Kommentti: Berner-viestit salaava oikeuskansleri otti käyttöön ”italialaisen taktiikan” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Berner-viestit salaava oikeuskansleri otti käyttöön ”italialaisen taktiikan”

Salailu rapauttaa yhteiskuntaa. Oikeuskansleri näyttää esimerkkiä, kirjoittaa Ilta-Sanomien rikostoimittaja Rami Mäkinen.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti yrittää pitää salassa viestittelynsä ex-ministeri Anne Bernerin (kesk) kanssa.­

20.4. 17:50

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on ylimpänä laillisuusvalvojana päättänyt näyttää kyseenalaista esimerkkiä Suomen koko virkamieskunnalle. Hän taistelee kynsin ja hampain saadakseen pidettyä salassa oman viestittelynsä ex-ministeri Anne Bernerin (kesk) kanssa.

Kyse on helmikuussa 2019 vaihdetuista viesteistä. Niissä käsiteltiin Bernerin aietta siirtyä liikenne- ja viestintäministerin tehtävästä ruotsalaisen SEB-pankin palvelukseen.

Ylen toimittaja Merja Niilola pyysi viestejä oikeuskanslerinvirastosta (OKV) tuoreeltaan julkisuuslain nojalla. OKV kieltäytyi luovuttamasta viestejä. Niilola valitti kieltäytymisestä.

Helsingin hallinto-oikeus päätti, että Niilolalle esitetty salausperuste ei ollut lainmukainen. Oikeuden mukaan kyse on julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisistä asiakirjoista.

Silti oikeuskansleri yhä kieltäytyy viestejä luovuttamasta. Oikeusprosessi on kestänyt jo yli kaksi vuotta, eikä loppua näy.

Miten ihmeessä tällainen on edes mahdollista? Yritän avata.

Anne Berner toimi liikenneministerinä vuosina 2015–2019.­

Iltalehti julkaisi maanantaina ansiokkaan artikkelin, jossa Berner-viestien tähänastinen oikeuskäsittely selostettiin perinpohjaisesti. Koetan tässä hieman tiivistää sekä ennen kaikkea selittää ja ennustaa, mitä kaikki tämä käytännössä tarkoittaa.

Oikeuskansleri Pöysti on ottanut käyttöön niin sanotun ”italialaisen” salaamistaktiikan. Termin isä on MTV:n rikostoimittaja Jarkko Sipilä, joka aikoinaan lanseerasi sen erään julkisuuskamppailun yhteydessä. Termi juontaa juurensa eteläeurooppalaiseen istumalakkoiluun.

Homma toimii näin:

  1. Pyydettyä tietoa ei anneta. Tiedon pyytäjälle (tässä tapauksessa Merja Niilola) ilmoitetaan yksi salausperuste. OKV:n Niilolalle ilmoittama oli julkisuuslain 5 § 4 momentti. OKV:n mukaan ministerin ja oikeuskanslerin väliset viestit olisivat sellaista viranomaisen sisäistä työskentelyä, jota julkisuuslaki ei koske.

  2. Niilola valittaa OKV:n päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

  3. Hallinto-oikeus toteaa, että esitetty 5 § 4 momentti ei tässä tapauksessa käy perusteluksi. Viestit ovat keskeisiä asiakirjoja, joihin sovelletaan julkisuuslakia. Viesteissä Pöysti oli ottanut kantaa Bernerin edellytyksiin jatkaa ministerinä.

  4. Kesken hallinto-oikeusprosessin OKV kehittää uusia salausperusteita, joita Niilolalle ei alun perin ilmoitettu. OKV selittää oikeudessa, että viestit olisivatkin salaisia myös julkisuuslain 24 § 1 momentin 15 kohdan (tietojen antaminen kuulemma vaarantaisi oikeuskanslerin valvontatehtävän) ja 20 kohdan (tiedot ovatkin ruotsalaisen SEB-pankin liikesalaisuuksia) nojalla.

  5. Hallinto-oikeus ei voi ottaa kantaa uusiin perusteluihin, koska niitä ei mainittu Niilolalle annetussa alkuperäisessä päätöksessä. Vain alkuperäinen päätös oli valituksen kohteena, eikä Niilola mistään muusta olisi voinutkaan valittaa. Hallinto-oikeus voi siten ainoastaan todeta alkuperäisen perusteen (se 5 § 4 momentti) perusteettomaksi ja palauttaa tietopyynnön muutoin takaisin OKV:lle.

  6. OKV ei tyydy tähänkään, vaan hakee valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta (KHO). Jossa siis on edelleen kyse vain siitä alkuperäisestä Niilolan saamasta päätöksestä, ei uusista 24 §:ään nojaavista perusteluista.

”Italialainen” temppu piilee kohdassa 4. Vaikka KHO:n tuleva ratkaisu olisi Niilolalle myönteinen, niin KHO voi edelleen ottaa kantaa vain valituksen kohteeseen eli siihen OKV:n Niilolalle antamaan alkuperäiseen päätökseen.

Eli vaikka Niilola ”voittaisi” juttunsa korkeimmassa, niin edessä voi hyvinkin olla paluu lähtöpisteeseen.

Seuraa ennustus: Jos näin käy, niin OKV tekee uuden päätöksen, jossa tiedot edelleen salataan, mutta tällä kertaa uusilla perusteilla. Niilola joutuu tekemään uuden valituksen hallinto-oikeuteen. Ja niin edelleen.

Viranomainen voi tällä metodilla käytännössä viivyttää julkisen tiedon antamista lähes loputtomiin.

Helposti 5–6 vuotta menee tietopyynnöstä tietojen saamiseen. Siinä vaiheessa Berner istuu jo Portugalissa siemailemassa sateenvarjodrinkkiä ja Pöysti mittailee barokkipeilin edessä rintapieleensä ripustettuja kunniamerkkejä.

 Oikeuskansleri ei todellakaan ole ensimmäinen viranomainen, joka italialaiseen taktiikkaan turvautuu.

Oikeuskansleri ei todellakaan ole ensimmäinen viranomainen, joka italialaiseen taktiikkaan turvautuu.

Pöysti on kuitenkin maan ylin laillisuusvalvoja. Hänen tulisi olla esimerkki. Salauskulttuuri rapauttaa yhteiskunnan perusteita. Se avaa tietä korruptiolle, viranomaisten mielivallalle ja luottamuspulalle kansalaisten silmissä.

Viranomaisten viime vuosina lisääntynyt salaamishalu on ilmiö, joka sananvapauden oikeasta toteutumisesta (juhlapuheet eivät hetkauta) kiinnostuneita huolestuttaa tällä hetkellä hyvin paljon. Julkisuudessa esillä olleista esimerkeistä mainittakoon vaikka poliisi ja verottaja.

OKV:n tavasta toimia Berner-viestien suhteen tulee mieleen eräs toinen organisaatio. Yhdysvalloissa alkoi jo 1960-luvulla Helvetin enkeleiden yhä jatkuva perinne, Suomessakin sovellettu, että jutut viedään niin sanotusti perälautaan asti. Oli aihetta tai ei, oltiin syyttömiä tai ei.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?