Jasmin, 22, koki hirvittävän kohtalon - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jasminin kuva on muistopöydällä.­

Jasmin, 22, koki hirvittävän kohtalon

22-vuotias Jasmin taisteli elämästään useita päiviä. 25-vuotiasta avopuolisoa syytetään taposta. Nyt puhuu äiti, joka haluaa nostaa esiin vakavan asian: parisuhdeväkivallan.


27.2. 18:01

Omaisen ääni -juttusarjassa puhuvat rikosten uhrien omaiset.

Äidin silmäterä. Ainoa tytär. Elämä, joka jäi 22 vuoden mittaiseksi.

– Menetin rakkaimman ihmisen. Minulla oli niin pieni, hento ja kaunis tyttö. Juuri, kun kaiken piti olla hyvin, ja me olimme Jasminin kanssa jälleen lähekkäin, kävi näin, Jasminin äiti Sari suree.

Jasminin avopuolisoa syytetään taposta. Syytteen mukaan 25-vuotias mies kuristi Jasminia niin pitkään ja voimallisesti, että Jasmin meni elottomaksi omassa kodissaan viime vuoden vappuaattona.

Teko aiheutti Jasminille hengityksen pysähtymisen, kuristusjälkiä kaulaan, kieliluun murtumisen sekä hapenpuutteen aiheuttaman aivovaurion, johon Jasmin lopulta kuoli sairaalassa.

Syyttäjä vaatii miehelle yhdeksän vuoden vankeusrangaistusta taposta. Toissijaisesti hän vaatii miehelle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Jasminin elämä päättyi aivan liian varhain, 22-vuotiaana.­

Jasmin oli muuttanut Lohjalta takaisin Kotkaan lähelle äitiä ja veljeään.

Hän ehti asua Kotkassa vajaan viikon ennen kuin avopuoliso riisti häneltä hengen.

Viimeisenä iltana Jasmin kävi äitinsä ja rakkaan veljensä kotona.

– Kävimme ensin kauppareissulla. Vein sitten Jasminin kotiinsa. Meidän kotiemme väli ei ollut linnuntietä kuin 400-500 metriä. Jasmin käytti tiibetinspanieliaan lenkillä ja tuli sitten minun luokseni viettämään vappuaattoa kahdeksan aikaan illalla, äiti kertoo kotonaan Kotkassa.

Äiti huomasi tyttärestään, ettei kaikki ole hyvin.

Jasmin taisteli koiransa Demon elämän puolesta.­

– Jasmin oli hyvin hermostunut ja levoton, ei ollenkaan oma itsensä. Hän kyseli, että ei kai meitä häiritse, kun hän on täällä. Ei hän ikinä kysynyt tuollaista eikä hänen olisi tarvinnutkaan kysyä. Se oli tärkeää, että hän oli meidän kanssamme, äiti kertoo.

Jasminin avopuoliso oli äidin mukaan aika vihainen siitä, että Jasmin oli äitinsä luona.

– Tuntui, että Jasminin avopuoliso oli minustakin mustasukkainen. Jasminilla ei olisi saanut olla minkäänlaisia kontakteja ilmeisesti keneenkään muuhun kuin häneen. Jasmin oli luonamme puoleen yöhön asti. Sitten avopuolisolta alkoi tulla tekstiviestejä. Ei Jasmin niitä minulle lukenut, mutta Jasmin sanoi, että avopuoliso kyselee, missä hän viipyy. Jasmin sanoi, että kai hänen on sitten pakko lähteä.

Äiti halasi tytärtään ovella ja pyysi, että Jasmin laittaisi kotiin päästyään viestiä, onko kaikki kunnossa. Jasmin lupasi tehdä niin.

Äiti odotteli, mutta mitään viestiä ei kuulunut. Se ei ollut tyttären tapaista, sillä Jasmin piti lupauksensa. Äidin huoli kasvoi.

– Minulle tuli tunne, että nyt siellä on jotain hätänä ja päätin lähteä sinne, koska Jasmin ei vastannut. Jasminin velikin lähti mukaan.

Äiti yritti koko ajan soittaa tyttärelleen.

– Kun olimme pihalla menossa Jasminin luo, hän yhtäkkiä vastasikin puhelimeen. Jasmin sanoi, että täällä on kaikki ihan hyvin, ja että he ovat juuri käymässä nukkumaan. Tunsin tyttäreni. Kuulin hänen äänestään, että asiat eivät todellakaan olleet hyvin. Minä sanoin, että ok, mutta minä tulen nyt sinne. Sitten se puhelu katkesi, äiti kertoo.

