Suomen vanhin kauppa-auton kuljettaja Matti, 83, ajaa hurjan määrän kilo­metrejä joka vuorossa – lataa nyt suorat sanat teiden kunnosta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Suomen vanhin kauppa-auton kuljettaja Matti, 83, ajaa hurjan määrän kilo­metrejä joka vuorossa – lataa nyt suorat sanat teiden kunnosta

”Tämä on meidän sosiaalinen mediamme”

4.4. 7:15

Kauppias Matti Sallinen, 83, kääntelee tottunein ottein myymäläauton rattia maaseudun kapeilla ja mutkaisilla teillä Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla.

Outokummun, Liperin, Heinäveden ja Enonkosken tiet ovat vuosikymmenten mittaan tulleet tutuiksi veteraanikauppiaalle, samoin reitin varren asukkaat ja mökkiläiset. He tuntevat Matin ja Matti heidät.

– Otahan kahvia ja leipää, että jaksat, sanoo Enonkosken Karvilassa Sallisen kauppa-autolle poikennut Kati Turunen.

Hänellä on tapana tarjota tutulle kauppiaalle päiväkahvit, sillä Sallisen työpäivä on pitkä ja lepohetket vähissä. Palvelu on molemminpuolista.

83-vuotias Matti Sallinen on uhanalaisen kauppa-autokannan vanhin vakiokuski. Kauppiaan uraa hänellä on takanaan puoli vuosisataa.­

Nirolle, Hildalle, Aatulle ja Sinille käynti kauppa-autolla on oppia elämää varten. Tässä heitä opastaa kaupan kassalla lasten täti Kati Turunen.­

Karvilaan ehdittyään Sallisen työrupeamalle on venähtänyt pituutta jo yhdeksän tuntia, mutta päivä ei ole vielä pulkassa. Takaisin omalle kyläkaupalle ja kotiin Outokummun Viuruniemeen auto kaartaa vasta seitsemän maissa illalla.

Mutta ikävuosistaan huolimatta Sallinen jaksaa, ja viihtyy työssään.

– Minulla on hyvät kontaktit asiakkaisiin ja viihdyn hommassani. Jos minä laakereilleni jättäytyisin, niin tuoni minut varmasti korjaisi, hän perustelee työssä jaksamistaan.

Sallisen kauppa-auton lauantaireitillä on pituutta reilu 200 kilometriä ja pysäkkejä yli 40. Työpäivälle tulee pituutta alun toistakymmentä tuntia, josta ajoaikaa on alle puolet. Enin aika on asiakaspalvelua ja kuulumisten vaihtoa.

– Tämä on meidän sosiaalinen mediamme, Sallinen naurahtaa rahastaessaan tuttuja asiakkaita kauppa-auton kuljettajan paikalta, joka on istunta kääntämällä vaihtunut kaupan kassaksi.

Sallisen kauppa-auton reitti yltää Etelä-Savossa Enonkoskelle, Heinävesihän onkin ollut vuoden alusta osa Pohjois-Karjalaa.­

Kauppa-auton pienet asiakkaat Aatu, Hilda, Sini ja Niro saivat Matti Salliselta kaupantekiäisinä kesän ensimmäiset jäätelöt.­

Pääsiäisen alla Sallisen kauppa-autossa riitti asiakkaita melkein jokaisella pysäkillä. Kauppa kävi elintarvikkeista, erityisen suosittuja tuntuivat olleen Joensuusta hankitut leipomotuotteet, aidot karjalanpiirakat ja herkulliset kauraleivät.

Tuttu kauppias opasti asiakkaitaan, auttoi heitä tavaroiden keräämisessä ja suositteli tarjouksiaan.

– Katsotaanpas onko tämä hengissä, veisteli Sallinen tarkastaessaan kalakukon päivämäärää. Ja olihan se, taattua ja tuoretta tavaraa ruiskuoressa. Herkkua vaikka pääsiäispöytään.

Asiakkaat pitävät kauppa-auton palveluja tarpeellisena maaseudun asukkaille. Esimerkiksi Enonkoskella on vain yksi kauppa ja vaikka myymäläauto pysähtyy aivan sen vieressä, molempiin riittää asiakkaita.

