Laukut oli jo pakattu. Käsilaukku ja matkalaukku, passi, hiusharja ja vaatteita.
Minoon piti ilmoittautua Kuopion vankilaan helmikuun kolmantena maanantaina kello 16 mennessä. Onnibusin vuoro Jyväskylän matkakeskuksesta Kuopioon lähtisi kello 12.15.
Korkein oikeus oli tuominnut 46-vuotiaan Minoon hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeuteen.
Minoo oli perheväkivaltatilanteessa iskenyt keittiöveitsen kahdesti aviomiehensä selkään. Oikeuden mukaan hänellä oli ollut oikeus puolustautua mutta voimankäyttö oli ollut liiallista.
Tieto tuli edellisenä perjantaina. Presidentti Sauli Niinistö oli armahtanut hänet.
Minoo on lähtöisin Iranista ja kasvanut pakolaisleirillä Irakissa.
Suomeen hän muutti vuonna 2001. Opiskeli ensin suomen kieltä ja työskenteli ravintolassa ja siivoojana.
Neljä vuotta myöhemmin sukulaiset pyysivät häntä matkustamaan Syyriaan. Siellä olisi hänelle sopiva mies.
– Sanoin alusta lähtien, että menen vain katsomaan häntä. En luvannut mennä naimisiin, Minoo sanoo IS:n haastattelussa.
Vanhempiensa mukaan mies oli hyvä poika.
Mies itki ja pyysi, että Minoo allekirjoittaisi paperin. Lopulta hän suostui.
Minoo kertoo, että palattuaan Suomeen hän halusi mennä poliisin puheille ja perua kaiken. Mutta ei hän uskaltanut.
Mies tuli Suomeen seuraavana vuonna. Pian syntyi kaksi tytärtä ja myöhemmin vielä kolmas.
Minoo kävi töissä, hoiti lapsia ja vanhuksia. Hän opiskeli päiväkodissa oppisopimuksella lähihoitajaksi.
Korkeimman oikeuden mukaan Minoo pelkäsi miestään ja vanhimmat lapset isäänsä, joka oli kohdellut ainakin vaimoaan halveksuvasti hänen sukupuolensa vuoksi.
Minoo kertoo IS:lle, että väkivaltaa oli liiton alusta lähtien. Se johtui siitä, että hän synnytti pelkkiä tyttäriä.
Korkein oikeus katsoi, ettei Minoohon puolisonsa taholta kohdistunut väkivalta ollut vain yksittäistapauksellista.
Vuonna 2009 mies tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä, jonka jälkeen Minoo lapsineen oli puoli vuotta turvakodissa. Tuomion mukaan mies läpsi häntä kasvoihin, potki alaselkään ja kuristi kurkusta. Minoo oli pahoinpitelyn aikaan raskaana.
Minoo palasi kuitenkin kotiin. Myöhemmin, vuonna 2015, hän oli kahden tyttärensä kanssa turvakodissa vielä nelisen viikkoa.
Työpaikalla arvattiin, ettei kaikki ole kunnossa.
Entinen työtoveri kertoi esitutkinnassa, että Minoolla oli aina pitkät hihat ja lahkeet. Jos mustelmia olikin, ne eivät näkyneet.
– He yrittivät kysyä, onko kaikki hyvin. Vastasin aina, että on, Minoo sanoo.
Kyllä hän jotain paljasti, vaikka mies oli varoittanut puhumasta.
Saman työtoverin mukaan Minoo oli aiemmin kertonut, että mies oli työntänyt hänen päänsä vessanpönttöön ja vetänyt sen. Toinen todistaja kertoi esitutkinnassa, että jos hän oli ymmärtänyt Minoota oikein, mies oli useita kertoja lyönyt häntä pesuhuoneessa yöaikaan.
Lapset taas kertoivat turvakodissa, että isä löi heitä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenee, että lapsista oli jo aiemmin tehty muutama lastensuojeluilmoitus, ilmeisesti näiden puhuttua kotioloistaan päiväkodissa.