Vielä kerran Jasmin vastasi puhelimeen, kun äiti oli Jasminin alaovella. Äiti pyysi Jasminia tulemaan avaamaan oven.

– Jasmin sanoi, ettei hän pysty, ettei hän voi liikkua. Jasmin oli hyvin pieni ja hento tyttö. Ei siinä tarvitse olla isokaan mies, kun pystyy pitämään häntä paikallaan, vähän päälle 40-kiloista tyttöä. Siinä vaiheessa me soitimme poliisit.

Äiti alkoi painella ovisummereita, että joku tulisi avaamaan alaoven. Kukaan ei avannut.

– Poliisit tulivat suhteellisen nopeasti. He alkoivat soitella ovisummereita. Ilmeisesti joku vastasi summerin soittoon, ja poliisit pääsivät sisään.

– Tässä vaiheessa minulle alkaa tulla muistikatkoja. En pysty muistamaan kaikkea, koska se oli niin järkyttävää, äiti sanoo.

Äiti muistaa, että he kaikki menivät rappukäytävään. Poliisi alkoi hakata asunnon ovea.

– Poliisi huusi, täällä on poliisi, ovi auki! Ei kuulunut mitään. Sitten poliisi huusi uudestaan postiluukusta, että täällä on poliisi, nyt heti se ovi auki! Sitten alkoi kuulua, kuinka Jasmin kirkui hädissään. Poliisi hätisti meidät rappukäytävästä pihalle odottamaan.

Ambulanssi tuli paikalle.

– Seuraava muistikuva minulla on, että avopuolisoa raahataan ulos asunnosta poliisiautoon.

Poliisit sanoivat, että tilanne on kriittinen.

– Jasmin oli siinä vaiheessa eloton, äiti kertoo itkien.

Poliisi sanoi äidille, että ”hyvin toimittu”, kun Jasminia lähdettiin viemään sairaalaan ja miesystävää putkaan.

– Minulla oli se aavistus, että jotain pahaa tapahtuu. Poliisin lauseesta jäi hyvä mieli, vaikka apu ei ehtinytkään tarpeeksi ajoissa.

Äidin pieni tyttö. Kuvien katselu satuttaa, kun äidin ikävä on kova.­

Jasmin saatiin vielä elvytettyä paikan päällä.

– Nuori ja vahva sydän alkoi vielä lyödä. Jasmin vietiin teho-osastolle, äiti kertoo tyttärensä viimeisistä päivistä.

Jasminin tiibetinspanieli Demo oli teon aikana asunnossa. Äiti hätääntyi koiran kohtalosta, kun poliisit olivat lähdössä paikalta. Hän sai Demon mukaansa.

– Minulla on itsellä kaksi tiibetinspanielia. Demo on aivan ihana koira. Hän ikävöi kovasti omaa emoaan, Jasminia.

– Demolle jouduttiin tekemään aika iso leikkaus pentuna, kun sillä oli maksasunttivaurio. Jasmin teki kaikkensa, jotta Demo jäi eloon. Hän taisteli Demon elämän puolesta.

Jasmin eli sairaalassa noin viikon verran, mutta ei enää koskaan tullut tajuihinsa.

Äiti kävi tyttärensä luona sairaalassa.

– Se oli hirvein matka ikinä. Tuntui, etteivät jalkani suostuneet liikkumaan parkkipaikalta. Matka osastolle oli tuskien taival. Jotenkin ihmeellisesti raahauduin. Oli järkyttävää nähdä oma lapsi siinä tilassa. Meille sanottiin, että jos hän henkiin jää, ei hän enää ikinä kävele eikä ikinä enää puhu.

– Mitään elämää silmissä ei enää ollut. Kaikki oli hävinnyt. Jassu nukkui pois 9. toukokuuta viime vuonna, äiti itkee tyttärensä kohtaloa.

Äiti ja tytär kävivät kahdestaan lomamatkalla Kroatiassa, kun Jasmin, lempinimeltään ”Jassu” oli 10-vuotias.­

Oikeudessa äiti ei halunnut kohdata avopuolisoa, vaan halusi sermin väliin.

Avopuoliso on kertonut teon olleen vahinko. Mies on ollut mielentilatutkimuksessa, ja oikeuden ratkaisu on odotettavissa piakkoin. Käräjäoikeus ottaa silloin kantaa rangaistukseen ja rikosnimikkeeseen. Se kuitenkin katsoi välituomiossaan, että miehen esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku oli ”äärimmäisen epäuskottava”.

