Tapio Sadeojan kommentti: Sanna Marin, ”sulku” ei ole sulku - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tapio Sadeojan kommentti: Sanna Marin, ”sulku” ei ole sulku

Viimeistään nyt on aika lopettaa hallinnollisten himmeleiden ja juridisen saivartelun taakse piiloutuminen, kirjoittaa Tapio Sadeoja.

Pääministeri Sanna Marin Säätytalon edustalla torstaina.

25.2. 19:32

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on nyt koronataistelussaan tienhaarassa: se voi jatkaa entisellä linjallaan, mikä merkitsee eriasteisten rajoitusten jatkumista kuukausiksi eteenpäin, mahdollisesti jopa kesän yli. Tai sitten se voi yrittää tukahduttaa taudin niin hyvin kuin mahdollista kevään aikana.

Torstainen ”sulun” julistaminen oli kieltämättä draamaa täynnä ja askel oikeaan suuntaan, mutta kyseessä ei ole oikeasti sulku. Mitenkään sinänsä väheksymättä, muutamalle elinkeinolle ja harrastetoiminnolle tuli kyllä sulku, mutta muulle yhteiskunnalle ei. Ihmiset saavat yhä ihan vapaasti tungeksia kauppakeskuksissa, juosta huonekaluhalleissa ja käydä töissä ihan entiseen tapaan. Alakoulut ja päiväkodit ovat auki. Ja maskittomana saa vapaasti liikkua vaarantamassa muiden ihmisten terveyttä, jos niin sattuu huvittamaan. Elämä jatkuu monilta osin siis niin kuin ennenkin. Mutta vaikea tässä on nähdä jotain suunnitelmallisesti rakennettua yhteiskunnan sulkua.

Erittäin moneen Euroopan maahan verrattuna Suomen hallituksen eiliset päätökset olivat hyvin kevyitä. Valitettavasti tämä väistämättä herättää myös kysymyksen, olivatko ne riittäviä. Paljon tätä kovemmatkaan ja paljon pidempiaikaisemmatkaan rajoitukset eivät ole saaneet brittimuunnosta kuriin muualla Euroopassa.

Mutta mitä tämän jälkeen? Ministerit puhuivat loppukiristä ja loppusuorasta, mutta pääministeri Sanna Marin myönsi, että rajoitukset jatkuvat tämän jälkeenkin. Se on tietysti varmaa jo yksistään siitä syystä, että ”sulku” alkaa vasta kymmenen vuorokauden kuluttua, jolloin epidemiatilanne on paljon pahempi kuin nyt. Eikä ”sulun” aikana eli kolmessa viikossa ainakaan aikaisempien kokemusten perusteella ehdi näkyä vielä mitään merkittävää muutosta parempaan suuntaan.

Hallitus ei taaskaan esittänyt mitään konkreettisia, saati numeraalisia kriteerejä, mitkä ohjaisivat päätöksentekoa jatkossa. Erinomaisen hyvä olisi, jos kansalle voitaisiin tarjota jotain muutakin kuin sekavia puheita eri tasoista ja vaiheista, nyt paljon jäi arvailujen varaan. Onko hallituksen tavoitteena vain yrittää kontrolloida epidemian kasvua terveydenhuollon kapasiteetin turvaamiseksi, kitkutella erilaisilla rajoituksilla ja odottaa, josko kesä ja rokotukset päästäisivät pälkähästä?

Sellainen vaikutelma syntyi, mutta toivottavasti näin ei ole, sillä rokotteet eivät ehdi kesää tällä tietoa pelastamaan ja brittimuunnos on osoittanut, ettei sen räjähdysmäistä leviämistä voi estää puolivillaisilla toimilla. Siitä on monella maalla karvaita kokemuksia.

Toinen vaihtoehto olisi pyrkiä päättäväisesti painamaan tartunnat niin alas kuin suinkin mahdollista, mutta se vaatisi vielä paljon kattavampia ja kovempia toimia kuin nyt. Hallituksella saattaa olla valmius siihen, mutta sekin jäi arvoitukseksi.

Brittimuunnos on nopealiikkeinen ja sen torjunta edellyttää siinä onnistuneiden australialaisten mukaan ennen muuta valppautta ja nopeutta, joten viimeistään nyt on aika lopettaa hallinnollisten himmeleiden ja juridisen saivartelun taakse piiloutuminen.

Mutta jos tavoitteeksi otetaan epidemian tukahduttaminen niin hyvin kuin mahdollista, rajat pitäisi saada vihdoin turvallisiksi ja kotoperäiset tartunnat ajettua niin alas, että ne kyetään jäljittämään ja eristämään. Lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset, sillä liikkeellelähtö tapahtui kovin myöhään.

Kun hallitus epäilemättä pyrkii kääntämään kaikki kivet taudin pysäyttämiseksi, sen olisi uskallettava puuttua myös omiin tabuihin.

Maskipakko on ollut hallitukselle kauhistus. Kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok) keskiviikkoista eduskuntapuhetta mukaillen, pitäisikö hallituksen ajatella perusoikeuksia niiden ihmisten näkökulmasta, joilla on oikeus terveyteensä, eikä niiden ihmisen näkökulmasta, joita ei huvita käyttää maskia.

Toinen tabu on koulujen lähiopetus, jonka vt. opetusministeri Jussi Saramo (vas) hakkasi vieläpä kiveen käytännössä lupaamalla, että ”sulun” jälkeen kouluissa palataan lähiopetukseen, eivätkä uudet rajoitukset koske nuoria ja lapsia.

Tätähän me kaikki toivomme, mutta kun puhutaan epidemian torjunnasta toiveajattelulle ei ole sijaa. Faktat ovat faktoja: jos kouluissa on ”sulun” jälkeenkin yhtä paljon joukkotartuntoja ja altistumisia kuin nyt, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etäopetus. Ikävää, mutta totta.

Tästä tilanteesta ei ole kuin yksi ulospääsy, jonka Husin apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen tiivisti keskiviikon A-studiossa näin: ”Kaikenikäisten suomalaisten kontaktit on ajettava minimiin”.

Mikään muu ei suomalaisten kesää pelasta. Valitettavasti tämä ”sulku” tuskin siihen riittää.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien entinen vastaava päätoimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?