Konepistoolimies Taavi Törmälehdon sotasankaruudella oli varjopuoli – Marskin ritarin elämään liittyi tragedia, josta vaiettiin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Konepistoolimies Taavi Törmälehdon sotasankaruudella oli varjopuoli – Marskin ritarin elämään liittyi tragedia, josta vaiettiin

Terhi Törmälehto kertoo romaanissaan vaarinsa, Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdon, sotasankaruuden varjopuolen.

Taavi Törmälehto taisteli jatkosodassa Jääkäripataljoona 4:n konepistoolimiehenä ja nousi sotasankariksi.­

7.3. 7:47

Terhi Törmälehdolla, 44, on lapsuudestaan muistikuva, miten Taavi-vaari vei torille ostamaan mansikoita. Kainuussa asunut Terhi näki Raumalle asettunutta vaariaan vain harvoin. Kun vaari soitti, hän aloitti aina puhelun: ”Ukko täällä”.

Jossakin vaiheessa Terhi ymmärsi, miten merkittävää on, että hänen isoisänsä Taavi Törmälehto (1922–2007) on Mannerheim-ristin ritari. Kun hän oli parikymppisenä vaarinsa seuralaisena Linnan juhlissa, kaikki tuntuivat arvostavan sotasankaria – ja ihan syystä.

– Toihan se glamouria meille muillekin, kun joku tunnisti sukunimestä, Terhi Törmälehto naurahtaa.

Taavi Törmälehto vuonna 2007.­

2017 julkaistiin äidinkielen opettajana työskentelevän Terhi Törmälehdon esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät. Seuraavan romaaninsa päähenkilöksi hän valitsi isoisänsä.

Taavi (Otava) on todellisuuteen pohjautuva sotaromaani, jonka lähes runollinen kieli lumoaa lukijan. Kirjan päähenkilö ei ole ainakaan särmätön.

Taavi-vaari jäi eläessään kaukaiseksi kirjailija Terhi Törmälehdolle. Nyt vaarista on tullut hänen uuden romaaninsa nimihenkilö.­

Terhi Törmälehdolla on vaaristaan lämmin muisto, mutta hän jäi lapsen­lapselleen kaukaiseksi. Oikeastaan hän tutustui isoisäänsä vasta romaania kirjoittaessaan.

– Eniten olin hänen seurassaan siellä Linnan juhlissa, jonne hän pyysi aina mukaansa jonkun lapsistaan tai lastenlapsistaan, Törmälehto kertoo.

Taavi Törmälehdosta tuli sotasankari jatkosodassa hyökkäysvaiheen taisteluissa Jääkäripataljoona 4:n konepistoolimiehenä. 14.7.1941 hän suojasi haavoittuneiden evakuointia konepistoolitulella. 16.7.1941 hän valtasi yksin vihollisen panssaritorjuntatykin Koirinojalla. Tuulosjoella hän tuhosi 25.7.1941 useita vihollispesäkkeitä.

Taavi Törmälehto taisteli jatkosodassa Jääkäripataljoona 4:n konepistoolimiehenä ja nousi sotasankariksi.­

Törmälehto nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi marraskuussa 1941.

– Nuorena minusta tuntui ristiriitaiselta, että häntä pidettiin yksiselitteisesti sankarina, vaikka hän oli tappanut ehkä satoja, Terhi Törmälehto muistaa.

Taavi Törmälehto uhrasi paljon isänmaan hyväksi, mutta kiivasluonteisena toiminnan miehenä hän todennäköisesti myös piti taistelutilanteista.

Sietämättömintä on hiljaisuus, kun peli on käynnissä, kaikki on hyvin”, Törmälehto kirjoittaa Taavin ajatuksina.

Ja näin: ”Puiden takana Taavi katselee, miten herkullinen maali vanjoista on kehkeytymässä, sormissa kihelmöi jo.”

Romaanin muotoon kirjoittaminen soi kirjailijalle vapauden käyttää mielikuvitustaan, mutta taustatukena hänellä olivat Taavi Törmälehdon muistelmateos, viralliset lähdeaineistot sekä tekemänsä haastattelut.

Muistelmissaan Taavi Törmälehto ei mitenkään ylistänyt suhdettaan Suomen armeijaan. Määräyksille hän saattoi haistattaa pitkät. Uhtuan tienoilla hän pelasti koko korsussa olleen joukkueen pitämällä konepistoolin vierellään vastoin sääntöjä.

– Taavi ei kumarrellut ketään, Terhi Törmälehto tietää.

