Ikäihmisten kirjoitukset ahdingostaan hätkähdyttävät – ”Joskus tekisi mieli ostaa lankoja tai kankaita, mutta rahat ei riitä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ikäihmisten kirjoitukset ahdingostaan hätkähdyttävät – ”Joskus tekisi mieli ostaa lankoja tai kankaita, mutta rahat ei riitä”

Yhteisvastuu ja Ilta-Sanomat järjestivät kirjoituskilpailun aiheella Eniten vanhuudessa yllätti köyhyys.

3.4. 10:00

Yhteisvastuun ja Ilta-Sanomien järjestämään kirjoituskilpailuun vanhuuden köyhyydestä osallistui 34 kirjoittajaa. Teksteissä paljastui ikäihmisten elämän varjopuoli: sairastaminen ja sen kalleus, yksinäisyys, pakko turvautua ruoka-apuun, harrastuksista tinkiminen, eläkkeiden tiukka verotus.

Valtaosa kirjoittajista oli naisia, ja moni oli joutunut kokemaan, kuinka kotiäidin ura palkitaan niukkana eläketurvana. Eläkekertymä on jäänyt pieneksi, ja jos on jäänyt leskeksi ja eronnut, tulotaso on yksin paljon pienempi kuin keski-iässä.

– Kyse ei läheskään aina ole yksilön valinnoista, vaan selkeästi ns. rakenteellisesta köyhyydestä, josta osa kirjoittajista hyvin omakohtaisesti ja käytännön esimerkein kirjoittaa, huomauttaa Kirkkopalveluja raadissa edustanut diakoniajohtaja Seppo Sulkko.

Osassa kirjoituksista tuotiin esiin myös ikäihmisten syrjäytyminen digitalisoituvasta maailmasta ja digitaitojen puute, joka lisää yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta – ja jopa taloudellisia vaikeuksia, kun esimerkiksi puhelinnumeron selvittäminen tai pankkipalvelujen hoitaminen maksaa puhelimella enemmän kuin internetin kautta.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohteeksi on valittu köyhät vanhukset. Tuotosta 60 prosenttia lahjoitetaan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon, mutta Suomeen jäävä osuus suunnataan ikäihmisten auttamiseen ja tukemiseen paikallisseurakuntien ja Kirkon diakoniarahaston kautta.

– Koronakriisi on kohdellut erityisen kovalla kädellä köyhiä vanhuksia, ja jo ennen pandemiaa ruoka-avun asiakkaissa suuri ryhmä oli ikäihmiset, perusteli Yhteisvastuun keräysjohtaja, sosiaalineuvos Tapio Pajunen keräyksen alkaessa helmikuussa.

Kymmenen prosenttia tuotosta saa Seurakuntaopiston kokoama kansanopistoverkosto, joka alkaa järjestää vähävaraisille ikäihmisille maksuttomia kursseja digitaidoista ja taloudenhallinnasta.

Lähes 40 prosenttia eläkeläisistä saa eläkettä alle 1 250 euroa kuussa. Moni jättää lääkkeitä ostamatta, koska rahat eivät riitä. Samoin rahan puute voi vaikuttaa ruoka­valioon. Näin taloudelliset vaikeudet johtavat terveyden heikkenemiseen.

– Vähävaraiset vanhukset ovat usein tilanteessa, jossa vaikeudet kasaantuvat. Työttömyyden jälkeen saattaa tulla sairauksia ja yllättäviä elämänkäänteitä. Sairauskierre apteekkilaskuineen voi suistaa monet velkakierteeseen, summasi Yhteisvastuukeräyksen esimies, piispa Matti Repo.

1. sija: Rajanpinta suakkuna

Teksti: Elina Kettunen, nimimerkki ”Murteet arvoon”.

Reten koitti outo aika uus’

ihan hirvittää tulevvaisuus.

Onhan tuo assii silläkkii lailla,

usseempi eläkeläinen on tietsikkoo vailla.

Ongelmantynkähän se just on tässä,

käsin oun kirjotustain vässeemässä.

Sähköseks’ elämämme muuttu tää,

oma tyhmyytein ihan hävettää.

Ei oo konetta, enkä ossoo nettii,

sen sijjaan räkneen ulukkoilu settii.

Koronan pirskatti, pahin aika tää,

senioritkin siis kurssittamatta jää.

Kirjottasin tok’, mut’ osote on W.W.Wee,

hittojakkaan tää tollo ei osotteella tee.

