Venäläisten tarkka-ampujien pirullisen kovista taidoista jaettiin rintamalle varoittava lista – tappioita tuli myös suomalaisten käytöksen takia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Venäläisten tarkka-ampujien pirullisen kovista taidoista jaettiin rintamalle varoittava lista – tappioita tuli myös suomalaisten käytöksen takia

Jatkosodan aikana tarkka-ampujat olivat rintamalla alituinen uhka. Suomalaisten havaintojen mukaan neuvostoliittolaiset olivat tarkkoja ampujia.

14.3. 10:12

Päämajan koulutusosasto kokosi keskellä jatkosodan asemasotavaihetta salaiseksi leimatun paperin Taktillisia ym. tietoja vihollisesta numero 65. Se jaettiin joukoille maaliskuussa 1943. Paperi löytyi erään lentolaivueen papereiden joukosta Kansallisarkistosta.

  • Sotaveteraani Ola Miettinen kertoi vuonna 2017 IS:lle karun kokemuksensa tarkka-ampujien toiminnasta. Katso video yllä.

Kyseisessä monisteessa käydään tarkasti läpi venäläisten tarkka-ampujien toimintaa. Eri puolilta rintamaa oli tullut havaintoja, että kiikarikiväärein varustautuneet tarkka-ampujat käyttivät hyviä asemia, joista heitä oli vaikea havaita. Osumatarkkuus oli myös suomalaisten kannalta valitettavan hyvä.

”Tavallisin kyttäyspaikka on ollut hyvin naamioitu korsu tai katettu pesäke taisteluhaudan yhteydessä. Myöskin avopesäkkeitä on käytetty. Jos kyttäyspaikkana on katettu pesäke, on siinä hyvin pieni ampuma-aukko tai useampiakin eri puolilla pesäkettä. Joskus on tulikorsuun rakennettu pieni aukko tarkka-ampujia varten. Aukon pienuuden takia ampujan kasvoja ei näy.

Talvella voi havaita vain lumen pöllähdyksen aukon edessä. On havaittu tarkka-ampujien käyttäessään varsinaista tulikorsun ampuma-aukkoa ampuvan vinottain ampuma-aukon varsinaiseen suuntana verrattuna. Tämä tapahtuneen osittain harhauttamissyistä, mutta päätekijänä lienee paremman suojautumismahdollisuuden saavuttaminen”, päämajasta viestitettiin joukoille.

Tarkka-ampujilla vain mielikuvitus oli rajana kyttäyspaikkoja keksiessään. He vaanivat välillä taisteluhaudan suojissa, toisinaan korsun katolla ja välillä etumaastossa luonnonmuotojen ja pimeyden suojassa.

Venäläisten tarkka-ampujien mainittiin olleen erittäin kärsivällisiä ja toimineen tehokkaasti myös pareittain, jolloin yhteislaukaus oli ollut samanaikaisesti tuhoisa. Venäläiset olivat myös kovia käyttämään erilaisia hämäyksiä, joilla suomalaiset houkuteltiin avaamaan tuli ja paljastamaan asemansa: ansa saattoi olla esimerkiksi taisteluhaudasta ylös kohotettu kypärä, lapio tai jopa eräänlainen nukke.

Sotaveteraani Jaakko Estola haavoittui pahoin tarkka-ampujan luodista. Katso hänen haastattelunsa vuodelta 2016.

”Vihollisen tarkka-ampujien toiminta on ollut vilkkainta aurinkoisina, kirkkaina päivinä ja talvisaikaan myös tuiskujen jälkeen, jolloin taistelu- ja yhdyshaudat ovat osaksi ummessa tai jolloin niitä avataan. Lievä lumipyry ja hämärä ovat olleet vihollisen tarkka-ampujille edullisia toiminta-aikoja, koska meikäläiset silloin ovat liikkuneet varomattomammin ja kiikarikiväärillä saa hämärässäkin tarkkoja osumia. Myöskin meikäläisten ruokailun aiheuttamaa liikehtimistä vihollisen tarkka-ampujat ovat käyttäneet hyväkseen.”

Päämajassa listattiin varoittavia esimerkkejä puna-armeijan sotilaiden ampumataidosta. Tavallisin ampumamatka oli 200–400 metriä. Osumia oli kuitenkin yritetty saada jopa 1 400 metrin matkalta. Osumatarkkuus oli ollut valitettavan hyvä myös liikkuviin maaleihin.

  • 200–400 metrin matkalta on ammutti rikki taisteluhautaperiskooppeja ja useita haarakaukoputkia.

  • Eräällä suunnalla vihollisen tarkka-ampuja pudotti kolme kertaa peräkkäin tähystysaukkoon asetetun n. 10 senttimetrin läpimittaisen kiven.

  • Kun eräs kk.joukkueen johtaja kohotti kätensä hetkeksi lumivallin yläpuolelle korjatakseen hälytysjohdon, ampui n. 100 metrin päässä oleva vihollisen tarkka-ampuja häntä käteen.

  • Seipäällä lumivalliin tehtyyn tähystysaukkoon on vihollisen tarkka-ampujan todettu saaneen osumia.

  • Kun vartiomiehemme ovat kokeilutarkoituksessa kohottaneet seipään nenässä erilaisia esineitä rintasuojan yli, on vihollinen yleensä saanut niihin osumia.

  • Joskus on ammuttu periskoopin alapuolelle lumivallin läpi ja saatu osumaan tähystäjäämme.

Päämajan monisteessa ehdotettiin erilaisia toimenpiteitä suojautua tarkka-ampujilta. Niitä olivat esimerkiksi varovainen liikkuminen, naamiointi ja varoituskyltit taisteluhaudassa. Myös omien joukkojen toiminnassa oli havaittu puutteita. Tappioita oli tullut oman välinpitämättömyyden takia.

”Suurin osa vihollisen tarkka-ampujien aiheuttamista tappioista on johtunut meikäläisten varomattomuudesta, huonosta maaston käytöstä ja talvella lumipuvun likaisuudesta taikka siitä, ettei ole ollenkaan käytetty lumipukua ja huppua vihollisen tähystyksen alaisessa maastossa liikuttaessa.”

Kuuntele alla olevalta videolta, mitä sotaveteraani Olli Kivioja kertoi vuonna 2016 tarkka-ampujista Uhtualla.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?