Tero Karjalaisen kolumni: Haaveessa totaalinen elämänmuutos, mutta entä jos tekeekin mieli palata vanhaan? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tero Karjalaisen kolumni: Haaveessa totaalinen elämänmuutos, mutta entä jos tekeekin mieli palata vanhaan?

Nykyaika suosii näyttäviä peliliikkeitä, kirjoittaa Ilta-Sanomien uutispäällikkö Tero Karjalainen kolumnissaan.

13.4.2021 8:30

Kansainvälinen liikenainen kärähti loppuun ja hurahti ultrapitkiin juoksuihin. Yritysjohtaja vihkiytyi yhteen neljästä suuresta maailmanuskonnosta. Atk-alan asiantuntija teki viiden vuoden työputken, kunnes löysi suomen kielen neljästä aikamuodosta preesensin, nykyhetken. Markkinointipäällikkö hyppäsi oravanpyörästä ja katselee miehensä kanssa itselleen nyt yhdeksättä sijoitusasuntoa merellisissä maisemissa.

Esimerkit ovat todellisia ja kuva on täyteläinen. Kaikki meni kerralla uusiksi ja onni saapui sisään vuorille pysäköidyn asuntovaunun räppänästä. Aikamme vaatii isoja peliliikkeitä. Enää ei elämänmuutokseksi riitä pelkkä lenkkareiden osto, eikä muutos tunnu miltään, ellei siitä pääse laulamaan pankin asiakaslehteen.

Arjen tuulessa huojuva palkansaaja löytää sisimpänsä keski-ikäisenä ja postittaa uudesta minästään kuvan Instagramiin. Tässä patikoi oikea persoona, ei se, joka sai avokonttorissa raivokohtauksen tulostimelle.

Ihanalla elämänmuutoksella on kuitenkin epätasa-arvoiset kasvot. Uusi elämä ei ole persaukisten hommaa.

Muutos edellyttää tukevaa lompakkoa, ellei puvuntakkia halua vaihtaa pikavauhdilla Elloksen tuulitakkiin. Meille esitetään kuvastoa vuorikiipeilystä, mutta ennen kuin kuin vuorille pääsee kymmenen sherpan kanssa kiipeämään, palkkahaitaria on soiteltava vuositolkulla sävelasteikon yläpäästä. Tai ainakin vanhempien olisi hyvä ollut soittaa.

Siwan kassa saa haaveilla kattavasta elämänmuutoksesta, kun edessä olisi mielenrauhan sijaan kasa maksamattomia laskuja. Luovasta alasta maksetaan joillekin paljon, mutta useille huonosti.

Turha haaveilla dreijasta ja vanhasta kyläkoulusta, ellei satu Lotossa onnistamaan. Hyvä kun aika ja rahat riittävät kansanopiston ruukkupiiriin tiistaisin.

Olen sen ikäinen, että olen nähnyt palasen vanhasta maailmasta. En ihannoi entistä aikaa, mutta ennen työura tehtiin samassa paikassa ja haaveet elämänmuutoksesta kuitattiin kurkkaamalla lompakkoon. Eikä se ollut kai niin tapanakaan. Kahvit tuvan puolella ja nokoset pirtin lattialla kävivät irtiotosta.

Kotiseutuni Pohjois-Suomi kerää nyt uudisasukkaita. Tervehdin muuttolintuja ilolla, mutta odotan jo vastaliikettä, kun marraskuun kaamos vaihtuu räntäpäiväksi. Kestääkö takapuoli 22 tunnin pimeyttä sitten kun on mahdollisuus ottaa kaukolento Thaimaahan?

Elämänmuutos on voi olla monelle pelastus, mutta kaipaan kertomuksia, joissa kaikki ei olekaan yhtä sokerista kuin teltassa tähtitaivaan alla.

Entä jos tekee sittenkin mieli palata atk-alalle? Ruukut eivät käyneet kaupaksi. Matkailijoiden kanssa touhuamien rasitti. Edessä seisoi lauma itsensä kipeäksi maksaneita turisteja vessahätä iski. Hankala paikka, jota toimistolla ei olisi tullut vastaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?