Enempi meijät pitäs’ huomijoon ottoo,

silti emme halluu riittoo, eikä sottoo.

Tuttavilta ilikii ei neuvoja pyytee,

toisen luokan kansalaiseks’ suottavat syytee.

Nyt mie lainoon sittaattii vähä,

lopettelen ihteni mollauksen tähän.

”Kun tyhmä äänensä vaientaa,

hän hiljasta viisasta muistuttaa.”

Eläke-euroilla kittuutan jollaki lailla,

suppee elämäni on mukavvuuksii vailla.

Helepotusta toi osa-aikatyö/eläkeviikolla olo,

sen takkii eläkesumma on melekosen nolo.

Katumuksen karvasta kakkuu syön,

monesti valavotuttaa lähes läpi yön.

Unliäkkeetki on turhan kallista,

eikä ou auttoo, jota perruuttelisin tallista.

Alennustuotteita kyttään kun hullu,

uus’ harrastus siitä on nyt tullu.

Leipäjono leivät tarjoo,

ussein sulattelen itsepakastettuu marjoo.

Sapuskapuolessa pihtoo en paljoo,

huushollistain löyvä et ies saunakaljoo.

Äskettäin hammasta mahottomasti särki,

männä ol’ hermot ja jälellä oleva järki.

Päivystys ajan lopultaki sain,

pyytelin ”tehkee nyt halavin juttu vain”.

No, rusahus kävi, hammas tuas lähti.

silimissä välähti kirkas Pohjan tähti.

Kohta on täysin hamppaaton suu,

hymyt ja ilonaihheet unohtuu.

Pärstä on kun Pakamuan kartta,

noitoo muistutan, etin jo luuttaani vartta.

Myötämieltä kaippoon ja jottain muuta,

töyttään pellolle, ihhailen täyskuuta.

Hämmenin uamulla kaurapuurroo,

jotennii muistutan myös puol’sokkeeta ja

milteipä kuurroo.

Liäkärille mänölle ei ou nyt varroo,

kuulehan assiissa en hitustakkaa narroo.

Jospa häntä vaikka Lotossa voitan,

piätä häntee heti ajan kyllä soitan.

Mahottoman mojovvoo on eläkkeellä kellii,

yölläki voin keitellä ihaninta vellii.

Suapi niät huilata sillon kun tahttoo,

eikä pomo tekemissiini korvajuuressa jahttoo.

Oonhan saituri, pihi ja tarkka,

kaunniissa muistoissani Suomen markka.

Raadin arvio: Erittäin hyvin kirjoitettu, murteella ja runomitalla ilakoiva kuvaus vaikeista asioista ja tilanteista, vaikka onkin huumorilla höystetty. Kiinnostavaa myös kokemus digisyrjäytymisestä.

2. sija: Eniten vanhuudessa yllätti köyhyys

Teksti: nimimerkki Yksi monista.

Kovin monen eläkeläisen yllättää köyhyys, tuo sana, jota ei oikein uskalla sanoa ääneen.

Ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin sanoa, että olen köyhä, mitä siitä nyt naapurit ja tuttavatkin ajattelisivat jos sen tunnustaisin. En puhu kenellekään mitään puutteessa elämisestäni, olen hiljaa ja kärsin. Yksin. Jos joku pyytää minua lähtemään kanssaan jonnekin eläkeläisten rientoihin tai matkalle, niin kyllä minä jotain keksin selitykseksi miksi en juuri nyt pääse lähtemään, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla lupaan tulla. Jos saan säästettyä, mutta tuskin se onnistuu.

Mikä minut sitten ajoi köyhyyteen? Ennen töissä käydessäni meillä oli sentään varaa joskus jonkinlaiseen luksukseenkin. Käytiin lomilla etelässä tai hiihtämässä Lapissa, ajoimme puoliuudella autolla ja kuviteltiin olevamme hyväosaisia. Meillä meni ns. aika hyvin tai ainakin minä niin luulin. Ei silti saatu mitään säästöön, ehkä olisi kannattanut säästää niiden matkojen hinta, mutta ei se silloin tullut mieleen. Luulimme että Suomi huolehtii myös eläkeläisistä, meillä sanotaan olevan hyvä sosiaali- ja terveydenhuolto.

Hyvä se saattaa ollakin, mutta kallis eläkeläiselle ja melko tehoton.