Sosiaalityöntekijät kävivät silloin perheen luona joitakin kertoja. Minoo kertoo IS:lle, että mies puhui tapaamisissa enemmän. Hän yritti itse joskus sanoa jotain, mutta häntä ei ymmärretty.
Lapset toivoivat lemmikkiä. Minoo kertoo katselleensa netistä, josko sellainen löytyisi jostain ilmaiseksi.
Samana päivänä, kun Suomi juhli satavuotista itsenäisyyttään, kotiin tuotiin Lumikki-pupu. Tytöt olivat silloin 10-, 9- ja 2-vuotiaita ja innoissaan lemmikistä.
Lasten isä ei vain saisi nähdä eläintä.
– Laitoimme sen lasten leikkihuoneeseen ja pidimme ovea aina kiinni. Siellä oli iso häkki. Jos mies tarvitsi jotain sieltä, tytöt aina hakivat sen hänelle.
Joulukuun 11. päivänä mies yritti soittaa monta kertaa, kun Minoo oli töissä.
– Arvasin heti, että nyt on taas jotain.
Korkeimman oikeuden mukaan tarkasteltavana olevat tapahtumat kestivät enintään 16–17 minuuttia.
”Asiassa on riidatonta, että tapahtumat ovat saaneet alkunsa sanallisesta riidasta asianomistaja [nimi] ja vastaajan [Minoo] välillä, kun perheeseen oli hankittu lemmikiksi kani ilman asianomistajan lupaa. Tämän jälkeen asianosaisten kertomukset tapahtumienkulusta poikkeavat useilta kohdiltaan toisistaan”, oikeus toteaa.
Tytöt juoksivat ovelle ja kertoivat, että isä oli nähnyt kanin. Keskimmäisen tytön nenästä tuli verta, vanhimman poski punoitti.
Tuomion mukaan mies pahoinpiteli Minoon lyhyen suusanallisen riidan jälkeen.
– Yritin kertoa, että pupu oli ilmainen, mutta hän ei antanut minun puhua.
Oikeuden mukaan mies repi Minoota hiuksista, löi kädellä kasvoihin ja veti hänet pesutiloihin niin, että Minoo kaatui lattialle. Siellä mies löi ja potki häntä vatsan seudulle. Minoo menetti hetkeksi tajuntansa.
Vanhin lapsista soitti hätäkeskukseen, mutta mies katkaisi puhelun. Oikeuden mukaan hän läpsäisi 10-vuotiasta tytärtään kasvoin ja potkaisi tätä jalkaan.
Minoo kertoo IS:lle, että tultuaan tajuihinsa hän juoksi naapuriin pyytämään apua. Hän koputti ensimmäiseen oveen muttei jäänyt odottamaan. Naapuri käytti rollaattoria, hänellä kestäisi päästä avaamaan.
Seuraavassa naapurissa tultiin heti ovelle. Esitutkinnassa naapurit kertoivat Minoon pyytäneen heitä soittamaan poliisille. Minoo ei ollut koskaan aiemmin käynyt heidän ovellaan.
Naapuri kertoi esitutkinnassa kehottaneensa Minoota soittamaan itse hätäkeskukseen. Vaikka ei Minoo kertomansa mukaan edes tiennyt, missä hänen puhelimensa on.
– Tulin tyhjin käsin takaisin, Minoo sanoo IS:lle.
Minoon mukaan tytöt olivat seuranneet häntä ulos. Mies työnsi heidät takaisin sisään.
Korkein oikeus katsoi, että väkivalta ja sen uhka jatkuivat välittömästi Minoon palattua asuntoon.
Mies uhkasi tappaa Minoon. Oikeus piti näytettynä, että joko juuri ennen uhkaustaan tai heti sen jälkeen mies oli pitänyt kädessään veistä.
Oikeus toteaa puolisoiden kiistelleen veitsen hallinnasta.
Korkeimman oikeuden mukaan on riidatonta, että miehen selkään osui kahdesti pitkäteräinen keittiöveitsi. Iskut lyötiin, kun hän oli kumartuneena lasten puoleen.
