Ystävän jäätävä reaktio löi ällikällä – koronarajoitukset kuumentavat tunteita, kun matkoille tekisi jo mieli

Kun yksi haluaa paeta korona-ahdistusta kesälomamatkalle ja toisen mielestä kontaktit pitäisi minimoida, tunteet helposti kuumenevat.

18.4.2021 7:40

Yksi perheestä haluaa kesälomalla Espanjaan. Toinen haluaa kiertomatkalle ympäri Suomen. Kolmannen mielestä ei ole sopivaa lähteä yhtään minnekään humputtelemaan ennen kuin rokotukset on saatu ja kaikkien terveys turvattu.

Kuulostaako tutulta?

Monessa perheessä katse on nyt tulevassa kesässä ja lomasuunnitelmissa. Erilaiset näkemykset koronaohjeiden noudattamisesta saattavat kuitenkin aiheuttaa ristivetoa.

SPR:n valmiusryhmän psykologina ja Terveystalon työterveyspsykologina työskentelevä Nina Lyytinen tunnistaa ilmiön. Hänen mukaansa erilaisten tartuntatautien mukanaan tuomaa ahdistusta ja epävarmuutta yhdistää se, että kyseessä on niin sanottu näkymätön uhka.

Silti tulevaisuuden, kuten kesälomien, suunnittelu on ihmisen selviytymisen kannalta tärkeää.

– Kun elämme epävarmuuden keskellä, ihmisellä on päällä jatkuvasti eräänlainen uhkatutka. Se voi olla monelle hyvin kuormittavaa. Kun uhka ei näy, siitä tulee eri tavalla pelottava ja ahdistava, Lyytinen selittää.

Näin kokemuksestaan kertoo eräs Ilta-Sanomien lukija.

”Olemme suunnitelleet kesälomaa ystäväperheen kanssa. He haluaisivat lähteä Espanjaan. Me uskallamme lomailla korkeintaan kotimaassa, jos tautitilanne ei hellitä emmekä saa rokotetta kesään mennessä.

Paljon riitoja on ollut esimerkiksi siitä, että ystäväperheen mielestä emme halua nähdä heitä, vaikka kyse ei ole siitä. Emme uskalla nähdä, sillä mieheni kuuluu riskiryhmään. Olimme ennen koronaa paljon tekemisissä, mutta nyt välimme ovat viilentyneet.

Olemme pyrkineet tapaamaan ulkotiloissa, mutta ystäviemme mielestä se on naurettavaa. Usko yhteiseen lomamatkaan alkaa hiipua.”

Tilanne on Lyytiselle tuttu. Pelon ja ahdistuksen määrä vaihtelee ihmisillä epävarmuustekijöiden määrän mukaan.

– On luonnollista ja hyväksyttävää, että korona aiheuttaa erilaisia tunteita. Toisia saattaa painaa huoli itsen tai läheisen sairastumisesta, jos kuuluu esimerkiksi riskiryhmään. Toisen rohkeammat ratkaisut saattavat tuntua epäreiluilta. Toisaalta pitkittynyt kriisi saattaa turhauttaa ja väsyttää, Lyytinen selittää.

Lyytinen huomauttaa, että perheet tekevät erilaisia riskiarvioita, ja loppujen lopuksi voimme vaikuttaa vain omiin valintoihimme.

Vaikka ei aina pystyisi ymmärtämään toisen valintoja, voi yrittää miettiä, miksi toiset toimivat niin kuin toimivat.

Konsensusta ei aina löydy. Toisen valintoja ja mielipiteitä ei aina voi hyväksyä. On kuitenkin hyvä muistaa, että eriäviä näkemyksiä on ollut myös ennen pandemiaa, ja olemme silti tulleet toimeen, Lyytinen huomauttaa.

– Voimme pohtia omia rajojamme ja miettiä, miten voimme pitää yhteyttä niihin, jotka itse tekevät erilaisia valintoja. Jos toisilla on löysemmät rajat ja he haluavat tavata, voimme sanoa, että tavataan ulkotiloissa.

