinki ei ole aina turvallinen paikka. Jostain paikoista voi saada vaikka puukosta.

Onko yhä useammalla nuorille puukkoja mukanaan?

– Joo, tai joku ase tai lamautin. Niitä liikkuu erittäin paljon. Niitä saa todella helposti, tuosta noin vain, parissa sekunnissa. Niiden hankinta ei ole mitenkään vaikeaa, ne on halpoja, niitä saa uutena, vanhana, ihan miten vaan haluaa.

 Mullekin on tapahtunut kaikenlaista ja mun päälle on yritetty hyökkää.

Mistä näitä aseita sitten saa?

– Tuttavapiireistä ja ihan tuntemattomilta ihmisiltäkin. Joltain frendeiltä, vaikka aina ei voi oikeasti tietää ketkä ovat sun frendejä. Se on vähän kaksipiippuinen asia, että kenen kanssa kannattaa liikkua. Mullekin on tapahtunut kaikenlaista ja mun päälle on yritetty hyökkää.

Pääsitkö tilanteesta kuitenkin karkuun?

– No, se asia on mennyt niin, että jätin ne tilanteet kesken. Mua pelätään tai mut tunnetaan aika hyvin. Että se riippuu tilanteesta, joskus tulee sellainen turvaton olo ja sydän alkaa sykkiä. Tulee paine ja ahdistaa, että mitä tapahtuu, aiotaanko minut tappaa.

Koetko, että koronarajoitukset ovat lisänneet tällaista levottomuutta, kun iltaisin ei pääse vaikka elokuviin tai harrastamaan?

– Joo, kyllä sen näkee sen korona-ajan. Paikat ei ole auki ja sit jengi näkee tällaisilla paikoissa. Mäkin kävin jonkin verran esimerkiksi elokuvissa tai muuta. Mutta nyt nähdään jengiä esimerkiksi näin tässä (Triplan) ulkopuolella.

Hän jatkaa vielä, että kokee useiden nuorten esittävän kovempia kuin he ovat, ja tällaiseen esittämiseen kuuluu välillä vaikkapa puukon mukanaan kantaminen.

– Mä en halua kantaa mitään puukkoa. Mutta on tuolla aika vaikeaa. Tiedän tapauksia, että jonkun perhettä on uhkailtu tappamisella riitojen takia. On harmi mihin tää ihmiskunta oikein menee... Kaikki kiusaaminen ja tällanen... ne on vähän säälittäviä asioita, nuori mies lopulta huokaa.

Jatkamme kiertelyä Barren ja Mussen kanssa. Hekin tunnistavat nuorissa mainitun ryhmäpaineen esittää porukassa kovanaamaa.

– Etenkin silloin kun nuorisoporukassa on puolituttuja, niin kuuluu esittää.

IS:n haastattelema 14-vuotias kertoo, että teräaseiden hankkiminen on nuorille helppoa.

Nuorisotyöntekijät kertovat, että heidän työhönsä kuuluu koittaa ohjata nuoria paremmille poluille. He kertovat, että nuoret suhtautuvat heihin pääosin positiivisesti. Luottamus nuoreen ei kuitenkaan synny hetkessä vaan on oltava kärsivällisiä. Haukkujakin kuulemma kuulee, ja illan aikana välillä huomaa pienten nuorisoporukoiden pelmahtavan karkuun nähdessään miehet. Välillä joku vilauttaa miehille salaa keskisormea, mutta suuri enemmistö illan aikana vastaantulevista nuorista tervehtii heitä iloisesti. He kertovat kohtaavansa päivittäin satoja nuoria ympäri Helsinkiä.

– Me mennään nuorten ehdoilla, ja koetetaan vain osoittaa, että haluamme heidän parastaan. Kärsivällisyys on tässä työssä valttia, Barre muistuttaa.

Jalkautumisen lisäksi miehet kertovat, että nuoria tavoitellaan myös sosiaalisessa mediassa. Barre kaivaakin Triplan pihalla puhelimen ja laittaa TikTok -palveluun lyhyen videon, jossa kertoo miesten olevan liikkeellä.

– Otin meidän TikTokista vastuun vasta tässä viikon sisällä, mutta meillä on Snapchat ja Instagram ja muita, ja jaamme tiimin kesken eri vastuualueita. Nuoret ovat meihin yhteydessä etenkin Snapchatissä ja Facebookissa. Mutta tällaista jalkautumista tehdään silti joka päivä, Barre kertoo.

Siirrymme Triplasta Helsingin rautatieasemalle, joka vaikuttaa hiljaiselta. Ylhäällä itse asemalla ei nuorisoa juuri näy, alhaalla Asematunnelissa hieman, mutta valtaosa on aikuisia. Aikuisia, joilla saattaa olla päihdeongelmia, mutta Helsingillä on omat kiertävät työntekijät heitä varten. Alhaalla metrolaiturilla näkyy enemmän nuoria. Barre ja Musse käyvät juttelemassa heidän kanssaan.

12–13-vuotiaat pojat kertoivat, että he eivät ole kokeneet turvattomuuden tunteen kasvaneen korona-aikana.

