Saara Kankaanrinnan kolumni: Koko maailman ruokaketju voi romahtaa, jos pölyttäjien sukupuutto jatkuu – ja me korjaamme vain oireita

Pölyttäjien katoaminen ennustaa koko maailman ruokaketjun romahtamista. Jo nyt sukupuutto uhkaa melkein puolta pölyttäjälajeista, kirjoittaa kolumnissaan Saara Kankaanrinta.

19.4.2021 8:00

Ei anniskelurajoituksia! Seuraan kotipihan krookuksia. Muhkea kimalainen kömpii terälehden reunan yli ja hoippuu viereisen kukan oranssia ydintä kohti. Se lähes tipahtaa uuden herkun ääreen.

Karvainen takapuoli, raajat ja silmätkin ovat siitepölystä sahraminkeltaisia.

Näky on kuin festivaalien viimeisiltä tunneilta; nautittu on jo yli tarpeen, mutta vielä yhdet voi ottaa. Kimalaisen kaveri on sammahtanut nurmikolle. Siinä se köllöttää voipuneena, kunnes havahtuu ja lähtee kohti lähintä krookusta.

Pulleron lennossa ei ole häivääkään virtaviivaisuutta. Sen lentokyky onkin ihmetyttänyt ihmisiä pitkään. Sanonta kuuluu: ”Aerodynamiikan lakien mukaan kimalainen ei voi lentää. Onneksi kimalainen ei sitä itse tiedä.”

Nämä kevään ensimmäiset kimalaiset ovat tärkeitä. Kuningatar on koko yhteisön kannalta ratkaiseva. Jos se kuolee, yhdyskuntaa ei synny.

Luonto on ihmeellinen. Vaniljan pölytykseen kelpaavat vain yhden Melipona-suvun mehiläiset, ja se on pölytettävä 12 tunnin kuluessa kukan aukeamisesta.

Miten paljon on vaikutusketjuja, joita emme vielä tiedä?

Pölyttäjien katoaminen ennustaa koko maailman ruokaketjun romahtamista. Jo nyt sukupuutto uhkaa melkein puolta pölyttäjälajeista.

Syitä pölyttäjien massakuolemiin ovat elintilan katoaminen, kun vähennämme luontoa joko asfaltilla tai yhden lajin istutuksilla, eri puolilta tulevat myrkyt, ja kiihtyvä ilmastonmuutos.

 Näyttää siltä, että aina vaan korjaamme mieluummin oireita kuin juurisyitä. Toivottavasti saamme EU:n yhteishankintamenettelyn kautta ajoissa peltipölyttäjiä kun tosipaikka tulee.

Mitä tekee ihminen näiden faktojen kanssa? Korjaammeko juurisyitä? Emme, vaan keksimme RoboBeen. Se on Harvardin yliopistossa keksitty metallimehiläinen, mikrokopteri.

”Onneksi mehiläisille on kehitteillä sijaisia”, uutisoi tiedelehti iloisesti. En tiedä kumpi on masentavampaa, hökötys vai sitä ylistävä artikkeli.

Kiinassa on jo pölytetty ihmiskäsin, meikkisudin näköisellä apuvälineellä. Tähän nähden RoboBee on kai toiveikas ratkaisu.

Ja mikäs siinä, jos peltipörriäinen ja ihminen suteineen olisivat teoreettinen vaihtoehto. Se, johon ei tarvitsisi turvautua, koska maiden päättäjistä koostettu pölyttäjänyrkki olisi tehnyt kaiken voitavansa.

Mutta näyttää siltä, että aina vaan korjaamme mieluummin oireita kuin juurisyitä. Toivottavasti saamme EU:n yhteishankintamenettelyn kautta ajoissa peltipölyttäjiä kun tosipaikka tulee.

Homo Faber on Max Frischin romaani. Kirja ilmestyi 1957, vuosikymmenellä jolloin ensimmäinen sarjavalmisteinen tietokone esiteltiin. Koteihin tulivat pesukoneet, jääkaapit ja televisiot.

Päähahmo on Walter Faber, joka luottaa laskemiseen, työkaluihin ja järkeen. ”Teknologia mystiikan sijaan”, hän lausuu itsevarmasti.

Hän on äärimmilleen viety hahmo, kykenemätön ymmärtämään paitsi kauneutta ja tunteita, myös suurinta osaa maailmasta, toisin kuin hän itse luulee. Sitten elämä opettaa.

Homo Faber välähtää mielessä näinäkin päivinä.

Katselisin mielelläni hänen kanssaan krookuksista juopuneita kimalaisia.

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?