Piian kiusaamishelvetti päättyi vasta, kun hän teki 9. luokalla radikaalin päätöksen: ”Tämä on ollut vähän sellainen kylä, että kiusaajat ovat saaneet rellestää” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Piian kiusaamishelvetti päättyi vasta, kun hän teki 9. luokalla radikaalin päätöksen: ”Tämä on ollut vähän sellainen kylä, että kiusaajat ovat saaneet rellestää”

Piia oli koulukiusattu. Piina jatkui yhdeksän vuoden ajan.

Piiaa kiusattiin koko peruskoulun ajan. Piia on opettanut lapsilleen, että kovempi on se, joka asettuu kiusatun puolelle kuin se, joka kiusaa.

7.3. 18:00

Helsingin Koskelan murhauutisointi vyöryi Piian silmille. Hän ei halunnut lukea siitä aluksi mitään.

Aihe ahdisti ja tuntui pahalle. Satutti.

– Eikö tämä ikinä lopu, eikö tämä maailma koskaan muutu, Piia ajatteli, kun uutiset Koskelan kauheuksista kantautuivat hänen tietoonsa.

Piia oli Koskelan uhrin tavoin koulukiusattu. Piina kesti koko peruskoulun, yhdeksän vuoden ajan.

Piiaa muun muassa hakattiin koulussa.

Piia eli lapsuutensa Kymenlaaksossa pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa. Nyt aikuisena Piia on miettinyt usein, miksi hän joutui kiusaajien kynsiin heti ensimmäisellä luokalla.

Varsinaista syytä hän ei tiedä edelleenkään. Piia kertoo kylläkin olleensa hieman erilainen kuin muut. Hänellä ei ollut uusia tai hienoja vaatteita.

Kiusaaminen alkoi satuttavista sanoista: ”Käytkö sä ikinä suihkussa, kun sulla on niin paskaiset hiukset? Vittu oot ruma!”

Kiusaajat löysivät aina jonkin syyn. Hän oli pidempi kuin muut. Hänellä oli silmälasit.

– Kun olin saanut silmälasit, yksi poika haukkui minua silmälasikobraksi tai rillipääksi. Yhtenä päivänä poika otti jalkapallon ja heitti sen suoraan naamaani. Ne rillit menivät paskaksi.

Piialle tehtiin myös fyysistä väkivaltaa.

– Kesken kuvistunnin yksi poika tuli taakseni ja kuristi. Opettaja näki sen, mutta tuumasi vain tälle henkilölle, että ”menepäs nyt omalle paikalle.” Hän ei edes sanonut, että se on väärin, Piia sanoo.

Välitunnilla häntä hakattiin ja potkittiin ja hänen päälleen räittiin. Kun Piia meni luokkaan, häntä kampattiin tai runtattiin oven karmia vasten. Kiusaajat olivat poikia.

Piia koki, että kiusaamisesta vaiettiin koulussa. Piia kertoi liian rajuista välituntileikeistä opettajalleen.

– Hän tuumasi, että lyö takaisin. Siinä oli hänen kannanottonsa tähän asiaan.

Piian äitikin ihmetteli mustelmia Piian käsissä ja jaloissa.

– Äiti oli usein yhteydessä kouluun, mutta mitään ei tapahtunut.

– Tämä on ollut vähän sellainen kylä, että kiusaajat ovat saaneet rellestää.

Turun yliopiston lastenpsykiatrian professori Andre Sourander kertoo, että lapsen haavoittuvainen asema tai erilaisuus on keskeinen syy, miksi lasta kiusataan.

Souranderin mukaan todennäköisyyttä joutua kiusatuksi voivat lisätä esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen tai fyysiset sairaudet.

– Tai lihavuuteen sekä persoonallisuuteen, uskontoon ja maahanmuuttoon liittyvä asiat, eli erilaisuuteen liittyvät kysymykset, Sourander sanoo kiusaamissyiden taustoista.

Professori Sourander sanoo, että merkittävä osa lapsista ei kerro aikuisille ja opettajille kokemastaan kiusaamisesta. Se on iso ongelma.

– Tilanne menee usein pitkälle ennen kuin apua haetaan, Sourander kertoo.

Hänen mukaansa ensisijaisen tärkeää olisi luoda kouluun avoin ja terve ilmapiiri, jossa kukin voi puhua vapaasti kiusaamisesta.

– On tärkeää, että ne lapset, joita ei kiusata, voimaannutetaan pyytämään apua kiusatulle. Olisi tärkeää, että ryhmässä kiusaamista ei koeta hyväksyttävänä. Ja uskon, että siihen suuntaan on menty paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mutta koulujen välillä on valtavia eroja, miten näihin asioihin suhtaudutaan, Sourander sanoo.