Jäin yksin kun puoliso kuoli. Siihen asti meillä meni aika mukavasti, kun oli kahden ihmisen eläke, mutta valitettavasti sitä yhteistä aikaa eläkkeellä ei kestänyt kauan ja menetin hänet jo ensimmäisen eläkevuoden aikana. Sitten valkeni totuus, että rahat eivät riitä enää edes kohtuulliseen toimeentuloon.

On minulla sentään oma asunto-osake, josta tosin on vielä velkaa jäljellä. Talo on aika vanha ja nyt ovat alkaneet puhua siitä, että talon vesi- ja lämpöputket pitäisi saneerata ja se maksaa. Saan siitä niskoilleni aika suuren yhtiölainaosuuden, jota minun täytyy alkaa maksaa. Miten minä siitä selviän? Aivan pelottaa tulevaisuus. Ei olisi kannattanut sitä omakotitaloa myydä ja muuttaa kaupunkiin.

Onhan minulla kaksi lasta, jotka asuvat omillaan ja käyvät aina silloin tällöin katsomassa, mutta en minä heidän varaan voi mitään laskea. Heillä on oma elämänsä ja omat menonsa, miten he minua voisivat auttaa. Pikemminkin tuntuu olevan päinvastoin, vaikuttaa siltä, että odottavat minun auttavan heitä. Viime kesänä yksi lapsenlapsistani pääsi ripille ja minut kutsuttiin rippijuhliin. Sain vaivoin säästettyä ja annoin hänelle rippilahjaksi 100 €.

Se oli suuri summa minulle, mutta vaikutti siltä, että saajalleen se ei ollut minkään arvoinen. Toiset isovanhemmat olivat antaneet 500 €.

Mikä siinä sitten on, että se köyhyys minut yllätti? Siihen minulla on ollut aikaa tutustua yksin ollessani, sillä omistan onneksi tietokoneen ja taloyhtiössä on nettiyhteys, joka sisältyy vastikkeeseen. Olen todennut, että eläkkeet eivät vuosien varrella ole pahemmin nousseet, vain muutaman prosenttiyksikön näiden runsaan 6 vuoden aikana, jotka olen ollut eläkkeellä.

Palkat näyttävät nousseen huomattavasti enemmän. Syy tähän tilanteeseen on 1990-luvulla käyttöön otettu taitettu indeksi, joka pitää huolen siitä, että eläkkeet jäävät vuodesta toiseen jälkeen palkkakehityksestä. Köyhät eläkeläiset köyhtyvät vuodesta toiseen.

Myös verotus pitää huolen siitä, että eläkeläisköyhyys jatkuu. Olen veroprosenttilaskurilla laskenut, että jos eläkkeeni olisi palkkaa, niin saisin samalla bruttotulolla merkittävästi enemmän käteen:

– eläke 1500 €/kk, veroprosentti 16 %

– palkka 1500 €/kk, veroprosentti 5 %

Tuolla erotuksella maksaisin jo monia laskuja tai lääkkeitä. Miksi eläkeläisten täytyy maksaa kovempi vero tuloistaan, meillä on samat elinkustannukset kuin työssäkäyvillä.

Ymmärtäisin jollain lailla tuon ankaramman verotuksen jos Suomessa olisi eläkeläisillä joitain sellaisia etuja, joita ei työssäkäyvillä ole. Mutta niin ei valitettavasti ole. Joku on ehdottanut, että eroaisin kirkosta, mutta sitä en halua tehdä eikä se kirkollisvero paljon ole.

Lääke- ja maksukatto on Suomessa sama kaikille. Lääkkeiden maksukatto 579 € tekee ison loven eläkeläisen käytettävissä oleviin varoihin, samoin sairaanhoidon maksukatto 683 €, johon ei edes sisälly yksityislääkärissä käynnit eikä hammashoito. Ruotsissa vastaavat rajat ovat lääkkeiden osalta n. 240 €/12 kk ja sairaanhoidon osalta n. 115 €/12 kk, hoitopäivämaksu sairaalassa on Ruotsissa 10 €. Onko Suomen sosiaalihuolto ikäystävällinen ja onko ihme, että eläkeläiset eivät voi hyvin. Vastaukseni on ei, Suomi ei ole ikäystävällinen eikä eläkeläisten etuja aja kukaan.

Eläkeläisjärjestöt, joita on aivan liikaa, eivät aja eläkeläisten etuja. Niillä on hienolta kuulostavia tavoitteita: inhimillisyys, ikäystävällisyys, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus, osallisuus. Kyllä kuulostaa hienoilta tavoitteilta, mutta kiinnostaisi tietää mitä ovat noiden tavoitteiden eteen tehneet. Enpä ole kuullut että mitään.