Jasmin oli kertonut läheiselle ihmiselle, että mies oli kuristanut häntä aiemminkin riidan yhteydessä. Oikeudessa kuultiin myös miehen entistä tyttöystävää todistajana. Hän kertoi, että mies oli käyttäytynyt aikaisemminkin väkivaltaisesti.

– Olin sanonut Jasminille, että älä sellaisen kanssa ole, joka sormellaankaan sinuun kajoaa. Jasmin lupasi, että ei hän ole. Jos minä olisin tiennyt tästä aiemmasta väkivallasta, olisin hakenut Jasminin kotiin Lohjalta, äiti sanoo.

Muuton Kotkaan piti olla Jasminille uusi alku. Jasmin oli pohtinut eroa avopuolisosta, asumista yksin rakkaan koiransa kanssa ja ammatin vaihtoa. Jasmin oli valmistunut datanomiksi.

– Hän oli erittäin lahjakas taiteellisesti, joten hän halusi tehdä töitä käsillään ja haaveili kosmetologin tai kampaajan ammatista. Kotkassa olisi ollut hyvät mahdollisuudet opiskella molempia.

Jasminin viimeisessä piirroksessa oli latinankielinen teksti Memento Mori. Se tarkoittaa ”muista kuolevaisuutesi”. Äiti otti käteensä tyttären muistoksi tatuoinnin, jossa on sama teksti.­

Jasmin oli taiteellisesti lahjakas. Äiti on säästänyt tyttärensä töitä.­

Jasmin ei saanut toteuttaa unelmiaan.

– Minulta revittiin sydämestä iso pala pois. Mikään ei voi ikinä korvata tytärtäni. Hän oli minun ainoa tytär. Me olimme todella läheisiä. Tämä on todella raastavaa.

Äitiä on jäänyt ihmetyttämään, miten ison työn rikoksen uhrin omainen joutuu itse tekemään saadakseen apua.

– Olen erittäin pettynyt, ettei minulle tarjottu missään vaiheessa sairaalapastoria. Olen uskova ihminen ja kuulun evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Poliisi antoi kriisipalvelun numeron, mikä oli hyvä asia. Kaikki muu apu oli kiven takana.

Äiti sanoo, ettei hän olisi saanut apua mistään, ellei hänellä olisi ollut ihanaa ja empaattista työterveyspsykologia ja työterveyshoitajaa.

– Kun on itse aivan sokissa ja loppu, ei pysty itse hankkimaan apua ja kaivamaan eri auttamisjärjestöjen tietoja. Se tilanne on niin rankka, ettei voimavaroja sellaiseen ole. Miten voi yhä olla niin, että uhrin omainen jää aivan yksin? äiti kysyy.

Arkun päällä on Jasminin lapsuuden lempilelu, yksisarvinen. Äiti antoi jokaiselle Jasminin ystävälle muistoksi korun Jasminin korurasiasta.­

Hän liittyi aika pian Jasminin kuoleman jälkeen Huoma-yhdistykseen, joka auttaa henkirikosten uhrien läheisiä ja antaa vertaistukea.

– Ei tällaista kokemusta voi ymmärtää syvimmiltään kuin sellainen ihminen, joka on sen itse kokenut. Huoma on ollut minulle tukena.

Äiti kertoo Jasminin tarinan, jotta voi kiinnittää huomiota parisuhdeväkivaltaan, joka jää monesti piiloon ihan läheisiltäkin ihmisiltä.

– Toivon, että kaikki, jotka kärsivät parisuhteessaan väkivallasta, saisivat voimaa ja rohkaisua lähteä sellaisesta suhteesta.

Jasminille itselleen sydämen asia oli, miten saisi koulukiusaamisen loppumaan.

– Jasminiin omaan itsetuntoon koulukiusaaminen vaikutti niin, että hän kärsi siitä loppuun asti.

Äiti sanoo, ettei olisi jaksanut ilman uskoaan.

– Ilman rakkaita lähiomaisia ja ystäviä ja ilman uskoa Jeesukseen en olisi selvinnyt. Ja vaikka nyt kysynkin miksi, niin joskus saan vielä vastauksen. Jälleennäkemisen toivo kantaa eteenpäin.

Onko läheisesi joutunut vakavan rikoksen uhriksi? Haluaisitko kertoa tarinasi? Ota yhteyttä sari.autio@iltasanomat.fi

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?