– Matista on iso apu syrjässä asuville. Kaikki eivät pääse etäälle kauppaan, sellaiset vanhukset ainakaan, jotka ovat toisten kyytien varassa. Tarpeellinen palvelu, toivottavasti säilyykin, mutta tuskin Matin työlle jatkajaa löytyy, pohtivat myymäläautossa Enonkosken kirkonkylällä pistäytyneet Pirjo ja Kari Pesonen.

Matti Sallisen kauppa-autolla Enonkoskella pistäytyneiden Kari ja Pirjo Pesosen sekä Mirja Haukijärven mielestä myymäläauton palveluja maaseudulla tarvittaisiin jatkossakin.­

Sallinen on pitkän linjan kauppias. Liperissä Pohjois-Karjalassa perheellä oli aikoinaan peräti viisi kaupan toimipaikkaa, joista yksi oli rautakauppa. Oman väen lisäksi työntekijöitä oli enimmillään 22 henkeä.

– Kirkonkylällä kilpailu kiristyi ja siksi lähdimme maaseudulle ja perustimme kyläkaupan Viuruniemeen. Myymäläauto tukee nyt kyläkaupan toimintaa, sillä kiinteiden kyläkauppojen asiakaskunta ei yksin riitä niitä elättämään.

Jos ovat kyläkaupat kadonneet maaseudulta, niin samoin on käynyt myös myymäläautoille. Enimmillään kauppa-autoja oli vielä 1970-luvulla noin 1 200, mutta nyt koko maassa enää puolenkymmentä.

 Tämä on maaseudun asukkaille tärkeämpi kuin yhteiskunnan rahoilla pyörivät kirjastoautot. Pienellä valtion tuella tämäkin kannattaisi. Jos tehdään hyviä palveluja, niin kyllä maaseudun asukkaat niitä käyttävät.

Matti Sallinen on uhanalaisen myymäläautokannan vakikuljettajista maan vanhin. Hänen mielestään niitä kuitenkin vielä tarvittaisiin, jos mieli pitää maaseutu asuttuna.

– Tämä on maaseudun asukkaille tärkeämpi kuin yhteiskunnan rahoilla pyörivät kirjastoautot. Pienellä valtion tuella tämäkin kannattaisi. Jos tehdään hyviä palveluja, niin kyllä maaseudun asukkaat niitä käyttävät.

Sallisen mukaan valtion tukea saavat nykyisin vain sellaiset kauppa-autoyrittäjät, joilla on myös kiinteä myymälä. Tähän rajaukseen hän toivoo parannusta.

Sallisen kauppa-auto on vielä toistaiseksi tuttu näky maaseudun pikkuteillä Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla.­

Maaseudun pikkuteiden kunnossapito ei saa Matti Salliselta kiitosta. Etenkin keväinen kelirikko kiusaa tienkäyttäjiä.­

Vaikka Sallinen onkin ikänsä puolesta hyvässä kunnossa ja pitää työstään, hän tunnustaa myös sen, että hänenkin on tästä elämäntavasta joskus luovuttava. Eikä kauppa-autolle ole jatkajaa näköpiirissä.

– Kyllä se saattaa niin olla, että jatkajaa ei ainakaan omasta perhepiiristä ole tulossa. Auto on myytävänä. Jos sellainen yrittäjä löytyy, joka haluaa tehdä töitä, niin kyllä tällä leivän syrjässä pysyy.

 Tiet ovat erittäin heikossa kunnossa. Se on merkillinen asia, että valtio kerää autoilusta ja polttoaineesta valtavat summat veroja, mutta vain murto osa rahoista annetaan teiden kunnossapitoon.

Sallinen kertoo yhden rahamiehen kiinnostuksesta ostaa hänen myymäläautonsa, mutta kun tämä kuuli sen työpäivien pituuden, kiinnostus lopahti siihen paikkaan.

– En minä käy itselleni rahalla työtä ostamaan, ostaja tuumasi. Siihen se kaupanteko jäi.

Työkseen maaseudulla isoa myymäläautoa ajava veteraanikauppias ei anna kiitosta valtiolle syrjäisten pikkuteiden kunnossapidosta.

– Tiet ovat erittäin heikossa kunnossa. Se on merkillinen asia, että valtio kerää autoilusta ja polttoaineesta valtavat summat veroja, mutta vain murto osa rahoista annetaan teiden kunnossapitoon. Tiet ovat välillä niin huonossa kunnossa, että auto niillä särkyy. Ja kun auto on korjaamolla, se on myynnistä pois.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?