Tultuaan puukotetuksi hän meni heti omatoimisesti pyytämään apua samaan naapuriin, jonka ovella Minoo oli hetkeä aiemmin käynyt. Mies kaatui verta vuotavana naapurin eteisen lattialle ja menetti tajuntansa, tuomiossa kerrotaan.
Vammat edellyttivät leikkaushoitoa, jota ilman hän olisi todennäköisesti menehtynyt.
Noin kaksi viikkoa puukotuksen jälkeen annetun lääkärinlausunnon mukaan vammojen voitiin olettaa paranevan täysin. Mies oli sairauslomalla kaksi kuukautta. Työnantajansa viisi kuukautta myöhemmin laatiman todistuksen mukaan hänellä oli voitu kipujen vuoksi voitu teettää vain kevyitä työtehtäviä.
Iskitkö veitsen miehesi selkään?
– Se oli taistelua. En halunnut satuttaa häntä. Hän on lasteni isä, ja minullakin on isä.
Minoo kertoo muistavansa vain yhden lyönnin.
Kadutko ja olisitko voinut toimia tilanteessa toisin?
– En voinut ajatella mitään muuta kuin puolustautumista, että kukaan ei kuolisi. Siinä hetkessä oli mahdotonta suunnitella mitään.
Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Minoon tapon yrityksestä kolmen vuoden vankeuteen. Hovioikeus piti tuomion ennallaan.
Miehen käräjäoikeus tuomitsi kuudesta pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta ehdolliseen vankeuteen. Hovioikeus hylkäsi kuudesta pahoinpitelysyytteestä kolme.
Korkein oikeus punnitsi uudelleen sitä, oliko Minoon toiminnassa kyse sallitusta hätävarjelusta. Se katsoi hänen syyllistyneen hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tapon yritykseen ja lyhensi tuomiota yhdeksällä kuukaudella.
Korkein oikeus katsoi, että Minoolla oli oikeus puolustautua mutta puolustautuminen oli ylimitoitettua. Yksi isku olisi riittänyt. Tai veistä olisi voinut käyttää niin, että aiheutuneet vammat olisivat lievempiä.
Myöhemmin presidentin kanslialle antamassaan lausunnossa korkein oikeus puolsi armahdusta.
Mies kielsi käräjäoikeuden tuomion mukaan lyöneensä koskaan lapsiaan tai pahoinpidelleensä vaimoaan. Hän sanoi rakastavansa lapsiaan.
Kanista lapset kertoivat itse, mies sanoi. Veitsen tilanteeseen toi hänen mukaansa Minoo.
Miehen mukaan Minoo yritti potkia häntä ja lyödä häntä veitsellä ensin edestäpäin. Mies kertoi työntäneensä Minoon kodinhoitohuoneeseen ja lähteneensä itkevien lasten luokse, jolloin Minoo puukotti häntä.
Presidentillä on Suomessa valta armahtaa rikoksesta tuomittuja erillisestä anomuksesta.
Armahdettu voidaan vapauttaa rangaistuksen suorittamisesta kokonaan, tai hänen rangaistustaan voidaan lieventää. Armahdus ei merkitse itse tuomion kumoamista.
Sauli Niinistö on käyttänyt armahdusoikeutta edeltäjiään säästeliäämmin. Minoon armahdus oli ensimmäinen yli kahteen vuoteen. Sitä ennen armahduksia tehtiin vuosittain vuodesta 1951.
Presidentti ei perustele päätöksiään.
– Itse näen armahduspäätöksen vahvana kannanottona, että perheväkivalta ei ole hyväksyttyä. Tässä on vahva viesti myös muista maista Suomeen tuleville henkilöille, että kulttuuritaustan tai uskonnon perusteella ei voida loukata perusoikeuksia, Minoon oikeudenkäyntiavustaja Reija Jäälaakso sanoo.
Tunnistetaanko hätävarjelutilanteet kunnolla Suomen oikeusprosesseissa, hän kysyy.