Kirjan sivuhenkilöinä ovat Ruusa-äiti ja Veikko-veli. Heidän elämänsä Haapavedellä jatkuu pelossa ja odotuksessa, kun Taavi kasvaa sankariksi. Niin suureksi, ettei hänen olisi tarvinnut enää koskaan itse juomiaan maksaa.

Ikinä en haaveillut, että lapsestani tulisi sotasankari”, Ruusa miettii, kun kylällä juhlitaan hänen poikaansa.

Kun Taavi Törmälehto lähti talvisotaan, hän oli vain 17-vuotias, mutta hänellä oli jo itsevarmuutta. Raukkamaisimpia hänestä olivat he, jotka vahingoittivat itseään päästäkseen takaisin kotiin.

Yksi kyyhöttää pensaikossa ja jokeltaa, toinen on kussut housuihinsa....”, Terhi Törmälehto kuvaa rintamalla ollutta pelkoa.

Mutta ehkä Taavillakin oli heikot hetkensä. Hän myös haavoittui useita kertoja. Sota jätti hänelle muistoksi sirpaleita käsivarteen, selkään ja ohimoon.

Taavin kiivautta ei kenenkään kannattanut testata. Hän ei osannut vain ampua, hän osasi myös lyödä. Hän oli pitelemätön hyvässä ja pahassa.

Terhi Törmälehto ei nähnyt koskaan vaarinsa menettävän malttiaan.

– Mutta olihan hän varsin suorasanainen ja äkkiväärä, Törmälehto hymähtää.

Vasta parikymppisenä Terhi Törmälehto sai tietää vaietusta tragediasta: Taavi Törmälehto tappoi kesällä 1967 Göteborgissa miehen ja sai siitä tuomion. Hän oli silloin töissä Göteborgin telakalla.

– Siitä ei ole puolellakaan sanalla merkintää niissä lukuisissa kirjoissa ja lehtijutuissa, joissa hänestä kerrotaan, Terhi Törmälehto ihmettelee.

Taavi Törmälehto kuvattuna vuonna 2006.­

Luultavasti Taavi Törmälehdon henkirikos oli monen tiedossa, mutta ehkä Mannerheim-ristin ritarin arvostusta ei haluttu haavoittaa – tai itse Törmälehtoa.

Taavi Törmälehto istui tuomiostaan viitisen vuotta vankilassa, suurimman osan ajasta Suomessa.

Taavia hämmästyttää, miten vaivatta ja äkkiä kaikki taas käy. Käsi toimii, pää ei jää miettimään, katse tarkistaa missä on muita.”, Törmälehto kuvaa kirjassaan hetket ennen surmaa, joka tapahtui katutappelun seurauksena.

Terhi Törmälehto uskoo, että Taavilla tuli selkärangasta sodan oppi: tuhoa vihollisesi. Vaikuttajana oli ehkä hänen kuohahteleva luonteensakin.

– Hänen isälläänkin sanotaan olleen kiivasta verta. Jos sellaisella luonteella lähtee keskenkasvuisena sotaan, paljon huonoakin voi tapahtua.

Kun perhe tapasi Taavia, keskustelut kääntyivät aina sotaan. Viimeistä ”sotaansa” vaari ei koskaan maininnut, siinä hän oli täysin yksin.

– Sotasankaruus määritteli hänen elämäänsä loppuun asti. Hän oli kotonaan ritaripiireissä, mutta muuten hän oli aika yksinäinen susi, Terhi Törmälehto kertoo.

Lähisukunsa ajatuksista tai kokemuksista Terhi Törmälehto ei kerro, eikä niitä ole myöskään romaanissa.

Taavi Törmälehto haudattiin sotilaallisin menoin Haapavedellä tammikuussa 2008.­

Taavi Törmälehto ei itse kumarrellut ketään, joten ehkä hän hyväksyisi lapsenlapsensa kirjan, jossa hän ei näyttäydy vain sankarina.

– Olen tietenkin miettinyt paljon, mitä hän ajattelisi. Halusin kertoa ennen kaikkea sankaruuden kääntöpuolesta. Taavi ei pitänyt asioiden kaunistelemisesta, kuten en minäkään. Käsitykseni mukaan hän oli sinut oman elämänsä kanssa, joten kyllä hän tämän kestäisi.

Taavi Törmälehto kuoli Kaunialan sotavammasairaalassa joulukuussa 2007. Hänet siunattiin Haapaveden kirkossa, omilla synnyinkonnuillaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?