Miten nuori kykenee raakaan väkivaltaan? Yksi vastaus piilee kehittyvissä aivoissa, nuorisopsykiatri kertoo

Nuortenpsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltialan mukaan ryhmässä toimiessa vastuu teoista hämärtyy.

28.2.2021 7:29

Poliisitermein kuvattuna Helsingin Koskelassa joulukuussa tapahtunut, kolmen 16-vuotiaan pojan tekemäksi epäilty henkirikos oli ylitörkeä.

Syyttäjien mukaan rikoksessa puolustuskyvyttömään uhriin käytetty väkivalta oli paitsi silmittömän raakaa, myös kesti useiden tuntien ajan. Tekojen loppupuolella uhri oli todennäköisesti jo tajuton, eikä enää reagoinut poikajoukon potkuihin tai edes siihen, kun he räjäyttivät uhrin pakaroiden välissä papattimaton.

Monen on helpompi ymmärtää, miten vaikkapa paatunut ammattirikollinen kykenee vakavaan väkivaltaan, mutta miten 15-16 -vuotias nuori pystyy vastaavaan?

Vastausta voi etsiä esimerkiksi ihmisen aivojen kehittymisen kautta, kertoo Tampereen yliopistosairaalan nuortenpsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala. Tätä taustaa vasten nuoret ovat hyvinkin kykeneviä väkivaltaan.

– Nuoruusikäinen on kerta kaikkiaan aikuista lyhytjänteisempi. He kyllä käsittävät kuoleman, erottavat oikean ja väärän, tietävät kuinka yhteiskunta toimii ja ymmärtävät, ettei rikoksia saa tehdä. Nuoruusikäisen logiikka on kuitenkin erilainen, hän sanoo.

Professori Riittakerttu Kaltiala työskentelee myös Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorten oikeuspsykiatrian yksikön ylilääkärinä

Kaltiala puhuu aiheesta yleisellä tasolla, eikä viittaa erityisesti Koskelan rikostapaukseen.

Nuoren logiikalla hän viittaa siihen, että ihmisen aivon osat kypsyvät eri tahtiin.

Ensimmäisenä jonossa ovat syvemmät aivoalueet, jotka muun muassa tuottavat elämyshakuisuutta ja tarvetta välittömälle palkitsemiselle. Ne dominoivat nuoren kehitystä, kun taas etuotsalohkon kypsyminen tapahtuu vasta myöhemmin.

Etuotsalohko on Kaltialan mukaan harkintakyvyn asuinpaikka aivoissa. Sillä on osansa monessa olennaisessa kyvyssä tai taidossa.

Kyvyssä ottaa perspektiiviä asioihin.

Ajatella käsillä olevaa hetkeä pidemmälle.

Miettiä toiminnan vaihtoehtoisia seurauksia.

Lykätä tarpeen tyydytystä ja palkitsevan kokemuksen saamista.

Aivojen kehitys selittää sitä, miksi nuoret lähtevät mukaan erilaiseen riskikäyttäytymiseen, vaaraa ja vahinkoa aiheuttavaan toimintaan.

– Ei ole niin, etteivätkö nuoret ymmärtäisi riskejä. Olennaista on välitön palkitsevuus, joka tulee siitä, että nuorelle itselleen tärkeä viiteryhmä, eli ikätoverit, arvostavat häntä. Oman kaveriporukan ihailu, arvostus tai tyytyväisyys ovat nuorelle tärkeämpi asia kuin väärintekemisen tai vaaran välttäminen.

Tähän liittyy myös se, että nuoret tekevät rikoksia aikuisiin verrattuna paljon useammin ryhmänä. Ryhmässä myös vastuu teoista hämärtyy: kun ryhmässä tehdään väärin, siinä mukana olevat yksilöt kokevat vähemmän henkilökohtaista vastuuta.

Riittakerttu Kaltiala erittäin vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrisen tutkimus- ja hoitoyksikkö EVA:n ovella. Yksikössä hoidettavista nuorista kolme neljäsosaa on syyllistynyt vakavaan väkivaltaan.

Jos nuoret vaikkapa murtautuvat taloon ja tuhoavat paikkoja, on mukana useimmiten nuoria, jotka eivät uneksisikaan tekevänsä sellaista yksin. Ryhmä on ikään kuin enemmän kuin osiensa summa, Kaltiala sanoo.

Tällaista dynamiikkaa on nähtävissä myös nuorten väkivallanteoissa. Ryhmässä toimiessaan nuoren on helpompi uskoa, ettei ole itse vastuussa teoistaan.

– Tuntuu, että asioille ei jotenkin voida mitään ja ne vain tapahtuvat ja sitä uskoo, ettei ole itse yhtä suuresti henkilökohtaisesti vastuussa niistä ratkaisuista, kun menee vain ryhmän mukana. Mutta on ihan totta, että ryhmässä tehdään tyhmempiä juttuja ja porukassa tyhmyys tiivistyy.

– Kun vaikkapa bileet riistäytyvät käsistä ja paikkoja rikotaan, ei sillä ole mitään erityistä tarkoitusta tai syytä, vaan ryhmä ikään kuin ohjaa toimintaa.

Työssään Kaltiala kohtaa paljon nuoria, joilla on mielenterveyteen liittyviä psykiatrisia ongelmia. Hän muistuttaa, että väkivalta itsessään ei ole psykiatrinen häiriö, eikä kaikki väkivaltakäyttäytyminen viittaa siihen, että henkilöllä olisi mielenterveyden ongelmia.

Jos nuori syyllistyy vakavaan väkivallantekoon, häneltä puuttuu joko kyky tai halu hillitä väkivaltaista käyttäytymistä, Kaltiala sanoo.

– Kun puhutaan mielenterveyden ongelmiin liittyvästä väkivaltaisesta käyttäytymisestä, silloin on usein kyse siitä, että nuorelta puuttuu kyky. Kun halu puuttuu, taustalla on usein prosessi, jonka aikana nuori on oppinut ajattelemaan, että väkivalta on monissa asioissa hyvä ratkaisu ja oikeutettua ainakin minulle.

– Toisaalta nuoret, jotka ovat taipuvaisia käyttämään väkivaltaa muita kohtaan ja ajattelevat vaikkapa koston, kiusaamisen tai kaapin paikan näyttämisen olevan ok, eivät silti ajattele, että muut saisivat tehdä sen hänelle tai hänen kavereilleen.

Väkivaltaiseen käyttäytymiseen taipuvaisuuskin on pitkä prosessi, Kaltiala sanoo. Käyttäytymisen syytä ei voida yksilöidä johonkin tiettyyn elämäntapahtumaan.

Paljon puhutaankin nuorten traumaattisista kokemuksista ja siitä, että väkivaltaa käyttävät ovat itse joutuneet väkivallan tai hyväksikäytön ja laiminlyöntien kohteeksi kasvun ja kehityksen vuosina. Sellainen on toki toki omiaan lisäämään riskiä käyttäytymisen ja tunne-elämän heikompaan kontrolliin, Kaltiala sanoo.

– Se ei kuitenkaan ole mekaanista, eikä esimerkiksi kuritusväkivallan kohteeksi joutuminen tarkoita suoraan sitä, että nuoresta tulee itsekin väkivaltainen. Ajattelen sitä niin, että yleensä kyseessä on onnettomien tapahtumien sarja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?