Hätävarjelun oppi perustuu ajatukseen kahdesta tasavahvasta ihmisestä, joilla on samanlaiset edellytykset puolustautua. Mutta harvoin kai perheväkivallassa tilanne on sellainen.
Lisäksi oikeudessa käsitellään vain yhtä erillistä tapahtumaa, vaikka taustalla olisi vuosien väkivalta.
Minoo ja häntä armahdusasiassa avustanut oikeusavustaja Reija Jäälaakso.
Minoo kertoi käräjäoikeudelle olevansa 155 senttiä pitkä ja painavansa noin 50 kiloa. Sen kokoinen saa istua sohvan reunalla, jotta jalat yltäisivät lattiaan.
Oikeudessa ei aina ymmärretä perheväkivallan luonnetta, Turun yliopiston oikeustieteen professori Johanna Niemi sanoo. Siksi naisten kokemaa väkivaltaa helposti vähätellään.
– Usein ihmetellään, miksi uhri ei lähde. Oikeudellisesta näkökulmasta ei voida vaatia, että joku lähtee kotoaan saadakseen suojelua, Niemi sanoo.
Minoonkin aiemmista pahoinpitelyistä seurasi miehelle vain lyhyt ehdollinen tuomio, tapaukseen perehtynyt Niemi toteaa. Minoo sen sijaan joutui pakenemaan turvakotiin, ja väkivalta jatkui hänen palattuaan.
Kun oikeusministeriöstä soitettiin ja kerrottiin presidentin päätöksestä, soittaja kuulosti itsekin iloiselta, Jäälaakso muistelee.
Hän soitti Minoon tukena aiemminkin olleelle ystävälle ja pyysi näitä saapumaan toimistolle.
Jäälaakso yritti pitää ilmeensä neutraalina, kun otti vastaan Minoon, tämän ystävän ja yhden tyttäristä. Ystävä ymmärsi heti, mitä pöydällä odottavat pullakahvit merkitsevät, mutta Minoo ei huomannut niitä ollenkaan. Istui vain alas.
Kuinka hän saisi vankilassa edes unta, kun ei kuulisi nukkuvien tytärtensä hengitystä?
– Sanoin jotenkin niin, että Minoo, presidentti on tänään tehnyt päätöksen. Sinun ei tarvitse mennä vankilaan. Presidentti on armahtanut sinut, Jäälaakso kertoo.
– Se oli yhtä itkua ja huutoa ja halaamista.
Jäälaakso soitti lastensuojeluun, ja sosiaaliviranomaisille tuli kiire. Lapsille oli jo viety sängyt sijaiskotiin, eikä perheelle ollut edes asuntoa seuraavaksi viikoksi. Pienimmän tytön päiväkodissa tiedettiin, että lapsen toisi hoitoon joku muu.
Minoo haluaa nyt kiittää kaikkia, tuesta ja rukouksista.
– Kiitän Sauli Niinistöä ja rukoilen joka päivä hänen perheensä puolesta.
Minoon mukaan mies ja yhteiset tutut pyysivät häntä palaamaan kotiin vielä puukotuksen jälkeenkin, mutta hän itse halusi avioeron.
– Sanoin, että kukaan ei voi enää päättää minun puolestani.
Minoolla oli vakituinen työpaikka päiväkodissa, mutta hän joutui jättämään sen käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Hän opiskelee parhaillaan kokiksi, mutta ajatuksissa ovat myös sosionomin opinnot ja työ maahanmuuttajanaisten kanssa.
Hän haluaisi huolehtia siitä, että perheiden asioita hoitavat viranomaiset kuulisivat varmasti kaikkia perheenjäseniä.
Tytöt ovat puhuneet poliisin ammatista ja siitä, että haluaisivat käydä turvakodissa kertomassa muille väkivaltaa kohdanneille kokemuksistaan.
– Olen monta kertaa kaatunut ja noussut taas ylös, Minoo sanoo.
– Sanon aina, että olen rikas, koska minulla on kolme ihanaa tytärtä.