12–13-vuotiaat pojat kertovat, että heidän mielestään hengailu korona-aikana on levottomampaa mutta olo ei ole muuttunut turvattomammaksi. Mukana oleva 13-vuotias tyttö ei osaa sanoa onko turvattomampi olo, mutta korona aika turhauttaa häntä.

– On niin tylsää. Ei oo harrastuksia. Olisi niin kiva päästä iltaisin kavereiden kanssa harrastamaan jotain. Nyt en pääse edes joka päivä ulos koronan takia, tyttö parahtaa.

Hyppäämme metroon ja suuntaamme Itäkeskukseen. Miltei heti saavuttuamme kohtaamme Barren ja Mussen kollegoita, jotka myös toteavat illan olevan hieman normaalia perjantaina rauhallisempi.

Kohtaamme nuoren venäläistaustaisen poikaporukan, jota Barre ja Musse moikkaavat. Pojat kertovat, että korona-aika on tylsää, muttei turvatonta.

– Eikä me sitä tautia pelätä, ei se venäläisiin tartu, meillä on niin paljon vodkaa veressä! pojat huikkaavat jatkaessamme matkaa.

Vodkasta puheen ollen, kaikki illan aikana kohtaamamme nuoret vaikuttivat olevan selvinpäin, emmekä näe kenelläkään heistä alkoholijuomia. Barre ja Musse kertovat, että etenkin sateisella säällä viinalla läträäjät pysyvät poissa julkisilta paikoilta, ja viettävät aikaa jonkun kotona.

 Tosi moni kavereista joutuu olemaan koko ajan vaan sisällä. Siitä tulee levottomaksi.

Barre ja Musse moikkailevat nuoria tyttöjä, joista eräs näyttää ylpeänä saaneensa koulusta hyviä merkintöjä. Barre lupailee palkinnoksi leffalippuja.

– Tää korona vois jo loppua, koska missään ei saa olla. Meitä nuoria häädetään esimerkiksi Vuosaaressa pois kaupoista. Miksi aikuiset saa silti pyöriä kaupassa mutta meidät häädetään? Me nuoretkin ollaan ihmisiä. Kyllä se vähän purkautuu sellaisena turhautumisena kaveripiirissä kun ei saa tehdä mitään, yksi tytöistä sanoo.

– On tylsää kun mikään paikka ei ole auki. Tosi moni kavereista joutuu olemaan koko ajan vaan sisällä. Siitä tulee levottomaksi, toinen tyttö kommentoi.

Yhtäkkiä tyttö kääntyy Barren ja Mussen puoleen, ja kertoo että poliisit ovat soittaneet hänelle.

– Mä menin vähän paniikkiin, mutta ne haluu vähän kuulustella mua. Ihan muuten vaan...Tai siis siitä rautatieaseman puukotuksesta.

Sitten hän muistaa Ilta-Sanomien läsnäolon ja vaikenee. Tytöt supattelevat keskenään ja ilmoittavat lähtevänsä. Ilmeisesti he tunsivat osan maanantain puukotukseen liittyvistä henkilöistä.

Mahamed Barre ja Mahad Sheikh Musse juttelivat nuoren tytön kanssa Itäkeskuksen ulkopuolella.

Jatkamme Itäkeskuksessa liikkumista, ja poikkeamme Puhoksen ostoskeskukseen, jossa törmäämme Barren ja Mussen vapaalla olevaan kollegaan Omariin, joka kertoo miesten olevan rautaisia ammattilaisia nuorisotyössä.

– Tiesitkö, että he ovat tehneet töitä nuorten kanssa varmaan 20 vuotta! He kyllä ymmärtävät nuoria, Omar hehkuttaa.

Barre huomauttaa, että jalkautuvan työn yksikössä he ovat aloittaneet alle kaksi vuotta sitten.

Kierroksemme jatkuu vielä Vuosaaren ostoskeskus Columbukseen, jossa keskuksen vartijat tervehtivät Barrea ja Mussea iloisesti. He kertovat, että ilta on tähän mennessä ollut kohtuullisen rauhallinen. Niin sanottu ”perusjengi” notkuu kuulemma ostarilla, mutta nämä nuoret lähtevät nopeasti pois kun Barre ja Musse ehdottavat heitä kommentoimaan nuorison tilannetta Ilta-Sanomille.

Mediaa kohdatessaan osa nuorista vaihtoi maisemaa.

Lyhyen kierroksen jälkeen päätämme palata takaisin keskustaan ja Rautatieasemalle, joka kuitenkin osoittautuu todella hiljaiseksi. Kurja ja nopeasti viilentynyt sää lienee karkottanut nuorison tällä kertaa muualle. Mahamed Barre ja Mahad Sheikh Musse kertovat käyvänsä vielä kurkkaamassa Kampin ostoskeskuksen. Toimittaja ja kuvaaja toivottavat heille turvallista matkaa ja hyvää jatkoa.

Nuoriso-ohjaaja Musse ja Barre kertovat, että nuoria yleensä löytyy raidereittien varrelta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?