Kommentti: Liikunta-ala roikkuu löysässä hirressä – kukaan ei pysy kärryillä, miten saa ja pitää toimia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Liikunta-ala roikkuu löysässä hirressä – kukaan ei pysy kärryillä, miten saa ja pitää toimia

Liikunta-alan toimijat ovat väsyneitä heihin kohdistuneeseen pompotteluun, kirjoittaa Anna-Maija Naakka.

4.3. 11:18

Vituttaa. Näin tuttu salinomistaja sanoi, ja miksipä sitä kaunistelemaan edes perhejulkaisussa, kun se on kuvaavin sana liikunta-alan toimijoiden mielialasta.

Sanotaan vielä sekin, että aika moni heistä olisi valmis kuukauden täyssulkuun. Siis ei sellaiseen ”leikkisulkuun”, josta päättävät elimet tällä hetkellä puhuvat, vaan sellaiseen, jossa vain kaupat ja apteekit olisivat auki ja niissäkin valvottaisiin asiakasmääriä. Ainakin se olisi selkeää.

Sillä liikunta-alan toimijat ovat väsyneitä heihin kohdistuneeseen pompotteluun. Siihen, että ovia saa pitää auki, mutta sitä paheksutaan. Siihen, että yhtäkkiä määrätään sulkuja, mutta ei kuitenkaan tarvitse sulkea mutta väkeä pitää rajoittaa mutta ei tiedetä kuinka paljon. Sitten seuraavana päivänä tulee tieto, että ehkä kuitenkin pitää sulkea. Ja sitten ei tarvitsekaan sulkea, mutta pääministeri käskee kansalaisia pysymään poissa saleilta.

Mitä tekee kuntosaliyrittäjä? Hän pitää ovet auki, koska kyseessä on hänen toimeentulonsa. Koska niin kauan, kun sulkemista ei määrätä, hän ei voi odottaa korvauksia valtiolta. Samaan aikaan hänen asiakkaansa panevat jäsenyyksiään tauolle, vaativat hyvityksiä tai valittavat, kun ryhmäliikuntaan ja salille ei mahdu. Konkursseja on jo nähty.

Viime keväästä asti on ollut melkoinen paperiralli. Enkä puhu nyt vessapaperihysteriasta vaan jatkuvasta hinkkaamisesta ja puunaamisesta saleilla. Pyyhitään tankoja, pyyhitään painoja, pyyhitään laitteita, pyyhitään kahvakuulia, pyyhitään käsiä. Jossain siinä välissä ehkä pyyhitään myös hikeä, vaikka se ei tunnu olevan enää olennaisin juttu salitreenaamisessa.

Harvan silti kuulee valittavan. Välineitä pyyhitään, koska sen tiedetään olevan yksi avainjuttu siihen, että korona-aikanakin pääsee treenaamaan. Omistaja ostaa paperia ja desinfiointiainetta, koska se on yksi avainjuttu, millä salin ovet voi pitää auki. Monelle treenaaminen on henkireikä muuten niin ahdistavassa koronatilanteessa (ja kaikki eivät halua lenkkeillä tai hiihtää!).

Päätökset ovat myös hyvin tulkinnanvaraisia. Mitä tarkoittaa se ”tila”, jossa saa olla 10 ihmistä? Pitääkö siinä olla seinät vai riittääkö, että ihmiset pysyvät omalla puolellaan? Jos tämä 10 hengen rajoitus ei koske henkilökuntaa, kuinka paljon henkilökuntaa saa olla paikalla? Ehkä päättäjien olisi syytä käyttää helpommin ymmärrettäviä termejä kuin ”jatkuva palvelutuottaminen”, josta harva salinomistaja on koskaan kuullut. Ei ihme, että yrittäjät alkavat olla turhautuneita.

Kumpaan todennäköisemmin lähdetään pienissä flunssanoireissa, kauppaan vai salille? Niinpä. Vain toista silti demonisoidaan. Kuinka paljon kuntosaleilla on ollut koronalinkoja? Yksi, ja sekin erään seuran omalla salilla. Väittäisin, että avain näihin maltillisiin lukemiin on juurikin se, että jokainen salinomistaja tekee kaikkensa, että yritys pystyisi jatkamaan toimintaansa. Lisäksi kuntosaleilla, jos jossain, jokaisen kävijän pystyy jäljittämään.

Koska tarkkaa tietoa tartuntojen ja altistumisten tapahtumapaikoista ei ole saatavilla, on vaikea arvioida, kuinka tarpeellista kuntosalien demonisointi lopulta on.

Pitäisikö ihmiset päästää vapaasti massoittain treenaamaan ja jumppaamaan? Ei tietenkään, eivätkä vastuulliset salinomistajatkaan ole varmasti sitä mieltä. Mutta liikunta-alan roikottaminen löysässä hirressä tällä hetkellä on kestämätöntä.

Joko ovet käsketään sulkemaan tai sitten niiden annetaan olla selkeillä säännöillä auki ilman, että pääministeri puhuu tätä päätöstä vastaan. Mutta joku tolkku alan riepotteluun pitäisi tulla.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?