Teemu Keskisarjan kolumni: Älkää kivittäkö yhtä syntistä pääjohtajaa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Teemu Keskisarjan kolumni: Älkää kivittäkö yhtä syntistä pääjohtajaa

Erehtyväiset poliitikot ja virkamiehet ansaitsevat synninpäästön, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Teemu Keskisarja.

20.4. 8:00

Pyydän anteeksi kärjistettyjä esimerkkejä, joilla tietääkseni ei ole mitään totuuspohjaa.

Jos Puolustusvoimain johdosta paljastuu Venäjän ja Kiinan agentteja, entä sitten? Ainahan militaarihistoriaan mahtuu muutama luopio. Vahingot pysyvät siedettävinä rauhanaikana. Kukaan ei kaadu eikä haavoitu. Kansalaiset ovat tuohtuneita, mutta eivät maansa myyneitä.

Luottamus armeijaan palautuu, kun vakoilijakenraalien tilalle ylenevät nuhteettomat everstit.

Mikäli Opetushallituksen sisältä jää kiinni pedofiilirinki, tiedämme, että oikeuslaitos hoitaa homman. Karmea tapaus, mutta ei horjuta uskoamme kymmeniintuhansiin hyviin opettajiin taikka peruskouluun ja oppivelvollisuuteen.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) viimeaikaiset kuseliukset kyseenalaistavat jonkin perimmäisemmän perusrakenteen. Yhteiskunta on käytännöllinen olento, joka ottaa ja antaa rahaa. Mitä järkeä on maksaa veroja, kun maailman suurin julkinen sektori nauttii noin kannustavasta ja asiakaslähtöisestä kontrollista?

VTV on pukki kaalimaan vartijana, kuten toteaa taloushallinnon veteraani Pauli Vahtera ansiokkaassa tutkimuksessaan. Mikään lieka tai aitaus ei estä kesyjä virkamiehiä nuolemasta tarkastuskohteiden kättä. Asetelma ei ankaroidu siitä, että yksi viikari päätyi uhrilampaaksi. Parahin lukija, uskotko sinä, että eduskunnan määkivä tarkastusvaliokunta tulevaisuudessa hyvin paimentaa ikään kuin omaa paimentaan?

Stailaukset, hiusmuotoiluvalmennukset ja Bhutanin-matkat arvatenkin vähenevät varoittavan esimerkin vuoksi. Ei hyvä! Muissakin virastoissa on päälliköitä, joille ehdottomasti pitää maksaa palkkaa siitä, että he keskittyvät vain harrastuksiinsa eivätkä työaikana tee myyräntyötä.

Näin ajattelen nyt, kun ajan kehätietä ympäri pääkaupunkiseudun, jonka suonet on revitty auki toinen toistaan rujommilla rakennushankkeilla.

Suomalaiset huippuvirkamiehet eivät ole tuhlareita eivätkä erityisen korruptoituneita.

He ovat olosuhteiden uhreja ja tilaisuuden tekemiä rehellisiä varkaita. Valtiontalous kärsii kosteusvaurioista. Rahatulva on sen mädättänyt. Kuntotarkastuksessa ei edes tarvitse avata lattiaa. Selvitäpä, mikä oli valtion, sinun kotikuntasi tai vaikkapa opinahjosi budjetti vuosina 2020, 2000, 1990, 1970 ja 1950. Mieti, montako ”leikkausta” numeroissa näkyy? Pitkällä aikavälillä ei yhtään. Vain päinvastaisia rahoitustoimia, joita voisi kutsua mättäyksiksi.

Kun mättäyksiä kasautuu, niitä on pakko siirtää tukitoimintoihin ja henkilöstön kehittämiseen kehitysmaaretkeilyllä. Yhteiskunnan perisynti on mättäminen. Se johtuu meistä pienistä ja keskikokoisista ihmisistä. Olemme vuosikymmenten varrella uponneet julkisrahoitteisen mammonan autuuteen. Siitä emme luovu, vaikka verovaravirtojen hedelmällisyys monesti muistuttaa suolajärveä.

Erehtyväiset poliitikot ja virkamiehet ansaitsevat synninpäästön.

Todellakin toivon, että Tytti Yli-Viikari paran kivittäjien lauma vaivautuu pohtimaan näitä näkökantoja.

Kirjoittaja on historioitsija.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?