Lyytinen muistuttaa, että vaikka jokainen tekee itse valintansa, on tärkeää seurata viranomaisten suosituksia.

– Meillä on joka tapauksessa yhteinen tavoite siitä, että emme sairastuta toista.

Täysin erilaiset suhtautumistavat voivat repiä jopa parisuhdetta. Näin kertoo eräs IS:n lukija:

”Ärsyttää valtavasti, että mieheni käy jatkuvasti bileissä, yöpyy kavereiden luona ja elää normaalia elämää. Itselläni on astma, enkä haluaisi sen vuoksi saada koronaa. Tämä on nyt olevinaan meille se kompromissi: mies tapaa niitä muutamaa samaa kaveria heidän kotonaan. Silti näissä kodeissa on myös ihmisiä, jotka ovat matkustaneet sinne muualta. Mieheni kävisi kuulemma baareissakin, jos ne olisivat auki.”

Lyytinen huomauttaa, että tilanne on erityisen haastava, kun uhka tulee omaan kotiin ja turvapaikkaan.

– Tässä vaaditaan vuorovaikutusta. On tärkeää pysähtyä sen äärelle, millaisia tunteita ja reaktioita itsessä herää, kun toinen rikkoo omia rajoja. Voi ajatella, että tätä peilaa ensin esimerkiksi ystävän kanssa tai kirjoittaa paperille.

Kun omia tunteita on peilannut, ne kannattaa ottaa puheeksi kumppanin kanssa.

– Kerro kumppanille, miltä sinusta tuntuu, mutta älä syyllistä. Voit esimerkiksi sanoa, että sinussa herää pelkoa ja huolta siitä, että sairastut. Kuvaile millaisia tunteet ovat. Voit myös kertoa, että sinulle on tärkeää viettää kumppanisi kanssa aikaa, mutta se herättää pelkoa, jos tämä tapaa ystäviään. Empaattinen ote on tärkeä.

Lyytisen mukaan myös toisen tarpeita ja tunteita on tässä tilanteessa pyrittävä ymmärtämään.

– Kysy, mikä merkitys toiselle on ystävien tapaamisella. Yritä ymmärtää, vaikka se ei olekaan aina helppoa.

Eräs Ilta-Sanomien lukija kertoo jäätävästä reaktiosta, jonka hän sai osakseen, kun kertoi ulkomailla asuvalle ystävälleen, ettei uskalla korona-aika tavata tätä.

”Ystäväni asuu Norjassa ja suunnittelee parhaillaan Suomeen matkustamista. Hänellä on siihen täysi oikeus, sillä hän on edelleen Suomen kansalainen. Saimme ison riidan aikaiseksi, kun hän ilmoitti haluavansa tavata minut.

Olen itse elänyt hyvin varovaista elämää ja karsinut kontaktit minimiin. Ystävää on kova ikävä, mutta en uskalla tavata häntä. Vaikka kerroin tästä ystävälleni, hän otti sen henkilökohtaisesti. Ystäväni ihmetteli, onko hän mielestäni kävelevä tautipesäke ja ilmoitti, että voin saada koronan Suomessakin. Hän oli hyvin loukkaantunut, sillä emme ole tavanneet koronan takia vuoteen.

Yritin kertoa ystävälleni, että tämä ei johdu siitä, että en haluaisi tavata. En ole tavannut muitakaan ystäviäni muualla kuin ulkotiloissa. Ystäväni mielestä olen lapsellinen. Hän perui lentonsa Suomeen. Saimme asiat sovittua, mutta minusta tuntuu, että hän on päätöksestäni edelleen katkera.”

Pitkään jatkuneessa kriisitilanteessa tulkinta siitä, ettei ystävä halua nähdä, voi Lyytisen mukaan syntyä varsin helposti – silloinkin, kun siitä ei oikeasti ole kysymys.