Ja miksi noita eläkeläisjärjestöjä on niin monia, eikö riittäisi yksi vahva järjestö eikä kymmenen tyhjänpäiväisten asioiden kanssa puuhastelevaa järjestöä.

Raadin arvio: Hyvin tiivistetty kertomus sitä, kuinka eläkkeellä voi pudota köyhäksi keskiluokasta. Faktat paikallaan ja tuo esiin yksilön köyhyyden yhteiskunnalliset ja rakenteelliset taustat. Väliinputoajia on paljon.

3. sija: Köyhyys iski eläkkeellä kuin leka

Teksti: nimimerkki Eeva-Maija

Tässä karu kertomus ikäihmisen köyhyydestä, joka iski kuin leka päähän eläkkeelle jäätyäni ja nyt koronalla höystettynä. Meitä on monta samassa jamassa, toiset vain ei kehtaa sanoa ääneen vaikenevat ja kärsivät.

Minun kohdallani eläke on alle 800 €/kk ja vain pieni asumistuki. Maksan tuosta velkaa, jota en itse aiheuttanut, ym. pakolliset kulut. Niinpä en tarvitse laskinta, mitä jää eläkkeestä, kun parhaana kuukautena hyvä jos jää pari kymppiä kuukaudeksi.

Menen kerran viikossa ruokajonoon hakemaan pussukan: toisinaan ilonpäivä kun on jugurttia, juustoa, leipää, joskin vanhentuneita muttei homeessa. Pihvejä en odota olevankaan, kun en niitä koskaan syönytkään, mutta homejuustot joka viikko ei enää maistu, ja vaara säilyttää jääkaapissa, kun päiväykset ohimenneet. Toive olisi joskus pussiin tonnikalapurkki, saisi sen vanhentuneen leivän päälle... se olisi juhlapäivä.

Pari kertaa kuukaudessa käyn kaupassa ja ostoslistoja en tarvitse. Piimän, maidon, jauhot ja pesuaineet muistaa ilmankin. Muutama kerta vuodessa EU-ruokapankista saa ruokatarvikkeita, mm. kaurahiutaleita, hernekeittoa ja perunahiutaleita, se onkin juhlaa pitkäksi aikaa.

Tekisi mieli joskus ostaa lankoja, joista neuloisi, tai kankaita, joista ompelisi, mutta ei voi, kun rahat ei riitä. Lääkäriin ei uskalla edes ajatella menoa, kun tulee perästä maksu, ja voi kauhistus, jos määräisi lääkkeitä – millä ne hakisi? Onneksi kolotukseen riittää käsikauppavalmiste ja on osattava vain kuunnella kipua.

Osaan avata vanhan tietokoneen, lukea sieltä, kirjoittaa sekä maksaa laskut, siihenpä se sitten tyssääkin. Älypuhelimeen ei ole ollut varaa ja käteisellä ostan nuo parinkympin ostot. Olen tyytynyt näihin. Jos ei vain ole varaa, on turha päätään rasittaa. Mitään en enää omista ja turha rutista, kun olen vajonnut vanhana köyhyyteen, mutta onneksi en masennukseen.

Pidän mieleni kaikesta huolimatta valoisana ja toivon että kun aikani koittaa, lähden hymyssä suin ja voin sanoa eläneeni rikkaan elämän huolimatta köyhyydestä, joka tuli loppumetreillä tahtomattani mukaani.

Haaveilu sallittakoon. Jos saisin teiltä tuon palkintona olevan lahjakortin, ensimmäisenä tekisin ostoslistan järkeä käyttäen.

Raadin arvio: Autenttisella äänellä kerrottu kokemus eläkeläisen tilanteesta ja mm. ruoka-avun tärkeydestä. Koskettavia esimerkkejä siitä, kuinka pienistäkin ilonaiheista voi joutua tinkimään.

Yhteisvastuu

  • Yhteisvastuu on lähimmäisenrakkautta korostava kansanliike ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

  • Yhteisvastuu 2021 keskittyy vanhusten köyhyyteen ja digitaitojen puutteeseen.

  • Tuotosta 60 % ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kautta katastrofiapuun, mm. Ugandan ikääntyneille pakolaisille. 40 % jää Suomeen ikäihmisten tukeen seurakuntien ja Kirkon diakoniarahaston kautta ja digikoulutukseen.

  • 10 euron lahjoituksen voi tehdä lähettämällä tekstiviestin APU10 numeroon 16588.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?