Eri selvitysten mukaan koulukiusaaminen on vähentynyt koko 2000-luvun, mutta se on Suomen päättäjienkin mukaan yhä vakava ongelma.

Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan kiusatuksi vähintään kerran viikossa kertoo joutuneensa 7 prosenttia perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista, 6 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista.

– Koulukiusaaminen on todella hirveä asia, johon suhtaudun äärimmäisen vakavasti, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) sanoi viime viikolla IS:n haastattelussa.

– Kiusaaminen on aina hirvittävää kiusatulle lapselle, ja se jättää hyvin usein elinikäiset jäljet, Henriksson kertoi.

Professori Sourander kertoo, että jatkuva ja toistuva kiusaaminen on lapselle traumaattinen kokemus, joka voi aiheuttaa myöhäisemmässä iässä mielenterveydellisiä ongelmia.

Hänen mukaansa koululla, vanhemmilla ja aikuisilla on iso vastuu siitä, miten lapsi toipuu, joskin tervehtymisessä on myös yksilöllisiä eroja.

– Se on todella tärkeää, ettei kiusaamista vähätellä ja että siihen puututaan nopeasti.

Koulukiusaaminen on jättänyt Piiaan ikuiset arvet.

Piia alkoi oireilla viidennen ja kuudennen luokan tienoilla vuosia jatkuneen kiusaamisen takia.

– Maha oli aamuisin kamalan kipeä, päätä särki ja väsytti,vaikka olisin nukkunut hyvin.

Oireet pahenivat yläasteella, minkä takia Piia oli paljon poissa koulusta. Häntä yksinkertaisesti pelotti mennä sinne. Osin pelon takia Piian muistot yläasteelta ovat myös hämärtyneet.

Yläasteella kiusaaminen muuttui ulkonäkökeskeiseksi haukkumiseksi. Piiaa huoriteltiin, ja eräs tyttö teki hänestä pilapiirroksia, joista yksi päätyi koulun ilmoitustaululle kaikkien nähtäville. Muut oppilaat nauroivat.

– Vaikka olin normaalipainoinen, niin silti vaan hoettiin: läski, läski, läski. Tai jos vastasin tunnilla opettajan kysymykseen, päälleni naurettiin ja haukuttiin tyhmäksi.

Piian äiti soitti myös yläasteen rehtorille, mutta se ei auttanut.

Piia mietti useasti, että haluaisi jopa kuolla.

Yläasteella Piia tapasi netin kautta pojan, jonka kanssa hän seurusteli usean vuoden ajan. Aina kun Pohjanmaalla asunut poikakaveri tuli käymään Piian luona, kiusaaminen laantui.

Piia päätti yhdeksännellä luokalla, että hän muuttaisi kauaksi kotipaikka­kunnaltaan.

– Minua kiusattiin niin paljon. Siitä käytiin iso vääntökin äidin kanssa, kun ei hän olisi halunnut päästää minua 16-vuotiaana 400 kilometrin päähän.

Mutta se oli Piian mielestä ainut oikea päätös. Päästyään Vaasaan ammattikouluun hän sai olla täysin oma itsensä.

Piia toivoo, ettei kukaan joutuisi kokemaan koulukiusaamista. Siksi hän puhui aiheesta IS:lle.

Nyt Piia on 33-vuotias, ja hän on palannut takaisin kotikonnuilleen. Vaikka koulukiusaamisesta on jo yli 20 vuotta aikaa, hän kärsii siitä yhä.

Piia ajatteli pitkään, ettei kukaan voisi pitää häntä kauniina, koska häntä oli koko lapsuus haukuttu lihavaksi ja rumaksi. Piia on kertomansa mukaan myös arka eikä uskalla sanoa omia mielipiteitään.

– Jos näen niitä vanhoja kiusaajia tuolla kadulla, iskee pelko ja ahdistus vieläkin, vaikka siitä on monta vuotta.

Joitakin vuosia sitten Piia tapasi häntä ala-asteella kuristaneen pojan. Poika pyysi Piialta anteeksi sitä, että oli kiusannut häntä koulussa.

– Se tuntui hyvälle, ja ajatus oli kaunis, että hän tuli pyytämään anteeksi. Mutta se ei muuta niitä jälkiä, joita se kiusaaminen oli jättänyt minuun, Piia sanoo.

Piialla on mies sekä 12- ja 9-vuotiaat lapset. Piia on opettanut lapsilleen, että kovempi on se, joka asettuu kiusatun puolelle, kuin se, joka kiusaa.

– Olen joutunut huomauttamaan, että myös sanat satuttavat, Piia toteaa.

Piia tietää, mistä puhuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?