– Näissä tilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten toiselle puhuu. On eri asia sanoa, että ei halua nähdä kuin että ei voi nähdä. Voit esimerkiksi sanoa ystävälle, että haluan nähdä sinut, mutta haluan välttää sairastumista, enkä siksi voi nähdä, Lyytinen neuvoo.

Ystävälle kannattaa kertoa tunteistaan rehellisesti ja kysyä myös ystävän tunteista suoraan.

– Jos pelkää ystävyyden menettämistä, on tärkeää asettua toisen asemaan. Tilannetta kannattaa pohtia itsen ja toisen näkökulmasta. On tärkeää pohtia myös sitä, miten olemme tilanteessa ja miten tulkitsemme tilanteen. Voimme suoraan kysyä toiselta, onko niin, että hän ei vain halua nähdä, vai onko niin, että haluaa, mutta ei voi.

Toivo. Sitä Lyytinen kaipaa maailmaan tällä hetkellä. Hän kertoo, että ihminen voi opetella elämään epävarmuuden kanssa ja etsiä toivon luomisen näkökulmia.

Epävarmuuden keskellä ensimmäinen askel toiveikkuuteen on se, että hyväksyy tilanteen herättämät erilaiset tunteet. Itseään kannattaa muistuttaa siitä, että ikävätkin tunteet ovat normaaleja, eikä itsessä ole mitään vialla.

– Epävarmuus on tunteena vaikea. Sitä ei tulisi oppia hallitsemaan, vaan sen kanssa tulisi opetella elämään. Älä jää tunteen kanssa yksin, vaan kerro siitä ystävälle tai ammatti-ihmiselle. Itselle täytyy antaa lupa kokea negatiivisiakin tunteita. Jos tunnetta yrittää hallita liikaa, sitä saattaa alkaa vältellä, Lyytinen selittää.

Omaa epävarmuuden tunnetta olisi hyvä tutkia.

– Opettele sietämään ja käymään tunnetta läpi. Kysy itseltäsi, mitkä asiat aiheuttavat sinussa nyt epävarmuutta. Millaisia tunteita esimerkiksi sairastuminen tai pandemian kesto sinussa saavat aikaan?

Kun epävarmuutensa on hyväksynyt, voi Lyytisen mukaan lähteä tavoittelemaan turvan ja toivon tunteita.

– Siirry seuraavaksi pohtimaan, mitä olet tehnyt epävarmuuden vähentämiseksi ja mitä hyötyä siitä on ollut. Voit esimerkiksi muistella noudattaneesi rajoituksia tai ajatella, että käsien peseminen kotiin tultaessa tekee olosi puhtaaksi. Silloin sinusta tuntuu siltä, että virus on muualla.

Rutiinit ovat Lyytisen mukaan edelleen tärkeitä, sillä ne luovat pysyvyyden ja turvan tunnetta epävarmuuden keskellä. Toistuvat tapahtumat, kuten tiettyyn aikaan herääminen, aamiaisen syöminen ja vaikka töiden tekeminen vahvistavat turvan tunnetta.

– Ota nyt epävarmuuden rinnalle asiat, jotka tuovat sinulle turvaa elämässäsi. Onko sinulla esimerkiksi turvallinen olo, kun luet kotona kirjaa tai kun puolisosi halaa sinua?

Huomaa myös pienet asiat, joista olet kiitollinen.

Hyvä on myös tietoisesti hankkia ihan muuta ajateltavaa kuin korona.

– Sovi esimerkiksi ystävän kanssa, että puhutte jostain muusta kuin koronasta. Keskustelkaa esimerkiksi tulevaisuuden toiveista, kuten tulevasta kesästä.

Tunteet ovat myös kehollisia kokemuksia.

