Saara Kankaanrinnan kolumni: Toimittajan kysymys suomalaisten ostoksista aiheutti irvailutulvan – vaikka juuri tätä jokaisen pitäisi nyt miettiä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Saara Kankaanrinnan kolumni: Toimittajan kysymys suomalaisten ostoksista aiheutti irvailutulvan – vaikka juuri tätä jokaisen pitäisi nyt miettiä

”Helpoin” oma ympäristöteko on jättää ostamatta, kirjoittaa kolumnissaan Saara Kankaanrinta.

8.4. 8:00

”Saako ruokaa hakiessa ostaa koriste-esineitä marketin toisesta kerroksesta?”, tiedusteli STT:n toimittaja hallituksen kaavaillessa Suomeen historiallisia liikkumisrajoituksia.

Kysymys sai paljon irvailuja. Että pandemian aikaan keskitymme _koriste-esineisiin_! Mutta sehän osui naulan kantaan. Mitä me oikeasti tarvitsemme? Sitä ei ole tarvinnut miettiä hetkeen.

70 vuotta sitten valtio joutui säännöstelemään hyödykkeitä. Mummini luona näin ostokortteja. Näin taattiin perustarvikkeiden mahdollisimman tasapuolinen jakelu kansalaisille.

Näemmekö joskus hiili- ja elonkirjokiintiön, jolla maailmankansalainen saa päättää mihin käyttää pienen osansa? Tuntuu kaukaiselta miettiä, että omat valinnat olisivat kortilla. Vaikka hyvin tiedän, että jo nyt on luonnon pula-aika.

Ylikulutus on lähes jokaista meitä syyllistävä fakta, ja siksi tylsä. Ensi alkuun teema tuntuu vain luopumiselta. Juuri kun olemme oppineet uskontunnustuksemme vapaasta tavaroiden ja ihmisten liikkuvuudesta!

Uskonoppia horjuttaa hiukan esimerkiksi se, että yli 80% maailman ihmisistä ei ole koskaan lentänyt. Siihen voi suhteuttaa muunkin elintason. Entä kun meistä kaikista tulee kosmopoliitteja?

 Uskonoppia horjuttaa hiukan esimerkiksi se, että yli 80% maailman ihmisistä ei ole koskaan lentänyt.

Vaikka päästötön polttoaine keksittäisiin, mietityttää myös se, että paikallisista kulkutaudeista tulee globaaleja pandemioita sitä nopeammin, mitä enemmän suhaamme pallon ympäri.

Kun mummini oli lapsi, presidenttiä kutsuttiin reissu-Lasseksi. Relanderin pilkkanimi tuli runsaasta matkailusta – hän oli käynyt Suomen naapurimaissa.

Politiikassa huomio on energiassa, ei ylikuumentumisen jäähdyttelyssä. Kun keksimme uusia ratkaisuja, ne johtavat energian ja luonnonvarojen käytön kasvuun. Tämä yhtälö ei toimi.

Mutta uskomalla teknologian ratkaisevan ongelmat saamme helpotuksen: kaikki voi jatkua kuten ennenkin.

Mikään skaalattava innovaatio ei riitä. Olen kehittämässä kustannustehokkaimpia uusiutuvan energian muotoja ja varastointia, ja silti hirvittää. Pää jää vetävän käteen jos tahti ei muutu.

Maailman konttiliikenne on kasvanut pandemian aikana. Lähikaupan sijaan klikkailemme netistä kiihtyvällä tahdilla. Ostokset kortilla.

Suezin kanavaan juuttunut jättimäinen konttilaiva oli itsessään kuin mielenosoitus ylikulutuksesta. Puuttui vain banderolli sen kyljestä.

Väestönkasvu mainitaan suurimmaksi ongelmaksi. Meitä on paljon, mutta olennaisempaa on kuinka paljon kulutamme niukkoja luonnonvaroja.

Rikkaiden valtioiden elämäntyyliä ei maapallo kestä tätäkään määrää. Ekologian professorin arvion mukaan länsimaalaisten pitäisi vähentää 75% kulutustaan.

Samaan aikaan konmaritamme vimmatusti saadaksemme tavarapaljouteen tolkkua. Sielunrauha häämöttää vähentyneen rojun myötä.

”Helpoin” oma ympäristöteko on jättää ostamatta. Tämä on vaikeinta niille, kenelle se ei ole pakko vaan valinta. Itsellenikin.

Kaupunkisuunnittelusta talouden elvytykseen kaikki menee vielä kulutuksen ehdoilla. Entä jos sekä arjen että politiikan idea olisikin: mitä me oikeasti tarvitsemme. Onko meistä tähän?

Kirjoittaja on Baltic Sea Action Group -säätiön perustaja ja ympäristövaikuttaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?