– Apua on myös hengitysharjoituksista, luonnossa olemisesta tai luontokuvien katsomisesta ja aistimisesta. Esimerkiksi Mielenterveystalon sivulla on koronaviruksen aiheuttamaan epävarmuuteen liittyvää itsehoitomateriaalia, Lyytinen vinkkaa.

Näin Ilta-Sanomien lukijat kertovat kokemuksistaan: 

”Meillä on ollut tyttäreni kanssa todella paljon riitoja. Me muut olimme pääsiäisenä kylpylässä, mutta hän ei uskaltanut tulla mukaan. Viime kesänä kävimme myös ulkomailla, mutta hän ei suostunut lähtemään. Hänen ajattelutapansa eroaa meidän omastamme täysin.

Toivon, että pandemia loppuisi pian. Tyttäreni on masentunut, sillä hän ei uskalla käydä edes vaatekaupoilla. Me muut olemme säilyttäneet henkisen hyvinvointimme, sillä olemme eläneet niin normaalisti kuin tässä tilanteessa voi elää. Koronan sairastimme ajat sitten.”

 

”Kävimme ystäväpariskunnan kanssa autolla lomalla Lapissa maaliskuussa. Vuokrasimme mökin, joka oli kaukana muista ja hiihtelimme tyhjillä laduilla. Istuimme porealtaassa mökin pihalla. Tilasimme mökille valmiiksi kaupasta ruokatoimituksen. Kerran kävimme paikallisessa kaupassa, maskin kanssa tottakai. Saunaolutta kun ei saa kaupan lähetti tuoda.

Mielestäni toimimme koko ajan erittäin vastuullisesti. Pidätimme pissaakin koko kotimatkan, kerran kuitenkin oli pysähdyttävä S-marketin vessaan. Kahvit ja eväät söimme autossa. Yksi meistä oli saanut kaksi rokotetta, yksi yhden ja kaksi ei ollut saanut lainkaan.

Kun kerroin tästä sosiaalisessa mediassa, olivat Lapissa asuvat ystäväni asiasta todella eri mieltä. Heidän mielestään Turussa asuvien ihmisten tulisi pysyä kotona, eikä tulla Lappiin ja viedä vähäisiä tehohoitopaikkoja paikallisilta. En ottanut itseeni. Tiedän toimineen vastuullisesti.”

 

”Minulla on ollut ystäväni kanssa erimielisyyksiä matkustamisesta. Erimielisyydet koskevat Helsingistä ja Turusta kotiin loman viettoon tulevia aikuisia lapsia. Meillä on todella erilaiset näkemykset siitä, kannattaako lasten tulla kotiin vai ei.

Minulla on kova ikävä lapsiamme. Olemme kuitenkin olleet lastemme kanssa yhtä mieltä tapaamisestamme. Koska kuulumme riskiryhmään, on parempi, että lapset eivät tule kotona sisälle. Tapaamme ulkotiloissa ja käymme yhdessä lenkillä, sillä lapsilla on mahdollisuus yöpyä muualla.

Ystäväni kuitenkin ottaa kaikki neljä aikuista lastaan kotiin, vaikka lasten isä kuuluu riskiryhmään. Lapset tulevat kotiin eri puolelta Suomea.

Minun on ollut vaikea ymmärtää tätä, vaikka ymmärrän sen, että lapsia on ikävä. Entä jos joku lapsista toisikin kotiin koronan, isä sairastuisikin vakavasti ja menehtyisi? Miten sen voisi antaa itselleen anteeksi?”

 

”Meillä ei ole ollut mieheni kanssa riitoja, sillä olemme rajoitusten noudattamisesta samalla viivalla. Käymme kaupassa vain aamuvarhaisella ja teemme ostoksia enimmäkseen nettikaupoissa. Harrastamme kävelyä ja tapaamme sukua ja ystäviä ulkona. Kumpikaan meistä ei ole haikaillut korona-aikana matkustelua, mutta toivomme, että voimme viettää ensi talven Ranskassa. Olemme jo unelmoineet ja suunnitelleet lomaa.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?